Tämä on sadas blogikirjoitukseni, ja on hyvä aika vetää yhteen tähänastisten kirjoitusten kokonaisuus. Kirjoitukset ovat kosketelleet neljää eri aihe-aluetta:
Ensimmäiset kirjoitukset kuvasivat tutuimpia pikaluistelukeskuksia ja toimivat matkaoppaina niille, jotka harkitsevat vierailua niissä: Inzell, Berliini, Collalbo, Hamar, Erfurt.
Samantyyppisiä kirjoituksia ovat olleet kirjoitukset, joissa on kuvattu erilaisia ratoja, jotka voisivat toimia esimerkkinä suomalaisille hankkeille:
Puolikatettua pikaluistelurataa katsomassa,
Haarlemin puolikatettu pikaluistelurata,
Uudenlainen pikaluisteluhalli,
Pikaluisteluhallia odotellessa
Toinen ryhmä kirjoituksia kuvaa havaintoja pikaluistelun tekniikasta ja harjoittelusta:
Onko hollantilainen tekniikkaopetus muuttunut?,
Ulkokantille,
Terveysongelmat huipputulosten esteenä,
Miten yleisluistelijaksi harjoitellaan?,
Kaarreharjoittelua,
Perusvoiman merkitys korostuu, <
Tavoitteet ovat tärkeitä,
Kunto löytyy lepäämällä,
Miten hermosto palautuu?
Kaksi muuta osa-aluetta ovat kosketelleet erilaisia henkilökohtaisia muistoja, kokemuksia ja havaintoja (esimerkiksi Pikaluistelijoita Washington Postin seinällä, Hellesäässä harjoittelun ongelmia ), ja osan voisi luokitella urheilupolitiikkaa kommentoiviksi kirjoituksiksi (esimerkiksi Tuoko keskittäminen tuloksia?, Huippu-urheilun johtaminen).
