Arvokisoihin uudistuksia

Pikaluistelun tulevan kauden maailmancup- ja arvokisaohjelma on julkaistu elokuun aikana. Viimeisimmät lisäykset tulivat ISU:sta eilen. Kisajärjestelmässä on useita mielenkiintoisia uudistuksia.


EM-kisat tulevat ensimmäistä kertaa myös sprinttereille. Samalla valintamenettely uudistuu myös yleisluistelun EM-kisoihin. Miehiin valitaan 24 luistelijaa ja naisiin 20 luistelijaa. Sprinttereiden valinta tapahtuu parhaan maailmancupissa luistellun 500m ja 1000m yhteistuloksen perusteella, ja yleisluistelijoihin 1500m ja 5000m yhteistuloksen perusteella (naisissa 1500m ja 3000m). Puolet valittavista osanottopaikoista menee viime kaudella maapaikan hankkineille maille.


Junioreiden maailmancupiin on lisätty uusi neo-senioreiden sarja. Kisaan voivat osallistua luistelijat, jotka eivät olleet täyttäneet 23 vuotta 1.7. mennessä. Lisävaatimuksena on, ettei ole samalla kaudella osallistunut aikuisten maailmancup-kisoihin.

Juoksemaan

Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin sain juosta keväisen akillesjänneleikkauksen jälkeen. Huhtikuisen leikkauksen jälkeen on kulunut neljä ja puoli kuukautta. Kesä- heinä- ja elokuu on ollut jo tiivistä kuntoutusta, ja pyöräilykilometrejä on viimeisen reulun kuukauden aikana kertynyt jo viitisensataa.


Juoksin tänään kevyesti kolme kilometriä noin viiden minuutin erissä. Välissä oli aina pieni kävely ja verryttelyjakso. Jalka on edelleen kankea, mutta reagoi positiivisesti juoksemiseen. Pienen alkuvarovaisuuden jälkeen homma alkoi sujua.


Kuntoutus jatkuu nyt juoksun lisäksi hyppyharjoituksilla. Pääpaino on edelleen oikean tekniikan varmistamisessa. Samalla pyöräily- ja tasopainolautaharjoitukset jatkuvat. Mielenekiintoinen oheisilmiö on ollut leposyke, joka on toukokuusta pudonnut kymmenkunta lyöntiä.

Onko ilmapiirillä merkitystä?

Rion olympialaiset ovat kirvoittaneet monenlaisia keskusteluja. Monissa on kannettu huolta siitä, että positiivisia suomalaisyllättäjiä on ollut valitettavan vähän. Toisissa on kommentoitu sarkastisesti yhtä huippu-urheilun uudistamisen tukipilaria eli ilmapiirin parantumista.

Itse uskon ilmapiirin merkitykseen tulosten syntymisen taustalla. Kyse ei ole siitä, että kaikilla on hauskaa, vaan siitä, että yli-kriittisessä, epäilevässä ja tuomitsemassa ilmapiirissä on vaikeampi onnistua kuin kannustavassa, rakentavassa ja yhteistyötä tukevassa ilmapiirissä. Tästä on monilla kokemuksia urheilua enemmän vaikkapa kouluista ja työpaikoilta.

Erikseen on sitten kysymys siitä, kuinka yksittäiset urheilijat ja heidän taustaryhmänsä ovat onnistuneet valmentautumisessa. Suomalaisista edustusurheilijoista yli puolella on terveysongelmia, ja kaikilla ei ole mahdollisuutta valmistautua parhaiden kanssa parhaissa olosuhteissa. Mutta sen sijaan että siitä tehdään kritiikin siemen, työtä asioiden parantamiseksi on jatkettava.

Oppilaitokset profiloituvat urheilulla

Yhdysvaltojen reissulla osui silmiin uutinen, jonka mukaan Rio de Janeiron olympialaisissa oli yhteensä 150 osanottajaa kolmesta Kalifornian tunnetusta yliopistosta (Stanford, UCLA, Berkeley). Tilastoihin laskettiin kouluissa aikaisemmin opiskelleet, nykyään opiskelevat ja syksyn aikana aloittavat urheilijat.


Sotsin olympialaisten aikaan näin samantyyppistä uutisointia Saksassa Berchtensgardenin lukiosta (joka olisi kuulemma sijoittunut korkealle maiden välisessä mitalitaulukossa). Itse olin Suomessa jossain vaiheessa Mäkelänrinteen lukion juhlassa, jossa esiteltiin koulun urheilijakaartia, ja taso oli huikea.


Amerikkalaiset yliopistot houkuttelevat urheilijoita järjestelmällisesti hyvillä olosuhteilla. Itse olen asunut usein Palo Altossa Stanfordin yliopiston naapurissa. Aamulenkki yliopiston kampukselle ja halki hyvinhoidettujen urheilukenttien ja stadioneiden on aina nautinto.

ISU-projekti jatkuu

Luisteluliitto julkaisi taas tällä viikolla kansainvälisen luisteluliiton rahoittamaan kehitysprojektiin valittujen nuorten urheilijoiden nimet. ISU-tuella leiritetään nuoria luistelijoita hyvissä olosuhteissa ja koulutetaan valmentajia. Mukana ovat Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska ja Norja.

ISU-projektista on tullut tärkeä väline suomalaisen luistelun kehittämisessä. Nyt on nuorimmassa ikäryhmässä mukana jo kolmas ikäluokka luistelijoita, ja tähän asti kaikki projektissa mukana olleet ovat kehittyneet hienosti.

Lentomatkustamisen haasteita

Lentäminen kisapaikoille on tuttua touhua urheilijoille ja valmentajille. Olen itse ahkerana lentomatkustajana kehittänyt muutamia havaintoja, joilla suorituskyvystä voi pitää huolta matkustuksen aikana ja sen jälkeen.

Lentäessä syömis- ja juomisrytmi tahtoo mennä sekaisin, ja sillä voi olla vaikutusta paitsi suorituskykyyn, myös kykyyn vastustaa flunssaa ja erilaisia virustauteja. Itselleni on syntynyt pari oppia, joita pyrin noudattamaan: Pyrin syömään ennen ja jälkeen lennon, jolloin lentokoneruuan puutteet haittaavat vähemmän. Yritän myös juoda lennon aikana mahdollisimman paljon, koska korkealla mentäessä nestehukka tahtoo kasvaa. Lennon jälkeen pienikin aerobinen liikuntaa auttaa karistamaan lennon rasitukset.

Erikseen on sitten kaikenlaiset lentomatkoilla tapahtuvat sattumukset.

Tällä viikolla Pekingin reissulla puoli tuntia ennen koneen saapumista Pekingiin perämies pyysi henkilökuntaa valmistautumaan pakkolaskuun, kun koneen mittarit hälyttivät happimäärän laskua. Samalla lentokorkeus putosi nopeasti yli kymmenestä kilometristä reiluun pariin kilometriin. Laskeutuminen sujui hyvin, vaikka vastassa olikin hälytysajoneuvoja kaiken varalta. Jotta matka olisi jatkunut mielenkiintoisena, lentokentältä hotellille autonkuljettajamme ajoi kolarin, jota sitten selvitettiin varttitunnin ajan. Sekin tapahtuma päättyi sitten ilman sen suurempia ongelmia.

Kestävyyden kehittäminen

Olen muutaman vuoden kaivellut tietoja hollantilaisten ja norjalaisten tavoista kehittää kestävyyttä. Molemmat maat ovat saaneet hyviä tuloksia paitsi pitkäkestoisissa lajeissa, myös pikaluistelun kaltaisissa teholajeissa.


Yhtäläisyyksiä harjoittelussa näyttää maiden kesken olevan paljon, ja ehkä yllättävästi yli lajirajojen. Yksi tiivistys voisi olla suuri harjoittelumäärä alhaisilla tehoilla. Valtaosa kuormituksessa näyttäisi olevan A-tason sykkeillä eli syketasolla 125-140. Kestävyysharjoituksissa syketasojen alhaisuutta näytettäisiin erityisesti korostava.


Vauhtia vaativat harjoittelut ovat sitten erikseen ja ne tehdään anaerobisella kynnyksellä, mutta kynnysharjoitukset ja aerobiset kestävyysharjoitukset pidetään tiukasti erillään.

Vesijuoksua

Kesän aikana tuli kokeiltua yhtä uutta urheilulajia eli vesijuoksua. Taustalla oli kevällä leikattu akillesjänne ja fysioterapeutin suositus kokeilla veisjuoksua. Vesijuoksu on hyvä kuntoutusmuoto jalkavammoihin, mutta kuulemma miehiä on vaikeampia saada innostumaan asiasta.


Hankin urheiluliikkeestä vesijuoksuvyön, joka kelluttaa pinnalla oikeassa asennossa, ja harjoittelin joitakin kertoja mökkirannassa. Tehokkaalta tuntui.


Vesijuoksun vaihtoehtona suositeltiin kevyttä ajoa spinningpyörällä, ja jalan paratuessa kevyttä pyöräilyä. Kun spinningpyörä löytyy kotoa, se osoittautui itselleni kotoisemmaksi kuin vesijuoksu.

20 lyönnin ero sykkeessä

Kesälomilla pääsin sellaiseen kuntoon, että uskalsin lähteä reilun parin tunnin pyörälenkille jälkikasvun kanssa. Tosin lenkkikaveri kuvasi pyöräilyä aktiiviseksi levoksi, kun se kuulemma osui lepopäivälle.


Hyvin pyöräily sujui, mutta syketasoissa oli selvä ero eli 20 lyöntiä. Kun itse pyrin pitämää lenkin tiukasti aerobisena eli syketasolla 130-140, jälkikasvulla syk huitelin kuulemma keskimäärin 115 lyönnin tasoa.

Urheilujärjestöjen oma pääoma kuntoon

Useimmilla urheilujärjestöillä on vain vähän omaa varallisuutta eli omaa pääomaa. Oman pääoman puuttuminen asettaa niiden toiminnalle rajoituksia, ja haittaa niiden toiminnan kehittämistä. Pienetkin muutokset järjestöjen tuloissa vaikuttavat heti niiden toimintaan, ja monet järjestöt ovat riippuvaisia vuosittain jaettavasta julkisesta tuesta.


Urheilujärjestöjen oman pääman määrä on nyt erityisen ajankohtainen, kun Suomeen syntyy uusi vahva urheilun keskusjärjestö Olympiakomitena ja VALO ry:n yhdistyessä v. 2017 alussa. Ilman erityisjärjestelyjä uuden keskusjärjestön oman pääoman määrä uhkaa jäädä liian alhaiseksi toiminnan laajuuten verrattuna.


Nyt voisi olla paikallaan tehdä samanlainen ohjelma urheiluun, kuin mitä tehtiin yliopistojen pääomittamiseksi. Yliopistojen pääomaan tehdyt lahjoitukset määrättiin tietyksi ajaksi verotuksessa vähennyskelpoisiksi, ja valtio lupautui tuomaan oman panoksensa yliopistojen pääomaan sen mukaan, kuinka paljon lahjoituksia ne onnistuivat keräämään.

Dopingasiat puhuttavat

Kesän aikana on taas käyty vilkasta keskustelua dopingjärjestelmän rajoista.


Keskustelua alkoi jo keväällä, kun iso joukko urheilijoita osoittautui Meldonium-lääkkeen käyttäjiksi, ja se jatkui Venäjän järjestelmää koskevalla tutkinnalla, ja keskustelulla venäläisten poissulkemisella Rion kesäolympialaisista. Oma sivujuonteensa sai myös norjalaisten astmalääkkeiden käyttö.


Tiukentunut linja järjestelmälliseen dopingsääntöjen kiertämiseen on tervetullut. Samalla itseäni on kiinnostanut, mihin keskustelu kääntyy astmalääkkeiden käytön osalta.


Miten tulisi suhtautua lääkkeisiin, jotka ovat tarpeen sairauden (astman) hoitoon, mutta jotka parantavat suorituskykyä myös terveillä, ja varsinkin, jos käytetty määrä on monikertainen sairauden normaalissa hoidottavassa vaadittavaan määrään?

Akillesjänneleikkauksessa

Minulla operoitiin keväällä akillesjänne. Pitkään jatkunut kipu kantapään alueella osoittautui repeämäksi akillesjänteen seudulla, ja siihen oli kuulemma leikkaus paras hoitokeino. Jossain luki, että vamman uusimisriski leikkauksen jälkeen on 2%, kun se ilman leikkausta on 25%.


Ensimmäiset kuusi viikkoa kului Walker-tukimono jalassa. Kipsiä ei nykyään taideta käyttää. Jalkaa oli pidettävä mahdollisimman paljon ylhäällä, ja vasta ensimmäisen kuukauden jälkeen sille sai laittaa varovasti painoa. Kuuden viikon jälkeen monosta luovuttiin ja alkoi kuntoutus.


Kuntoutusta on nyt takana kaksi kuukautta, ja jalan liikkuvuus ja voimat alkavat palautua. Alussa jalkaterä oli poikkeuksellisen kankea ja siinä ei ollut oikeastaan olenkaan voimaa. Kuntoutuksessa liikkeiden määrää on lisätty koko ajan. Tasapainolauta, yksinkertaiset varpaillenousut ja akillesjännnettä venyttävät liikeet ovat edelleen tärkeitä. Nyt on jo pari viikkoa päässyt pyöräilemään ulkona, kunhan edelleen pyörittää ylämäet kevyesti.


Kuukauden päästa aloitetaan juoksuharjoittelu, ja siihen asti pitäisi vielä vahvistaa ja venyttää nilkan lihaksia.