Haarlemin puolikatettu pikaluistelurata

Viikonloppuna tuli taas katsastettua uusi puolikatettu pikaluistelurata. Hollannin Haarlemin rata vakuutti toimivuudellaan ja tehokkuudellaan. Radalla oli 400m pikaluistelurata, ja sen keskelllä jääkiekkokaukalo, jonne oli kulku tunnelin kautta.

Pikaluisteluradan yli oli rakennettu kevytrakenteinen katto ja radan ympärillä oli läpinäkyvät pleksiseinät. Tyylikkyyttä muuten yksinkertaiseen kokonaisuuteen oli saatu puisilla kaarilla, jotka loivat lämpimän kokonaisuuden. Oheistilat olivat minimaaliset ja seinät 1-2 metriä radan ulkoreunasta.

Tällaisen radan kustannuksista ei ollut puhetta, mutta varmaankin 5-10 miljoonaa euroa on jo yläkanttiin. Sunnuntaina oli lämmintä 17 astetta, mutta jää luisteltavassa kunnossa, ja väkeä runsaasti klo 13 aikaan iltapäivällä.

Viking Race hyvissä tunnelmissa

Viking Race -kilpailu Hollannin Heerenveenissä päätti taas nuorten kv. kilpailukauden. Epäviralliseksi EM-kisaksikin tituleerattu perinteinen hallikisa keräsi taas 12 maan parhaat nuoret pikaluistelijat. Sarjoja oli perinteiseen tapaan kuusi (D1, D2, C1, C2, B1, B2), ja nuoret asuivat paikallisissa perheissä.

Suomalaiset olivat hyvin esillä kisoissa, ja menestys oli parempaa kuin koskaan. Aikaisemmin yksittäiset luistelijat ovat napsineet mitaleja ja muutama luistelija on sijoittunut kymmenen joukkoon. Tällä kertaa matkamitaleja napsi kolme nuorta (Samuli Suomalainen, Juho-Jaakko Yli-Ilkka ja Tuomas Rahnasto) ja yksi luistelija oli lähellä mitalia (Jesse Nieminen), ja heidän lisäkseen kaksi luistelijaa oli kymmenen joukossa (Antero Eskola ja Katriina Keski-Opas 500 m). Samuli ja Tuomas ottivat yhteispisteissä sarjojensa (B2, C2) pronssia.

Kaikenkaikkiaan suomalaisnuorten tuntuma ikäluokkien kärkeen on parantunut, ja nekin, jotka eivät tällä kertaa olleet aiva kärkisijoilla, tekivät komeita omia ennätyksiä.

Pikaluisteluhallia odotellessa

Suomessa on v. 2005 asti ollut vireillä konkreettisiin suunnitelmiin perustuvia hankkeita pikaluisteluun sopivaksi jääurheilun monitoimihalliksi. Vuonna 2005 Luisteluliitto ja Taitoluisteluliitto perusivat Myllypuron Jääurheilukeskus Oy:n ja teettivät ensimmäisen kunnollisen hankesuunnitelman tarkoitukseen sopivaksi halliksi Helsingin Myllypuroon.

Sen jälkeen Helsingin kaupunki on teettänyt oman hankesuunnitelman Myllypuroon, Oulussa on virinnyt kiinnostus halliin, Seinäjoella asiaa valmisteltiin jossain vaiheessa jo rahoituspäätösvaiheeseen, ja hankkeen sopivuutta on selvitetty myös laajemmin pääkaupunkiseudulla ja Kuortaneen urheiluopiston yhteyteen.

Kaikissa hankkeissa urheilullinen peruskonsepti on sama eli hallissa olisi 400 m kiertävä pikaluistelurata ja sen keskellä 1-2 jääkiekkokaukaloa. Erilaisissa konsepteissa on väläytelty myös lisäkaukalojen rakentamista hallin yhteyteen, jääpallokentän ja pikaluistelun yhdistämistä, ja jopa sisähiihtorataa. Tähän asti nämä "laajennuskonseptit" on nopeasti siirretty sivuun, kun hallin kustannusarvio on noussut useilla miljoonilla.

Kaikissa tähänastisissa hankkeissa akilleen kantapääksi on noussut oheistilojen kustannukset eli katsomot, kahviot, aulat, kuntosalit ja pukuhuoneet ja väestönsuojat ovat kokonaiskustannuksiltaan kalliimpia kuin itse urheilun suorituspaikat. Houkutus laajentaa oheistiloja usean tuhannen samanaikaisen käyttäjän tarpeisiin on johtanut vääjäämättä 20-30 miljoonaa euroa maksaviin stadioneihin, ja rahoitusta tällaisille hankkeille ei ole löytynyt.

Samanaikaisesti suomalaisten hankkeiden suunnittelun kanssa Hollantiin on noussut kymmenessä vuodessa kymmenkunta uutta hallia ja puolikatettua rataa, joiden kustannukset ovat olleet 10 miljoonan euron molemmin puolin. Olennaisin ero "halpojen" hallien ja suomalaisten hankkeiden välillä on ollut oheistiloissa - jääalueet ja niiden laatu on suunnilleen sama. Useimmissa "uuden sukupolven" halleissa on vain välttämättömimmät sosiaalitilat ja vaatimattomat katsomotilat, ja näin on saatu konsepti, joka on mahtunut paikallisten kuntien rahoitusraamiin. Tämä on nyt suunta, johon hallisuunnittelua myös Suomessa yritetään viedä.