Viikonloppu oli liittojen syyskokousten täyttämä. Useassa liitossa oli puheenjohtajan pesti katkolla ja kaikissa valittiin uusia liittohallituksen jäseniä. Luisteluliitossa sama rumba oli jo pari viikkoa sitten.
Monessa liitossa näytti olleen äänestyksiä, ja vahvoja kandidaatteja ja ennakkosuosikkeja vetäytyi vielä kokouksen alla ehdokkuudesta. Pitkässä juoksussa näytti aivan siltä, että syksy on ollut perinteistä järjestädemokratian kiemuraa. Aina löytyy ryhmiä, jotka haluavat omia ehdokkaitaan päätöksentekoon, ja lopputuloksena päättävistä elimistä jää pois joku, jota sinne olisi toivonut, ja sinne pääsee joku, joka ei sinne oisi kuulunut. Parin vuoden päästä puntit sitten yleensä tasaantuvat.
Kun vähän pöly syyskokousten tiimoilta laskeutuu, nähdään ne, jotka ovat mukana tekemässä työtä ja saamassa tuloksia, ja myös ne, joita kiinnostaa enemmän kritiikin esittäminen kuin asioiden eteenpäin vieminen. Molemmilla näyttää olevan roolinsa.
Hienoa on kuitenkin nähdä, että kentällä urheilijoiden keskuudessa tulosta tehdään hyvässä hengessä. Rohkaisevaa on nähdä, kuinka suomalaisen urheilun keskeiset uudet teesit tuovat tulosta.
