Kansainvälinen luisteluliitto ISU julkaisi tänään ensi kauden junioreiden maailmancupin säännöt ja ohjelman. Cup muodostuu edelleen kolmesta kisasta ja aikarajat ovat entiset.
Kilpailupaikat ovat Minsk joulukuussa, Collalbo tammikuussa ja Varsova helmikuussa. Kisoissa on yksilömatkojen lisäksi kymmenen kierroksen massastartti ja kolmen kierroksen team sprint. Uutuutena on mahdollisuus vaihtaa yksi alueellinen kisa toisella alueella olevaan kisaan eli suomalaiset voivat halutessaan vaihtaa Minskin kisan marraskuun lopun kisaan Calgaryssa. Toinen uudistus on mahdollisuus lähettää kisaan myös C2-ikäisiä luistelijoita, jos he täyttävät aikarajat,
Suomella on viime kauden tulosten perusteella yhteensä seitsemän luistelijaa, joilla on jo aikarajat luisteltu vähintään yhdellä matkalla.
torstai 31. heinäkuuta 2014
tiistai 29. heinäkuuta 2014
Anaerobisen kynnyksen merkitys luistelussa
Pikaluistelu kuuluun ns. teholajeihin, joissa maksimaalisen kapasiteetin merkitys korostuu varsinkin lyhyillä matkoilla. Anaerobisella kynnyksellä on oma tärkeä merkityksensä keskimatkoista ylöspäin.
Anaerobinen kynnys tarkoittaa rasituksen tasoa, josta ylöspäin maitohapon tuotanto ei enää ole hallinnassa. Kynnys ilmoitetaan yleensä vastaavien sykearvojen kautta eli tällaisella keski-ikäisellä kuntoilijalla raja-arvo on n. 170, kun se nuorella hyväkuntoisella urheilijalla voi olla 185 (ja testeissä puhutaan yleensä maitohappoarvoista 4-5 mmol).
Pikaluistelussa anaerobisen kynnyksen ylittyminen näkyy yleensä niin, että hyvän luistelutekniikan ylläpitäminen tulee vaikeaksi. Juoksussa näkyvä vaikutus on kangistuminen ja jossain muissa kestävyyslajeissa rasitus tuntuu hengityksessä. Pikaluistelutekniikassa timing eli ajoitus tulee epätäsmälliseksi ja siitä aiheutuu vauhdin putoaminen. Oma havaintoni on, että luistelijat pystyvät pitämään tekniikan ja vauhdin kasassa enintään 1-3 kierrosta sen jälkeen, kun maitohappoja on elimistössä hallitsemattomasti (jolloin maitohappoarvot nousevat nopeasti yli 10 mmol:n).
Luistelusuorituksen kannalta on tärkeää, että suoritus pysyy mahdollisimman pitkään anaerobisella kynnyksellä tai vähän sen alle, jolloin tekniikan ja vauhdin pitäminen tasaisena on vielä mahdollista. Keskimatkoilla eli 1500 metrillä se näkyy niin, että 700-1100 metriä pitäisi pystyä pitämään rasitus hallittavissa, ja maksimaalinen kapasiteetti tulee käyttöön vasta viimeisellä kierroksella. Pidemmillä matkoilla (eli 3000m-5000 m) maksimikapasiteetti tulisi käyttää vasta viimeisen 2-3 kierroksen aikana.
Anaerobinen kynnys tarkoittaa rasituksen tasoa, josta ylöspäin maitohapon tuotanto ei enää ole hallinnassa. Kynnys ilmoitetaan yleensä vastaavien sykearvojen kautta eli tällaisella keski-ikäisellä kuntoilijalla raja-arvo on n. 170, kun se nuorella hyväkuntoisella urheilijalla voi olla 185 (ja testeissä puhutaan yleensä maitohappoarvoista 4-5 mmol).
Pikaluistelussa anaerobisen kynnyksen ylittyminen näkyy yleensä niin, että hyvän luistelutekniikan ylläpitäminen tulee vaikeaksi. Juoksussa näkyvä vaikutus on kangistuminen ja jossain muissa kestävyyslajeissa rasitus tuntuu hengityksessä. Pikaluistelutekniikassa timing eli ajoitus tulee epätäsmälliseksi ja siitä aiheutuu vauhdin putoaminen. Oma havaintoni on, että luistelijat pystyvät pitämään tekniikan ja vauhdin kasassa enintään 1-3 kierrosta sen jälkeen, kun maitohappoja on elimistössä hallitsemattomasti (jolloin maitohappoarvot nousevat nopeasti yli 10 mmol:n).
Luistelusuorituksen kannalta on tärkeää, että suoritus pysyy mahdollisimman pitkään anaerobisella kynnyksellä tai vähän sen alle, jolloin tekniikan ja vauhdin pitäminen tasaisena on vielä mahdollista. Keskimatkoilla eli 1500 metrillä se näkyy niin, että 700-1100 metriä pitäisi pystyä pitämään rasitus hallittavissa, ja maksimaalinen kapasiteetti tulee käyttöön vasta viimeisellä kierroksella. Pidemmillä matkoilla (eli 3000m-5000 m) maksimikapasiteetti tulisi käyttää vasta viimeisen 2-3 kierroksen aikana.
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Miten välttää ylirasitus?
Pikaluistelussa (niinkuin muissakin urheilumuodoissa) kuulee usein, että joku on treenannut itsensä jumiin. Jumiutuminen ilmenee siten, että joko ei saa huippuvauhtia esiin, elimistö tuntuu väsyneeltä tai kilpailusuorituksessa tapahtuu yllättäviä katkeamisia. Mistä tämä johtuu ja miten sitä voi välttää?
Jumiutuminen johtuu siitä, että harjoittelu on jossain vaiheessa ollut liian kovaa suhteessa elimistön kuntoon, ja elimistö ei ole ehtinyt palautua kunnolla. Harjoittelu ei enää kehitä, vaan suorituskyky heikkenee.
Oma käsitykseni siitä, miten jumiutumista voi välttää on seuraava:
- Liian voimakas voimaharjoitus voi johtaa jumiutumiseen eli liian paljon ja liian usein.
- Kestovoimaharjoittelu ja intensiivinen lajikestävyysharjoittelu voi jumiuttaa, jos taustalla ei ole riittävää voimakapasiteettia (eli elimistö voi tehdä jatkuvasti töitä enintään 40% voimateholla maksimista).
- Harjoitteluun sisältyy liiaksi anerobisella kynnyksellä tai sen yli meneviä harjoitteita suhteessa puhtaasti aerobisiin harjoituksiin.
- Lajitekniikka on puutteellinen.
Näistä havainnoista seuraa muutama oppi, joita näissäkin kirjoituksissa on toistettu: kannattaa muistaa riittävä aerobinen harjoittelu ja perusvoiman kehittäminen. Puhdas lajitekniikka kannattaa opetella viimeistään silloin, harjoitusmäärät kasvavat.
Paavo Nurmi opetti aikanaan Clas Thunbergille, että kannattaa oheisharjoitteena tanssia paljon. Itse olen ymmärtänyt tämän niin, että tanssissa itsessä ei ole mitään poikkeuksellista juoksu- tai luisteluharjoittelun kannalta, vaan kyse on matalatehoisesta (aerobisesta) harjoittelusta, jolla elimistö pidetään kunnossa kovan harjoittelun ohessa.
Jumiutuminen johtuu siitä, että harjoittelu on jossain vaiheessa ollut liian kovaa suhteessa elimistön kuntoon, ja elimistö ei ole ehtinyt palautua kunnolla. Harjoittelu ei enää kehitä, vaan suorituskyky heikkenee.
Oma käsitykseni siitä, miten jumiutumista voi välttää on seuraava:
- Liian voimakas voimaharjoitus voi johtaa jumiutumiseen eli liian paljon ja liian usein.
- Kestovoimaharjoittelu ja intensiivinen lajikestävyysharjoittelu voi jumiuttaa, jos taustalla ei ole riittävää voimakapasiteettia (eli elimistö voi tehdä jatkuvasti töitä enintään 40% voimateholla maksimista).
- Harjoitteluun sisältyy liiaksi anerobisella kynnyksellä tai sen yli meneviä harjoitteita suhteessa puhtaasti aerobisiin harjoituksiin.
- Lajitekniikka on puutteellinen.
Näistä havainnoista seuraa muutama oppi, joita näissäkin kirjoituksissa on toistettu: kannattaa muistaa riittävä aerobinen harjoittelu ja perusvoiman kehittäminen. Puhdas lajitekniikka kannattaa opetella viimeistään silloin, harjoitusmäärät kasvavat.
Paavo Nurmi opetti aikanaan Clas Thunbergille, että kannattaa oheisharjoitteena tanssia paljon. Itse olen ymmärtänyt tämän niin, että tanssissa itsessä ei ole mitään poikkeuksellista juoksu- tai luisteluharjoittelun kannalta, vaan kyse on matalatehoisesta (aerobisesta) harjoittelusta, jolla elimistö pidetään kunnossa kovan harjoittelun ohessa.
lauantai 26. heinäkuuta 2014
Clas Thunbergin Amerikan kiertue
Clas Thunbergin muistelmiin v. 1964 ("Jää on sulanut") on aina mielenkiintoista palata. Kirja on hyvin kirjoitettu (toimittajana Poppe Berg). Yksi mielenkiintoisista tarinoista liittyy Thunbergin Amerikan kiertueeseen v. 1926. Paavo Nurmi oli samoihin aikoihin saanut legendaariseen maineen vierailtuaan Yhdysvalloissa, ja Thunberg sai vastaavan kutsun luistelukisoihin.
Thunberg kisasi Madison Square Gardenissa pienellä radalla yhteislähtökisassa, joka muistutti nykyistä short track - luistelua. Matkana oli 47 kierrosta 112 m radalla ja katsojia oli 25.000. Thunberg sai amerikkalaisilta 13 paria lyhyelle radalle soveltuvia luistimia, mutta hän ei päässyt harjoittelemaan kertaakaan ennen kisaa. Kymmenen miehen yhteislähtökisassa Thunberg jäi kolmanneksi, mikä harmitti häntä kovasti.
New Yorkin jälkeen kiertue jatkui yhteislähtökisoissa eri puolilla USAa js Kanadaa, ja Thunberg havaitsi, että kisaan kuuluu kaikenlainen taktikointi. Häntä pidettiin paidasta kiinni yhdessä kisassa, toisessa häntä potkaistiin luistimella ja kolmannessa yksi kaatui tahallaan hänen eteensä, ja Thunberg joutui hyppäämään yli. Osin näiden kokemusten vuoksi hän jäi myöhemmin v 1932 pois olympilaisista, koska ei uskonut ilman kunnon joukkuepeliä voivansa menestyä amerikkalaisia vastaan .
Kiertue v. 1926 päättyi kahdeksan kisan turneeseen ilman yhteislähtöä, ja huippukuntoinen Thunberg luisteli viisi maailmanennätystä.
Thunberg kisasi Madison Square Gardenissa pienellä radalla yhteislähtökisassa, joka muistutti nykyistä short track - luistelua. Matkana oli 47 kierrosta 112 m radalla ja katsojia oli 25.000. Thunberg sai amerikkalaisilta 13 paria lyhyelle radalle soveltuvia luistimia, mutta hän ei päässyt harjoittelemaan kertaakaan ennen kisaa. Kymmenen miehen yhteislähtökisassa Thunberg jäi kolmanneksi, mikä harmitti häntä kovasti.
New Yorkin jälkeen kiertue jatkui yhteislähtökisoissa eri puolilla USAa js Kanadaa, ja Thunberg havaitsi, että kisaan kuuluu kaikenlainen taktikointi. Häntä pidettiin paidasta kiinni yhdessä kisassa, toisessa häntä potkaistiin luistimella ja kolmannessa yksi kaatui tahallaan hänen eteensä, ja Thunberg joutui hyppäämään yli. Osin näiden kokemusten vuoksi hän jäi myöhemmin v 1932 pois olympilaisista, koska ei uskonut ilman kunnon joukkuepeliä voivansa menestyä amerikkalaisia vastaan .
Kiertue v. 1926 päättyi kahdeksan kisan turneeseen ilman yhteislähtöä, ja huippukuntoinen Thunberg luisteli viisi maailmanennätystä.
perjantai 25. heinäkuuta 2014
Mikä on optimaalinen pikaluistelujään lämpötila?
Luistimen ja jään välisellä kitkalla on olennainen merkitys pikaluistelussa. Vaikka lumen kitka esimerkiksi murtomaahiihdossa on mitattu olevan noin 10-kertainen jään kitkaan verrattuna, pikaluistelijan suurempi nopeus nostaa kitkan vaikutusta. Kaarteessa kitka on 25-30% suurempi kuin suorilla.
Hollantilaisessa tutkimuksissa (De Koning 1991) halliolosuhteissa mitattu kitka on alhaisimmillaan -7 asteessa. Aikaisemmissa japanilaisissa tutkimuksiaa (Kobayashi1973) avotekojäällä pienin kitka on mitattu -2 asteessa ja luonnonjäällä -0.6 asteessa. Jään lämpötilan muuttuminen optimaalisesta muuttaa nopeasti sen kitkaominaisuuksia. Lämpötilan muutos 3-4 astetta voi vaikuttaa 0.3-0.4 sekuntia 500m loppuaikaan.
Hollantilaiset arvioivat erojen avoratojen ja hallien välillä johtuvan lähinnä mittaustekniikoiden eroista. Oman kokemukseni perusteella uskoisin taustalla olen myös todellista eroa. Hallissa ilma on lämpimämpää, ja ulkona liukkaimmat kelit on perinteisesti saatu vähän nollan alapuolella.
torstai 24. heinäkuuta 2014
Kekseliästä urheilumarkkinointia
Hollantilainen SportsNavigator ja sen omistaja Marnix Wieberdink ovat tuttuja nimiä pikaluistelukuvioissa. Marnix Wiberdink loi jo yli kymmenen vuotta sitten verkoston eri maajoukkueisiin ja yksittäisiin luistelijoihin, jonka avulla hän onnistui myymään Hollannin maajoukkuetta lukuunottamatta lähes koko muun pikaluistelumaailman näkyvyyden yhteistyökumppaneille.
SportsNavigatorin ajatus on yksinkertainen: Sen sijaan, että yksittäiset maat ja urheilijat erikseen yrittävät hakea yhteistyökumppaneita ja lähestyä samoja tahoja, SportsNavigator on yhdistänyt kaikki yhdeksi paketiksi, jota tarjotaan yhteistyökumppaneille. Tällä tavalla arvokisoissa yli 70% luistelijoista kantaa asussaan saman yhteistyökumppanin logoa.
SportsNavigator on tuonut yhteistyösopimuksiin myös ammattimaisen otteen. Yhteistyökumppaneiden kanssa työstetään yhdessä parhaita tapoja hyödyntä yhteistyötä, ja urheilijoille ja maajoukkueille tarjotaan palveluja, joita muuten olisi vaikea saada.
SportsNavigatorin toiminnan alkuvaiheessa ei vältytty ristiriidoilta, kun osa maista koki toiminnan uhaksi sen omalle varainhakinnalle, ja erityisesti Hollannin maajoukkueen pääyhteistyökumppanit arvostelivat sitä, että sama tai parempi näkyvyys järjstettiin halvemmalla kuin mitä ne maksoivat Hollannin liitolle. Sittemmin kritiikki on hiljentynyt, mutta toki edelleen käydään jatkuvaa keskustelua siitä, jakautuuko tuki oikeudenmukaisesti eri maiden kesken (SportsNavigator jakaa rahat pääosin menestyksen mukaan), ja onko saatava rahoitus riittävää (vai saisiko yksittäinen maa tai luistelija paremman tuloksen omin voimin). Viime vuosina on keskustelua aiheuttanut myös tuen ohjautuminen osin Inzellin akatemian kautta (jonka Wieberdink omistaa).
Samanlaista luovaa ajattelua olen odottanut myös suomalaiseen urheiluun. Sen sijaan, että yksittäiset lajit hakevat omia kumppaneitaan, 10-15 lajin yhteinen markkinointi voisi sopia ainakin keskisuurille ja pienille lajeille. Nyt tällaista lajien välistä yhteistyötä näkee vain yksittäisten urheilijoiden ja heidän managerinsa kautta.
SportsNavigatorin ajatus on yksinkertainen: Sen sijaan, että yksittäiset maat ja urheilijat erikseen yrittävät hakea yhteistyökumppaneita ja lähestyä samoja tahoja, SportsNavigator on yhdistänyt kaikki yhdeksi paketiksi, jota tarjotaan yhteistyökumppaneille. Tällä tavalla arvokisoissa yli 70% luistelijoista kantaa asussaan saman yhteistyökumppanin logoa.
SportsNavigator on tuonut yhteistyösopimuksiin myös ammattimaisen otteen. Yhteistyökumppaneiden kanssa työstetään yhdessä parhaita tapoja hyödyntä yhteistyötä, ja urheilijoille ja maajoukkueille tarjotaan palveluja, joita muuten olisi vaikea saada.
SportsNavigatorin toiminnan alkuvaiheessa ei vältytty ristiriidoilta, kun osa maista koki toiminnan uhaksi sen omalle varainhakinnalle, ja erityisesti Hollannin maajoukkueen pääyhteistyökumppanit arvostelivat sitä, että sama tai parempi näkyvyys järjstettiin halvemmalla kuin mitä ne maksoivat Hollannin liitolle. Sittemmin kritiikki on hiljentynyt, mutta toki edelleen käydään jatkuvaa keskustelua siitä, jakautuuko tuki oikeudenmukaisesti eri maiden kesken (SportsNavigator jakaa rahat pääosin menestyksen mukaan), ja onko saatava rahoitus riittävää (vai saisiko yksittäinen maa tai luistelija paremman tuloksen omin voimin). Viime vuosina on keskustelua aiheuttanut myös tuen ohjautuminen osin Inzellin akatemian kautta (jonka Wieberdink omistaa).
Samanlaista luovaa ajattelua olen odottanut myös suomalaiseen urheiluun. Sen sijaan, että yksittäiset lajit hakevat omia kumppaneitaan, 10-15 lajin yhteinen markkinointi voisi sopia ainakin keskisuurille ja pienille lajeille. Nyt tällaista lajien välistä yhteistyötä näkee vain yksittäisten urheilijoiden ja heidän managerinsa kautta.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Jääharjoittelu on erilaista kuin ennen
Kesäjääleiri Inzellissä saatiin päätökseen tänään. Viimeisenä päivänä oli maajoukkueiden vuorolla väkeä tungokseen asti, ja ohessa oli hyvä koota havaintoja muiden harjoittelusta viikon varrelta.
Erityisen silmiinpistävää on se, että pitkiä kierroksia ei näytä enää kukaan luistelevan. Ennen oli tyypillistä, että varsinkin yleisluistelijat luistelivat 4-5 x 10-15 kierrosta. Kesäisen yhdeksän päivän perusteella kukaan ei enää luistele tällaisia harjoituksia (ehkä joitakin saksalaisia ja norjalaisia lukuunottamatta).
Kaikkien tyypillinen harjoitus näyttää olevan alkuun yksi pidempi luistelu ja sen jälkeen joko kahden tai viiden kierroksen reipasvauhtisia (lähes kilpailuvauhtisia) vetoja. Sprinttereillä tulee lisäksi kovia yhden kierroksen tempoja. Havainto vahvisti taas jo aikaisempaa huomiota siitä, miten yleisluistelijaksi nykyään harjoitellaan. Pitkäkestoiset aerobiset harjoitukset tehdään muualla kuin jäällä.
Erityisen silmiinpistävää on se, että pitkiä kierroksia ei näytä enää kukaan luistelevan. Ennen oli tyypillistä, että varsinkin yleisluistelijat luistelivat 4-5 x 10-15 kierrosta. Kesäisen yhdeksän päivän perusteella kukaan ei enää luistele tällaisia harjoituksia (ehkä joitakin saksalaisia ja norjalaisia lukuunottamatta).
Kaikkien tyypillinen harjoitus näyttää olevan alkuun yksi pidempi luistelu ja sen jälkeen joko kahden tai viiden kierroksen reipasvauhtisia (lähes kilpailuvauhtisia) vetoja. Sprinttereillä tulee lisäksi kovia yhden kierroksen tempoja. Havainto vahvisti taas jo aikaisempaa huomiota siitä, miten yleisluistelijaksi nykyään harjoitellaan. Pitkäkestoiset aerobiset harjoitukset tehdään muualla kuin jäällä.
tiistai 22. heinäkuuta 2014
Urheilupaikkojen keskittymä
Keski-Euroopassa ajellessa aina välillä hämmästyy, kuinka lähellä kaikki on. Viikonloppuna tuli ajeltua autolla Inzell - Ruhpolding - Reit im Winkl - Kitzbühl. Matkaa kertyi yhteen suuntaan 65 km ja aikaa kului tunti.
Kertauksen vuoksi Inzell on yksi maailman pikaluistelukeskuksia, Ruhpolding ampumahiihtokeskus, Reit im Winkl tunnetaan murtomaahiihtokisoista ja Kitzbühlissä on yksi maailman tunnetuimpia syöksylaskurinteitä. Tällä kertaa Kitzbühlissä oli Harley Davidson -moottoripyörien kokoontumisajo ja kylässä oli kunnon pärinät.
Kertauksen vuoksi Inzell on yksi maailman pikaluistelukeskuksia, Ruhpolding ampumahiihtokeskus, Reit im Winkl tunnetaan murtomaahiihtokisoista ja Kitzbühlissä on yksi maailman tunnetuimpia syöksylaskurinteitä. Tällä kertaa Kitzbühlissä oli Harley Davidson -moottoripyörien kokoontumisajo ja kylässä oli kunnon pärinät.
Urheilijan polku pikaluistelussa
Osana huippu-urheilun uudistamisprosessia 1-2 vuotta sitten eri lajit työstivät ja dokumentoivat urheilijan eri kehitysvaiheet. Työn tarkoituksena oli auttaa lajeja keskustelemaan toimista, joilla urheilijaa voidaan auttaa kehittymään uran eri vaiheissa. Osa syntyneistä lajien raporteista on varsin yksityiskohtaisia ja lähentelevät valmennuksen oppikirjaa. Osa raporteista on enemmän periaatetasolla. Pikaluistelun "urheilijan polku" kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Pikaluistelijaksi kehittymisessä on kolme olennaista kehitysvaiheita. Pikaluistelutekniikan oppiminen on otollisinta noin yksitoistavuotiaana. Tämä on myöhemmin kuin monissa muissa jäälajeissa, koska pitkät terät rajoittavat tekniikan omaksumista ennen kuin pituuskasvu antaa siihen edellytykset. Tämän vuoksi perusluistelutaito opitaan yleensä muissa jäälajeissa, ja pikaluisteluun tullaan mukaan, kun nopeasti luisteleminen alkaa kiinnostaa.
Toinen keskeinen kehitysvaihe on 15-vuoden ikä, koska on havaittu, että hyviä luistelijoita tulee tytöistä ja pojista, jotka ovat yleisesti hyviä urheilijoita tuossa vaiheessa. Hyvän urheilijan tunnusmerkkejä ovat hyvä juoksutaito, hyvä koordinaatio ja kehonhallinta, ja hyvät voima- ja kimmoisuusominaisuudet.
Kolmas olennainen kohta on 19/20 -vuoden ikä, koska maailmanluokan kilpaluistelijaksi kehittyvät ovat yleensä tuossa vaiheessa lähellä ikäluokkansa kärkeä. Hollantilaisten tutkimusten mukaan 17-vuoden iässä tulokset ja menestys antavat ensimmäistä kertaa viitteitä myöhemmästä menestyksestä.
Uutena merkityksellisenä ajanjaksona eri lajeissa on 19-25 -vuoden ikä. Pikaluistelu ei tee poikkeusta. Useimmat körkiluistelijat ovat nykyään yli 25-vuotiaita, ja uutena haasteena on mahdollistaa urheilijoiden kehittyminen tuossa ikävaiheessa. Laskin Sotsin talviolympialaisissa, että esimerkiksi syöksylaskun kuumassa ryhmässä oli vain yksittäisiä alle 25-vuotiaita ja vain pieni joukko alle 30-vuotiaita. Pikaluistelussa keski-ikä on hieman alempi, mutta trendi on sama.
Pikaluistelijaksi kehittymisessä on kolme olennaista kehitysvaiheita. Pikaluistelutekniikan oppiminen on otollisinta noin yksitoistavuotiaana. Tämä on myöhemmin kuin monissa muissa jäälajeissa, koska pitkät terät rajoittavat tekniikan omaksumista ennen kuin pituuskasvu antaa siihen edellytykset. Tämän vuoksi perusluistelutaito opitaan yleensä muissa jäälajeissa, ja pikaluisteluun tullaan mukaan, kun nopeasti luisteleminen alkaa kiinnostaa.
Toinen keskeinen kehitysvaihe on 15-vuoden ikä, koska on havaittu, että hyviä luistelijoita tulee tytöistä ja pojista, jotka ovat yleisesti hyviä urheilijoita tuossa vaiheessa. Hyvän urheilijan tunnusmerkkejä ovat hyvä juoksutaito, hyvä koordinaatio ja kehonhallinta, ja hyvät voima- ja kimmoisuusominaisuudet.
Kolmas olennainen kohta on 19/20 -vuoden ikä, koska maailmanluokan kilpaluistelijaksi kehittyvät ovat yleensä tuossa vaiheessa lähellä ikäluokkansa kärkeä. Hollantilaisten tutkimusten mukaan 17-vuoden iässä tulokset ja menestys antavat ensimmäistä kertaa viitteitä myöhemmästä menestyksestä.
Uutena merkityksellisenä ajanjaksona eri lajeissa on 19-25 -vuoden ikä. Pikaluistelu ei tee poikkeusta. Useimmat körkiluistelijat ovat nykyään yli 25-vuotiaita, ja uutena haasteena on mahdollistaa urheilijoiden kehittyminen tuossa ikävaiheessa. Laskin Sotsin talviolympialaisissa, että esimerkiksi syöksylaskun kuumassa ryhmässä oli vain yksittäisiä alle 25-vuotiaita ja vain pieni joukko alle 30-vuotiaita. Pikaluistelussa keski-ikä on hieman alempi, mutta trendi on sama.
sunnuntai 20. heinäkuuta 2014
Kokemuksia Inzellistä
Tämän vuoden kesäjäillä on puoliväli ohitettu. Tänään oli jäällä kova ruuhka ja meidän porukat joutui hakemaan omia ajolinjojaan. Teknisesti porukat menee kuitenkin kovaa vauhtia eteenpäin, ja vauhdit on todella hyviä.
Itse olen ollut vetomiehenä päivittäisillä aerobisilla pyörälenkeillä. Loppuviikosta ajoimme uuden lenkin Schwarzenbergin kautta. Reitti näytti kartalla helpolta, mutta yllätykseksi matkalle osui 3 km pätkä, jossa nousua tuli 200-300 m. Taisi syke nousta yli tavoiterajojen,...
Tänään pakkasimme pyörät autoon ja ajoimme vaihtelevassa maastossa Waging- järven ympäri. Matkan parasta anti oli ajaa kapeaa polkua pitkin aivan järven rannassa. Aurinko paistoi ja lämpötila oli +32 astetta.
Tänään pakkasimme pyörät autoon ja ajoimme vaihtelevassa maastossa Waging- järven ympäri. Matkan parasta anti oli ajaa kapeaa polkua pitkin aivan järven rannassa. Aurinko paistoi ja lämpötila oli +32 astetta.
Urheilua mahan täydeltä
Minulla oli helmikuussa mahdollisuus viettää viisi päivää Sotsin talviolympialaisissa. Akkreditointi mahdollisti usean lajin seuraamisen päivän aikana, ja käytännössä liikkeelle lähdettiin aikaisin aamulla, ja majapaikkaan palattiin myöhään illalla.
Reissussa havaitsi, kuinka inspiroivaa on keskustella hyvässä ja osaavassa seurassa koko päivän urheilusta. Jälkikäteen oli tunne kuin olisi palannut jostain toisesta maailmasta.
Reissussa havaitsi, kuinka inspiroivaa on keskustella hyvässä ja osaavassa seurassa koko päivän urheilusta. Jälkikäteen oli tunne kuin olisi palannut jostain toisesta maailmasta.
torstai 17. heinäkuuta 2014
Mukavaa maastopyöräilyä
Ajoimme tänään maastopyörällä Inzell-Siegsdorf-Ruhpolding-Inzell mukavassa kesäsäässä pikaluisteluharjoittelun lomassa. Matkaa kertyi 31km.
Täytyi taas hämmästellä, kuinka hienoja maisemia koko reitti tarjosi. Välillä ajettiin puron vartta, sitten metsäpolkuja ja kumpuilevaa baijerilaista maalaismaisemaa.
Reitin loppupuolella on kunnon happomäki eli 2.5 km yhtäjaksoista nousua. Pääsin sen ensimmäistä kertaa taluttamatta ylös asti. Saavutus sekin.
Täytyi taas hämmästellä, kuinka hienoja maisemia koko reitti tarjosi. Välillä ajettiin puron vartta, sitten metsäpolkuja ja kumpuilevaa baijerilaista maalaismaisemaa.
Reitin loppupuolella on kunnon happomäki eli 2.5 km yhtäjaksoista nousua. Pääsin sen ensimmäistä kertaa taluttamatta ylös asti. Saavutus sekin.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Kolme ehdokasta 2022 talviolympialaisten isännäksi
KOK julkisti viime viikolla 2022 talvikisojen isäntäkaupunkifinalistit: Peking, Almatyi ja Oslo.
Periaatteessa v. 2022 on Euroopan vuoro, joten Oslon voisi kuvitella olevan vahvoilla. Olympialaiset toisivat pikaluisteluhallin Osloon (eli kisoja ei ilmeisesti pidettäisi Hamarin olemassaolevassa hallissa), Almatyi on entinen Alma-Ata (mutta vanhaa Medeon rataa ei kuitenkaan heräteltäisi henkiin). Pekingin haasteena on paha savusumu, mutta Kiinba on ollut kovassa nousussa luistelu-urheilussa, ja hallin saaminen Pekingiin olympialaisten myötä olisi positiivista.
Periaatteessa v. 2022 on Euroopan vuoro, joten Oslon voisi kuvitella olevan vahvoilla. Olympialaiset toisivat pikaluisteluhallin Osloon (eli kisoja ei ilmeisesti pidettäisi Hamarin olemassaolevassa hallissa), Almatyi on entinen Alma-Ata (mutta vanhaa Medeon rataa ei kuitenkaan heräteltäisi henkiin). Pekingin haasteena on paha savusumu, mutta Kiinba on ollut kovassa nousussa luistelu-urheilussa, ja hallin saaminen Pekingiin olympialaisten myötä olisi positiivista.
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Inzellin Gasthof zur Post korjataan
Inzellin kunta neuvotteli jo v. 2012 hotellin myymisestä ja korjaamisesta. Silloin puhuttiin hotellin muuttamisesta turvapaikanhakijoiden vastaanottopaikaksi, mutta sittemmin asiasta ei ole julkisuudessa ollut mitään. Nyt hotellia ollaan muuttamassa yksityisasunnoiksi.
Hieno hotellirakennus tuo korjattuna toivottavasti kaivatun piristysruiskeen kylän katukuvaan, jota vanha palossa raunioitunut hotelli on viime vuodet varjostanut.
Kesäjäillä
Iltapäivällä pari tuntia jäällä tuntuman hakemista ja välineiden säätöä. Huomenna saadaan maastopyörät.
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Hellesäässä harjoittelun ongelmia
Viime päivinä on Suomessa ollut kiva kesäkeli. Pitkiä lenkkejä tehneillä on hiki virrannut ja hyönteiset pörräävät ympärillä. Itselläni puri paarma korvaan, ja korva turposi hassusti. Toisella kerralla joku ärhäkkä hyönteinen lensi pyörälenkillä kypärän sisään, ja pisti otsaa, jolloin taas otsa turposi (jonkun mielestä hassusti). Tapahtumat toivat mieleen vuosien takaisen tapauksen, kun olin aamulenkillä Floridassa ja nielaisin jonkin trooppisen hyönteisen. Yritin yökätä sitä pois kurkusta, mutta sinne se jäi.
Short track etenee pienin askelin
Short track -luistelu eli kaukalopikaluistelu on kehittymässä Suomessa pienin askelin. Kisakalliossa järjestetään tällä viikolla ensimmäistä kertaa kansainvälinen short track -leiri (jossa on mukana suomalaisten lisäksi luistelijoita Venäjältä, Ruotsista ja Luxemburgista. Keväällä järjestettiin muutaman vuoden tauon jälkeen lajin SM-kisat Kisakalliossa ja Luistinkiitäjien juniorit ovat harjoitelleet lajia samassa paikassa muutaman kerran kevään aikana. Lajia ajaa eteenpäin Jyväskylän Verneri Kinnunen.
Lajin mielenkiintoisin suomalaisnimi on 17-vuotias Max Backström, joka asuu ja harjoittelee Luxemburgissa. Max luisteli talvella 500 metriä kaukalossa 46,532. Short trackissa on hyvä tilastointijärjestelmä, josta esimerkki tässä.
Suomessa on n. 220 jäähallikaukaloa, mutta jääajasta on kova kilpailu, ja uuden lajin kehittäminen ei ole helppoa. Helsingistä ei toistaiseksi ole löytynyt vakiovuoroa, ja Kisakallion käyttöä viikottain arki-iltana rajoittaa n. 60 km etäisyys. Helppoa ei myöskään ole päästä taloudellisesti alkuun uudessa lajissa. Kisakallion yhden harjoitustunnin kustannus oli keväällä n. 200 euroa (joka muodostui itse harjoitustunnista, patjojen asentamiselle varatusta 2 x 15 min. ja valmentajan matkakuluista). Kaikesta huolimatta laji on tulossa ainakin säännölliseksi harjoitusmuodoksi pikaluistelujunioreille
Lajin mielenkiintoisin suomalaisnimi on 17-vuotias Max Backström, joka asuu ja harjoittelee Luxemburgissa. Max luisteli talvella 500 metriä kaukalossa 46,532. Short trackissa on hyvä tilastointijärjestelmä, josta esimerkki tässä.
Suomessa on n. 220 jäähallikaukaloa, mutta jääajasta on kova kilpailu, ja uuden lajin kehittäminen ei ole helppoa. Helsingistä ei toistaiseksi ole löytynyt vakiovuoroa, ja Kisakallion käyttöä viikottain arki-iltana rajoittaa n. 60 km etäisyys. Helppoa ei myöskään ole päästä taloudellisesti alkuun uudessa lajissa. Kisakallion yhden harjoitustunnin kustannus oli keväällä n. 200 euroa (joka muodostui itse harjoitustunnista, patjojen asentamiselle varatusta 2 x 15 min. ja valmentajan matkakuluista). Kaikesta huolimatta laji on tulossa ainakin säännölliseksi harjoitusmuodoksi pikaluistelujunioreille
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Maailman hyvien pikaluistelijoiden määrä edelleen kasvussa
Maailman pikaluistelijoiden määrä kasvoi viime talvena n. 1%, jos mittarina käytetään norjalaisten tilastoa "hyvistä luistelijoista" eli 500 metriä miehissä alle 41 sekuntia ja naisissa alle 46 sekuntia luistelleita. Hyvien luistelijoiden määrä on jatkanut kasvuaan koko 2000-luvun. Nyt tähän kategoriaan mahtuu vajaat 4000 luistelijaa, joista suomalaisia on noin 30.
Hollanti pitää ykköspaikkaa ja kakkosena on Venäjä. Kasvu syntyy erityisesti sellaisissa maissa, joihin on rakennettu halleja. Hallin valmistuminen näyttää muutamassa vuodessa tuplaavan hyvien luistelijoiden määrän ja pidemmällä aikavälillä määrä kasvaa 3-4 kertaiseksi.
Tällä perusteella voisi arvioida, että Suomessa olisi viiden vuoden sisällä hallin valmistumisesta Suomeen noin 100 kansainvälisesti hyväksi luettua pikaluistelijaa.
Hollanti pitää ykköspaikkaa ja kakkosena on Venäjä. Kasvu syntyy erityisesti sellaisissa maissa, joihin on rakennettu halleja. Hallin valmistuminen näyttää muutamassa vuodessa tuplaavan hyvien luistelijoiden määrän ja pidemmällä aikavälillä määrä kasvaa 3-4 kertaiseksi.
Tällä perusteella voisi arvioida, että Suomessa olisi viiden vuoden sisällä hallin valmistumisesta Suomeen noin 100 kansainvälisesti hyväksi luettua pikaluistelijaa.
lauantai 12. heinäkuuta 2014
Maaottelumuistoja
Aikanaan maaotteluilla oli tärkeä merkitys pikaluistelun kilpailukalenterissa. Vielä 1980-luvulla muistan osallistuneeni junioreiden 4-maaotteluun Norja-Ruotsi-Neuvostoliitto-Suomi ja aikuisten sarjassa Hollanti-DDR-Suomi (!), sprintterimaaotteluun Norja-Ruotsi-Suomi, samojen maiden välillä yleisluisteluotteluun (johon osallistuivat vain ne, jotka eivät olleet sinä vuonna arvokisoissa), ja maaotteluun Suomi-Kasakstan (Medeossa).
Aikuisten maaottelut loppuivat, kun maailmancup alkoi v. 1985. Maailmancupeihin syntyi kaksi ryhmää eli A-ryhmä ja B- ryhmä. Maaotteluille ei enää löytynyt paikka tiiviistä kilpailukalenterissa.
Itse olen ollut sitä mieltä, että nyt olisi aika ottaa seuraava askel kv. kilpailujärjestelmän kehittämiseksi, ja B-ryhmän sijaan luoda eritasoisia cup-tasoisia kisoja. Jos superliigan kisasta saisi 100 pistettä, pienemmästä kisasta voisi saada 10-20 pistettä. Tällä tavalla moni perinteinen kisakauden klassikkokisa saisi uutta virtaa, ja hyviä kv. kisoja riittäisi kaikkiin halleihin ja hyville ulkojäille.
Aikuisten maaottelut loppuivat, kun maailmancup alkoi v. 1985. Maailmancupeihin syntyi kaksi ryhmää eli A-ryhmä ja B- ryhmä. Maaotteluille ei enää löytynyt paikka tiiviistä kilpailukalenterissa.
Itse olen ollut sitä mieltä, että nyt olisi aika ottaa seuraava askel kv. kilpailujärjestelmän kehittämiseksi, ja B-ryhmän sijaan luoda eritasoisia cup-tasoisia kisoja. Jos superliigan kisasta saisi 100 pistettä, pienemmästä kisasta voisi saada 10-20 pistettä. Tällä tavalla moni perinteinen kisakauden klassikkokisa saisi uutta virtaa, ja hyviä kv. kisoja riittäisi kaikkiin halleihin ja hyville ulkojäille.
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Yleisluisteluharjoittelun teesejä
Yleisluisteluharjoittelua on kommentoitu näissäkin kirjoituksissa. Suomalainen sprintterivalmennus on ollut hyvää kansainvälistä tasoa, mutta mitalitaistoon yltäviä yleisluistelijoita ei ole viime vuosina Suomesta noussut, vaikka esimerkiksi Jarmo Valtonen joitakin vuosia sitten väläytteli lupaavasti.
Itse en usko siihen, että pikaluisteluhallin puute olisi ratkaiseva tekijä, vaikka sillä onkin merkitystä. Enemmän merkitystä saattaa olla tietynlaisen harjoituskulttuurin syntymisellä ja luistelutekniikalla.
Omat teesini yleisluisteluharjoittelusta ovat yksinkertaiset:
- Pikaluistelussa suhteellinen voima ja luistelutekniikka ovat keskeisiä, ja niitä tulee harjoitella. Suhteellinen tarkoittaa voimaa suhteessa omaan kehonpainoon eli mitä enemmän painaa, sitä enemmän tarvitsee voimaa. Luistelutekniikassa erityisesti erilaiset kaarreharjoitteet ovat keskeisiä.
- Perusvoiman merkitys on kasvanut olennaiseksi, koska kierrosvauhdit ovat kasvaneet. Perusvoima tarkoittaa maksimikapasiteettia 10-12 toiston sarjoissa. Perusvoiman päälle tulee yleisluistelussa rakentaa hyvät kestovoimaominaisuudet eli kyky tehdä samoilla voimatasoilla kymmeniä toistoja.
- Uskon yhä enemmän aerobisen harjoittelun merkitykseen eli jos viikossa on 12 harjoitusta, niistä ainakin puolet tulisi olla aerobisia eli syketasolla alle 140-150 lyöntiä/min..
Maailmalla näyttää yleistyneen harjoittelu, jossa varsinkin jäällä ei luistella pitkiä hitaita kierroksia, vaan haetaan lähes kilpailuvauhtia lyhyemmissä vedoissa. Eli jos tavoitteena on 3000 metrillä 5.00 minuuttia, luistellaan 3-5 kierroksen vetoja 39-40 sekunnin kierrosvauhtia. Jos tavoitteena on 4.00 minuutin loppuaika, treenikierrokset vedetään 31,5-32 sekunnin kierrosvauhtia. Ja ohessa paljon aerobista perusharjoittelua.
Itse en usko siihen, että pikaluisteluhallin puute olisi ratkaiseva tekijä, vaikka sillä onkin merkitystä. Enemmän merkitystä saattaa olla tietynlaisen harjoituskulttuurin syntymisellä ja luistelutekniikalla.
Omat teesini yleisluisteluharjoittelusta ovat yksinkertaiset:
- Pikaluistelussa suhteellinen voima ja luistelutekniikka ovat keskeisiä, ja niitä tulee harjoitella. Suhteellinen tarkoittaa voimaa suhteessa omaan kehonpainoon eli mitä enemmän painaa, sitä enemmän tarvitsee voimaa. Luistelutekniikassa erityisesti erilaiset kaarreharjoitteet ovat keskeisiä.
- Perusvoiman merkitys on kasvanut olennaiseksi, koska kierrosvauhdit ovat kasvaneet. Perusvoima tarkoittaa maksimikapasiteettia 10-12 toiston sarjoissa. Perusvoiman päälle tulee yleisluistelussa rakentaa hyvät kestovoimaominaisuudet eli kyky tehdä samoilla voimatasoilla kymmeniä toistoja.
- Uskon yhä enemmän aerobisen harjoittelun merkitykseen eli jos viikossa on 12 harjoitusta, niistä ainakin puolet tulisi olla aerobisia eli syketasolla alle 140-150 lyöntiä/min..
Maailmalla näyttää yleistyneen harjoittelu, jossa varsinkin jäällä ei luistella pitkiä hitaita kierroksia, vaan haetaan lähes kilpailuvauhtia lyhyemmissä vedoissa. Eli jos tavoitteena on 3000 metrillä 5.00 minuuttia, luistellaan 3-5 kierroksen vetoja 39-40 sekunnin kierrosvauhtia. Jos tavoitteena on 4.00 minuutin loppuaika, treenikierrokset vedetään 31,5-32 sekunnin kierrosvauhtia. Ja ohessa paljon aerobista perusharjoittelua.
torstai 10. heinäkuuta 2014
Maisemareittiä maantiepyörällä
Kesälomilla on aikaa myös itse liikkua normaalia enemmän. Tänään ajoin kivassa kesäkelissä valtakunnalliseen pyöräilyverkkoon kuuluvan 47 km Luhangasta Sysmään. Reitti kiertää hienoja maisemia Päijänteen itärantaa ja on koko matkan hyväkuntoista kestopäällystettä.
Ajelen normaalisti maantiepyörällä n. 30 km/h vauhtia (yksin vetäen), ja mäkinen maasto yleensä hieman verottaa matkavauhtia. Luhanka-Sysmä oli vaihtelevaa maastoa ja reitillä oli muutama kovempi nousu, jotka omalle kunnolleni olivat hieman liian kovia ja pitkiä. Sykemittari/GPS oli jäänyt kotiin, mutta isoimmat mäet laittoivat puuskuttamaan niin, että syke ei enää tahtonut palautua, ja jaloissa tuntui koko loppumatkan. Tämä vähän pudotti keskivauhtia normaalista.
Loppumatkasta maasto tasaantui, ja matkavauhti palautui hyvälle tasolle. Paikallisen koulun ohi ajaessa nopeusnäyttö näytti 32 km/h ja syke tuntui pudonneen aerobiseksi eli tuntuman perusteella 140 lyöntiä/min.. En tiedä, pitäisikö masentua (tai toisin ajatellen olla tyytyväinen), kun peesissä ajaneen jälkikasvun sykemittari näytti 97 lyöntiä/min. Minä pysäytin Sysmän keskustaan ja vaihdoin kulkupelin autoon, ja hän jatkoi omilla tehoillaan vielä tunnin.
Ajelen normaalisti maantiepyörällä n. 30 km/h vauhtia (yksin vetäen), ja mäkinen maasto yleensä hieman verottaa matkavauhtia. Luhanka-Sysmä oli vaihtelevaa maastoa ja reitillä oli muutama kovempi nousu, jotka omalle kunnolleni olivat hieman liian kovia ja pitkiä. Sykemittari/GPS oli jäänyt kotiin, mutta isoimmat mäet laittoivat puuskuttamaan niin, että syke ei enää tahtonut palautua, ja jaloissa tuntui koko loppumatkan. Tämä vähän pudotti keskivauhtia normaalista.
Loppumatkasta maasto tasaantui, ja matkavauhti palautui hyvälle tasolle. Paikallisen koulun ohi ajaessa nopeusnäyttö näytti 32 km/h ja syke tuntui pudonneen aerobiseksi eli tuntuman perusteella 140 lyöntiä/min.. En tiedä, pitäisikö masentua (tai toisin ajatellen olla tyytyväinen), kun peesissä ajaneen jälkikasvun sykemittari näytti 97 lyöntiä/min. Minä pysäytin Sysmän keskustaan ja vaihdoin kulkupelin autoon, ja hän jatkoi omilla tehoillaan vielä tunnin.
ISU-leiri Tanskassa
Viime viikon lopulla oli tämän harjoituskauden ensimmäinen ISU-leiri Kööpenhaminassa. Tällä kertaa painopiste oli rullaluistelussa ja kuivaharjoittelussa Kööpenhaminan 400 m rullaluisteluradalla. Kaupungissa on myös lyhyempi pistarata, mutta tällä kertaa se ei ollut leiriläisten käytössä.
ISU-leiri on kansainvälisen luisteluliiton tukema leiri 14-19 -vuotiaille junioreille Ruotsisa, Tanskasta ja Suomesta, ja sitä kautta on viime vuosina noussut osaavia luistelijoita ja valmentajia kaikista kolmesta maasta. Tällä kertaa mukana oli taas muutamia uusia leiriläisiä, jotka sopeutuivat hyvin yhteiseen tekemiseen.
Itselläni ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta osallistua leirille, mutta ohjelma oli kuulemma ollut hyvä, ja järjestelyt olivat pelanneet mainiosti.
ISU-leiri on kansainvälisen luisteluliiton tukema leiri 14-19 -vuotiaille junioreille Ruotsisa, Tanskasta ja Suomesta, ja sitä kautta on viime vuosina noussut osaavia luistelijoita ja valmentajia kaikista kolmesta maasta. Tällä kertaa mukana oli taas muutamia uusia leiriläisiä, jotka sopeutuivat hyvin yhteiseen tekemiseen.
Itselläni ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta osallistua leirille, mutta ohjelma oli kuulemma ollut hyvä, ja järjestelyt olivat pelanneet mainiosti.
Olympiamuseossa
Museossa on useita mielenkiintoisia pikaluistelukohteita (kaiken muun hienon lisäksi). Ohessa yksi esimerkki eli Eric Heidenin "klassinen" kultainen kilpailuasua v. 1980 olympialaisista. Yksi asia pisti silmään: Clas Thunberg esiteltiin norjalaisena luistelijana. Asia kuulemma havaittu ja sitä ollaan korjaamassa...
Koko museo on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, jos matkalla on pari tuntia aikaa ja Lausanne ei ole liian monen mutkan takana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)