Kaivosmiehen aamiainen

Kun matkustaa paljon, tulee vastaan myös mitä erilaisimpia hotelliaamiaisia. Jos yrittää syödä terveellisesti ja monipuolisesti, tarjotut aamiaiset voivat olla joskus haastavia. Omassa luokassaan ovat eksoottisten maiden huonojen hotellien aamupalat, mutta myös länsimaissa ja hyvissä hotelleissa voi saada elämyksiä.

Itselläni kärjessä on kolme kokemusta:

1. Montanan pääkaupungissa Buttessa tarjottiin "kaivosmiehen aamiaista", joka oli pannukakkuja ja jauhelihakastiketta.

2. Anaheimissa Kaliforniassa hotellin hintaan kuulunut aamiainen sisälsi ainoastaa itse tuoreista appelsiineista puristettua mehua ja donitseja.

3. Atlantassa suklaapannukakuissa oli niin paljon suklaahippuja, että niistä olisi kerännyt useamman suklaalevyllisen suklaata.

Paljon arkisempaa on kuitenkin maailmalla reissatessa syödä munakokkelia, pekonia ja päälle erilaisia marjoja.

Miten suomalaisen huippu-urheilun tulokset paranevat?

Viime  vuodet on keskusteltu julkisuudessakin suomalaisten huippu-urheilumenestyksestä tai menestymättömyydestä. Samalla on käyty keskustelua keinoista, joilla menestystä voitaisiin parantaa. Pikaluistelu on ollut mjukana tässä keskustelussa.

Itselläni on ollut muutama yksinkertainen teesi. Ensimmäinen teesini on auttaa mahdollisimman monta urheilijaa harjoittelemaan parhaassa seurassa, parhaissa olosuhteissa ja parhailla välineillä. Itse uskon myön siihen, että katseen suuntaaminen Suomen ulkopuolelle auttaa menestykseen.

Toinen teesini liittyy harjoitusmääriin. Jos tutkimusten mukaan useimmat huipulla olevat urhelijat harjoittelevat 20-25 tuntia viikossa, tällaisia harjoitusmääriä harjoittelevien urheilijoiden määrän seuraaminen ja määrän lisääminen johtaisi vääjäämättä tuloksiin.

Kolmas teesini on hyvin yksinkertainen. Kun lähes 80% suomalaisista edustusurheilijoista vastaa kyselyissä kärsivänsä tuloksentekokykyä häiritsevistä terveysongelmista, suomalaisurheilijoiden terveysongelmien puolittamisella olisi jo lyhyellä tähtäimellä merkittävä vaikutus.

Intervallitreenejä

Kestävyysurheilun perusharjoitteita on intervallitreeni. Intervallitharjoittelussa tehdään harjoitetta lyhyehkö aika lähellä anaerobista kynnystä (eli maksimisyke - 20 lyöntiä) ja harjoitteiden välissä on vain lyhyt tauko, jonka aikana syke ehtii laskeutua tasolle 120-130. Yksi onnistuneen intervalliharjoittelun vaikutuksista on maksimaalisen hapenottokyvyn parantuminen.


Tyypillisiä harjoitteita ovat 15/15, 30/30 ja 45/45, jossa ensimmäinen luku on suoritusaika sekunteina ja jälkimmäinen aika palatutuksen pituus sekunteina.


Intervalliharjoittelusta on keskusteltu vuosikausia. Välillä sitä on pidetty ainoana oikeana harjoitteena ja välillä jotkut ovat pitäneet sitä varmana tienä ylirasitukseen. Oma kokemukseni vuosien varrelta on kiteytynyt muutamaan teesiin: (1) kova intervalliharjoittelu tuo parhaan tuloksen yhdistettynä pitkäkestoiseen aerobiseen harjoitteluun (eli kahden intervalliharjoituksen välissä pitkäkestoinen harjoite syketasolla 125-140 l/min.) ja (2) intervalliharjoittelu edellyttää hyvää aerobista pohjaa ja siksi parhaat tulokset saadaan sellaisilla urheilijoilla, joilla jo on riittävästi harjoitustaustaa.