Pikaluistelun
suoraluistelutekniikkaa opetetaan monella tavalla ja monella erilaisella
kielikuvalla. Vanhoja ohjeita ovat “potkaise sivulle”, “tuo polvi polven
vierestä” ja “potkaise kun vapaa jalka ohittaa potkaisevan jalan”. Tämä on
auttanut eirtyisesti luistelua aloittavia, eli luistimilla ei yritetä potkia
taakse, vaan vauhti syntyy sivuttaisesta liikkeestä.
Uudemmassa
tekniikkaopetuksessa “potkaisusta” kielikuvana on alettu luopua, ja enemmän
korostaa sitä, että liukuva jalka vaihtuu, kun vapaa jalka tulee liukuvan jalan
viereen. Pikaluistelupiireissä puhutaan “paketista” eli käsien ja jalkojen
yhteistyöstä painonsiirtohetkellä. Tämä voi olla aloittelijoille ensi vaikea
hahmottaa, mutta edistyneemmille se auttaa usein oikean rytmityksen
löytämisessä. Kun mennään vielä vähän eteenpäin, kiinnitetään huomiota siihen,
että liukuvan jalan vaihtoa voi “odottaa” tai “ladata”, jotta painonsiirto
jalalta toiselle ei tapahdu liian aikaisin.
Nopeassa
luistelussa keskeistä on tuoda luistin ulkokantille. Tämän on yksi tärkeimpiä
asioita, joita kannattaa harjoitella, kun aloittaa luistelun, ja sen oppiminen
johtaa automaattisesti vauhdin kasvamiseen. Luistimen tuonti jäähän
ulkokantille edellyttää vähän rohkeutta ja nilkoilta jämäkkyyttä. Se onnistuu,
jos tuo vapaan jalan liukuvan jalan viereen ja malttaa odottaa, ennenkuin
siirtää painon jalalta toiselle. Näyttäisi siltä, että kesäinen
rullaluisteluharjoittelu auttaa asian oppimisessa. Jostain syystä ulkokantin
käytön oppiminen on rullilla helpompaa kuin jäällä.
