torstai 30. tammikuuta 2014

Pikaluistinten tuunaus tuo väriä


Pikaluisteluvälineiden tuunaus eli räätälöinti kullekin luistelijalle henkilökohtaisesti on maailman kärkiluistelijoiden osalta arkipäivää ja muuttumassa yhä enemmän ammattitiimien tekemiseksi samaan tapaan kuin hiihdon suksihuolto tai formuloiden virittäminen.
Välineiden virittämisessä on kaksi tasoa, joista osaa myös tavalliset harrastajat voivat soveltaa omaan tekemiseensä:

Ykköstason välinevirityksiä on ollut jo useita vuosikymmeniä. Pikaluistelun perusasioita on se, että pikaluistimen terä on sopivasti kaareva pituussuunnassa. Perusluistimissa kaarevuus on haettu standardimittojen mukaan, ja kokeneemmilla luistelijoilla pituussuunnan kaarevuus haetaan kokeilemalla. Karkeasti sprintteriluistelijoilla on suorempi terä ja yleisluistelijoilla on kaarevampi terä. Toinen perusasia on oikea kilpailuasu eli kisatrikoo. Pikaluistelussa 70% energiasta menee ilmanvastuksen voittamiseen ja ihonmyötäisellä asulla on huomattava merkitys lopputulokseen (1-2 s / kierros). Kolmas perusasia on oikea terotus eli luistimien terävyyden lisäksi se, että luistimen terä on kiillotettu hienolla terotuskivellä kiiltäväksi (useimmiten käytetään timantti- ja marmorikiviä). Neljäs perusasia on luistimen kenkä, joka paremmissa luistimissa on yleensä lämpömuovautuva eli se voidaan muovata jalalle sopivaksi. Viides perusasia on luistimien aurauskulma eli terien sijainti suhteessa kenkään, jolloin oikein sijoitettu terä ohjaa lustimen oikeaan suuntaan (ei liikaa vasemmalle tai oikealle).
Kakkostason välinevirityksiin kuuluvat asioiden parantaminen perustasosta. Luistimen kengät voivat olla mittojen mukaan tehdyt (esim. Marchese tai Groothuis) ja luisteluasu on lycran sijasta tiukempi ns. kumitrikoo ja aerodynaamiikkaa pyritään räätälöimään omilla leikkauksilla ja oman kehon mitat huomioonottaen. Teristä voidaan tehdä myös kaarteen mukaan kaartuvia (jolloin ne ohjautuvat kovissa alle 35-40 s 500 m vauhdeissa paremmin kaarteen suuntaan), teriä voi olla erilaisia eri matkoille ja erilaisille jääolosuhteille (alkaako kuulostaa saamalta kuin muissa vauhtilajeissa?). Osa tällaisista teristä on tulossa myös kaupalliseen myyntiin, mutta huomattava osa on itse tai lähipiiriin tuunaamia.
Tällä hetkellä pikaluistelussa kakkostason virityksen lisääntyvät koko ajan, ja niistä tulee yhä enemmän aikaa ja osaamista kysyviä. Pikaluistelussa luistelija on itse perinteisesti ollut pääasiallinen omien välineidensä virittäjä, mutta nyt ovat lisääntymässä alan ammattimaiset huoltohenkilöt. Vielä ei ole näkynyt 1980-luvulla puhuttua tekniikkaa, jossa terien kitkaominaisuuksia parannetaan pommittamalla hiiltä laboratorio-olosuhteissa, mutta sekin tekniikka varmaan odottaa nurkan takana