Kilpailuun valmistautumisen kaksi pääsääntöä

Talven aikana on tullut taas seurattua sitä, miten kilpailuun valmistaudutaan. Erityisesti olen seurannut kilpailuviikon harjoittelua. Viimeksi viime viikonloppuna pääsin katsomaan, miten saksalaiset hoitavat homman.

Vallalla näyttäisi olevan kaksi päätapaa. Yleisimmin käytössä näyttää olevan tapa, jossa 4-5 päivää ennen kisaa vedetään viimeiset kovat harjoitukset ja kilpailua edeltävänä päivänä jäällä tehdään vain yksi pidempi luistelu ja 2-3 muutaman sadan metrin kiihdytystä ja joitakin lähtöjä. Toinen tapa näyttää olevan levätä alkuviikko ja sitten herätellä elimistö 1-2 päivää ennen kisaa muutamilla 2-4 kierroksen kilpailuvauhtisilla vedoilla.

Itse olen ollut "perinteisen" valmistautumisen kannattaja. Erityisesti olen suhtautunut varovaisesti ennen kisoja vedettyihin täysvauhtisiin kierroksiin. Syynä tähän on havainto, jossa ennen kisaa vedetty täysvauhtinen harjoitus vie terän itse kisasta. Paukut ovat parhaimmillaan viimeistelyharjoituksessa ja itse kisapäivänä ei enää harjoitusvauhteihin päästä.

Varsovan junioreiden MM-kisojen rata Oulunkylän tasoa

Pikaluistelun nuorten MM-kisat 2015 järjestetään helmikuussa Varsovassa avotekojääradalla. Suomesta on muutaman vuoden tauon jälkeen lähdössä kisoihin iso joukko osallistujia. Viikonloppuna tulevalla MM-näyttämöllä järjestettiin Puolan matkakohtaiset mestaruuskilpailut.

Tulosluettelon perusteella rata on nopeudeltaan Oulunkylän ja Seinäjoen luokkaa. Artur Was luisteli 500 metrillä rataennätykseksi 35,69 ja 1500 metrillä Jan Szymanski teki saman ajalla 1.52,83. Molemmilla matkoilla voittajat ja kaikki osallistujat ovat luistelleet huomattavasti nopeampia halliaikoja.

Tilastovuosi päättyy

Pikaluistelutilastot ovat nykyään joka ikäluokassa maailmanalaajuisia ja muutaman päivän viiveellä ajantasalla. Pienimmissä sarjoissa tilastot eivät aina anna oikeaa kuvaa luistelijoiden tasosta (kun joissakin maissa ison radan kisat alkavat vasta tietyssä iässä), mutta jo E-ikäisistä alkaen tilastot kertovat, missä muualla mennään.

Kymmenen parhaan joukossa (E-ikäisissä ja siitä ylöspäin) omassa ikäluokassaan on vuoden 2014 päättyessä kuusi suomalaista: Juho Vaittinen, Samuli Suomalainen, Tuukka Suomalainen, Tudor Prisada, Rasmus Toivainen ja Urho Hiltunen.

Jos listaa jatketaan sijoille 10-30, listasijoittujien yli kaksinkertaistuu. Oma lukunsa on sitten master-sarjat, joissa kärkeä hätyyttelee useita suomalaisia.

Isot osanottomäärät voivat tehdä kisoista haastavia

Inzellin joulukisoissa tuli tänä vuonna vastaan ilmiö, jonka kanssa joutuu välillä painiskelemaan. Kisoissa oli parisataa osanottajaa, ja kaikki matkat 500 metristä alkaen luisteltiin kvartetteina.

Kvartettilähdöt myös lyhyimmillä matkoilla on sinänsä tuttu asia jo Viking Racesta Heerenveenistä, mutta tulostenteon kannalta vaikeuskerronta kasvatti se, että joutui luistelemaan esimerkiksi parissa nro 68 ilman välijäädytyksiä.

Inzellissä kisapäivän osanottomaksu on ollut pitkään 10 euroa, ja sen voisi aivan hyvin nostaa vaikka 20 tai 30 euroon, ja käyttää osa lisätulosta siihen, että viritetään hallin ilmastointi parhaaseen terään ja lisätään muutama välijäädytys. Nyt tuntuu siltä, että mennään edelleen 1980-luvun opeilla, vaikka Inzellin kisoista moni olisi valmis maksamaan kunnon osanottomaksun, jos olosuhteet olisi aina viritetty parhaiksi ja ne olisi merkitty ISU-kalenteriin niin, että arvokisojen karsinatarajojen rikkominen olisi hyväksyttävää.

Joulua viettämässä Inzellissä

Joulu tuli tänä vuonna vietettyä luistelun merkeissä Inzellissä. Itselleni kyseessä oli toinen "luistelujoulu", mutta edellisestä ehtikin kulua jo 31 vuotta.

Vuoden 1983 joulu sujui Innsbruckissa, ja mieleen jäi se, että emme muistaneet varautua joulun tuloon ja niinpä jouluaattoiltana huomasimme kaikkien ravintoloiden olevan kiinni, ja meillä eväät jääneet ostamatta. Tänä jouluna olin osannut varautua varaamalla majapaikan hotellista, jossa oli "perinteinen" saksalainen joulubuffetti ja aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Suunnitelma onnistui niin hyvin, että jouluun normaalisti liittyvältä ylensyönniltä ei tänä jouluna(kaan) välttynyt.

Halli oli Inzellissä jouluna aukia jouluaattoaamun ja taas joulupäiväaamun. Kylä oli täynnä hollantilaisia, joten jäällä oli väkeä tungokseen saakka.

ISU-kisojen löytäminen yllättävän haastavaa

Aikuisten arvokisojen, maailmancupin ja nuorten MM-kisojen aikarajat täytyy luistella kansainväliseen kilpailukalenteriin merkityissä ns. ISU-kalenterikisoissa. Niiden löytäminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi.

Taustalla on ilmiö, jossa hallimaat ovat nimenneet ISU-kisoiksi tapahtumia, joihin pääsevät vain oman maan luistelijat. Tämä näyttää olevan näkyvää erityisesti tämän kauden saksalaisissa kisoissa. Ongelma ei ole näkyvä niiden maiden luistelijoille, joilla on oma hyvätasoinen halli (koska oman maan mestaruuskilpailut hyväksytään tuloksentekopaikaksi). Juniori-iän ohittaneille suomalaisluistelijoille tilanne vaatii kuitenkin poikkeuksellista tarkkaavaisuutta.

Ensi kaudeksi on syytä käydä kv. keskustelua siitä, voidaanko nimetä kisa kansainväliseksi, jos muiden maiden osanottoa rajoitetaan. Itse olen sitä mieltä, että ISU:lla on edessään aikaisempaa tarkempi suunnittelu-urakka, jotta maailmancupin taustalla oleville luistelijoille tarjoutuu riittävästi näyttöpaikkoja.

Yleisluistelun SM-kisat päättyivät värikkäästi

Yleisluistelun SM-kisat luisteltiin Oulunkylässä viikonloppuna. Mestareiksi kruunattiin Verneri Kinnunen ja Carolien Hunneman. Molemmat luistelivat hienon sarjan ja tukun ennätyksiä.

A-maajoukkueen keskittyessä lyhyille matkoille esiin nousivat uuden sukupolven luistelijat, joita myös Verneri ja Carolien edustavat. Miesten yhteispistekisan kymmenen parhaan joukkoon mahtui vain kaksi yli 25-vuotiasta. Osansa uudistuneessa ilmeessä oli myös uudet matkat eli miehillä 500-1500-1000-5000 ja naisilla 500-1500-1000-3000. Miehissä ottelu on niin uusi, että SE- tuloksia ei ole aikaisemmin noteerattu, ja Verneri Kinnunen saa ensimmäisenä nimensä SE-tilastoon. Juho-Jaakko Yli-Ilkka saa saman tunnustuksen A-pojissa.

Viikonlopun hienoja hetkiä oli useita. Ensimmäisen 500 metrin tulostaso oli poikkeuksellisen kova kärkisprinttereiden poissaollessa. Ensimmäisen 500 metrin perusteella odotin 1500 metriltä jopa hieman kovempaa tulostason. Naiset odotukset lunastivatkin, ja miehissäkin nähtiin ennätystehtailua, Vernerin kovan 1.58 - luistelun noustessa kärkeen.

Toisena päivänä hyvä tulostaso jatkui 1000 metrillä. Carolien Hunneman ja Miina Peltonen löivät pöytään kovat noteeraukset 1.28 -ajoillaan, ja Verneri varmisti käytännössä yhteispistemestaruuden 1.17 -ajallaan. Viimeisellä matkalla alkoi kova lumipyry, joka muuttui miesten 5000 metrin matkalla niin sakeaksi, että näkyvyys hävisi välillä täysin. Lähes katastrofaalisiksi muuttuneissa olosuhteissa poikkeuksellisen runsas 24 luistelijan osanotto ei päässyt oikeuksiinsa, ja  nappisuorituksista jouduttiin tinkimään. Tuomas Rahnaston ennätysaika 7.34 ja matkamestaruus 0- näkyvyydesssä ja ulkokautta ohitellen oli olosuhteisiin nähden kova suoritus.

Kaiken kaikkiaan kisoista jäi hyvä maku. Nuorten luistelijoiden esiinmarssi oli vakuuttavaa, ja sopiva kovakuntoisten masterluistelijoiden mukanaolo ja katsomosta löytyneiden pitkän linjan luisteluihmisten osallistuminen teki kisasta hyvähenkisen tapahtuman.

Urheilun etiikka nousee taas otsikkoihin

Joulukuussa on maailmalla keskusteltu taas dopingista, kun saksalainen TV-kanava ARD teki näyttävän jutun väitetystä dopingin käytöstä venäläisessä urheilussa. Keskeinen uutinen oli se, että taustalla olisi myös kansainvälisissä luottamustehtävissä toimivia henkilöitä, kansainvälisiä urheilujärjestöjä (saksalaisessa jutussa kv. yleisurheilujärjestöä IAAF:ää)ja niiden johtohenkilöitä, joiden väitetään osallistuvan asioiden peittelyyn.

Ajatus siitä, että kansainvälisissä urheilujärjestöissä päätöksenteko ei ole riittävän avointa, ja päätöksentekoon vaikuttaa kaikenlaisten palvelusten vaihtaminen ja suhdetoiminta, on muhinut maailmalla jo pitkään. Päätöksenteossa vaikuttavat erilaiset blokit ja taustalla pyörii voimakas epävirallinen vaikuttaminen.

 Itse kuulun niihin, jotka uskovat keskeisten toimihenkilöiden vilpittömyyteen ja kykyyn toimia koko urheilun parhaaksi. Korjattavaa kuitenkin varmaan löytyy tavoista, joilla toimintaa ohjataan, valvotaan ja raportoidaan. Edunvalvonta saattaa joskus mennä yhteisen edun edelle.

Yleisluistelumatkojen uudistus näyttää lupaavalta

Kansainvälinen luisteluliitto ISU on uudistamassa yleisluistelun perinteistä yhteispisteottelua. Matkoja ollaan lyhentämässä niin, että miehillä matkat ovat 500-1500-1000-5000 ja naisilla 500-1500-1000-3000. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan v. 2017 EM-kisoissa ja jo kauden 2014-2015 junioreiden MM-kisoissa.

Suomessa Luisteluliitto otti asiassa etunojaa ja muutti jo täksi kaudeksi matkat uuden yhteispistekisan mukaisiksi. Yleisluistelun SM-kisoissa mestaruus ratkaistaan neljän uuden matkan yhteispisteiden perusteella.

Ensimmäisiin uudistettuihin SM-kisoihin on ilmoittautunut 28 miesluistelijaa. Määrä on lähes kaksinkertainen verrattuna viime vuosien SM-kisoihin, joissa viimeisen 10.000 metriä on luistellut yleensä alle 10 miesluistelijaa. Tätä uudistuksella on tavoiteltu: yleisluisteluottelu kerää aikaisempaa enemmän osanottajia ja kisasta tulee tiukka.

Urheiluelektroniikkamarkkina monipuolistuu

Tänä jouluna markkinoilla on taas entistä enemmän uutta urheiluelektroniikkaa. Kaikenlaisten fitnessrannekkeiden lisäksi GPS-kellojen määrä kasvaa ja niiden laatu paranee.

Markkinoita seuraavalle näyttäisi siltä, että tuloillaan on uuden sukupolven laitteita, joissa hyödynnetään tieteellisestä tutkimuksesta saatuja algoritmeja (eli teorioita siitä, mitä esim. joku sydämen lyöntirytmin vaihtelu osoittaa) ja toisaalta pilveen tallennettuja käyttäjien käyttökokemuksia. Vähän tylsältä kuulostavalla teknologiaslangilla "internet of things" eli kaikenlaisten internetiin yhteydessä olevien sensoreiden määrä ja laatu on kasvamassa.

Itse odotan vielä innolla laitetta, joka kertoo paitsi urheilijan omista elintoiminnoista, antaa myös palautetta, joka perustuu käyttökokemuksiin. Eli kun juoksen lenkkiä, voisi olla mukava saada palautetta, jonka perusteella esimerkiksi "49% samaa vauhtia juoksevista juoksee alhaisemmalla sykkeellä". En sitten tiedä, mitä hyötyä siitä olisi, mutta jonkinlaista viehätystä vertailutietoon aina liittyy.

Mika Poutala puhuu hienosti urheilijan elämästä

Mika Poutalan hieno puheenvuoro urheilijan elämästä on näkyvillä netissä.

Mikan keskeinen viesti liittyy siihen, miten nuori urheilija antaa maailman vaikuttaa tekemisiinsä, ja miten oikea asenne auttaa tekemään hyviä valintoja.

Mika vakuuttaa taas hyvänä ja sujuvana puhujana, jonka viestit on vakuuttavia ja vaikuttavia.

Viikonloppu toi muutoksia usean liiton johtoon

Viikonloppu oli liittojen syyskokousten täyttämä. Useassa liitossa oli puheenjohtajan pesti katkolla ja kaikissa valittiin uusia liittohallituksen jäseniä. Luisteluliitossa sama rumba oli jo pari viikkoa sitten.

Monessa liitossa näytti olleen äänestyksiä, ja vahvoja kandidaatteja ja ennakkosuosikkeja vetäytyi vielä kokouksen alla ehdokkuudesta. Pitkässä juoksussa näytti aivan siltä, että syksy on ollut perinteistä järjestädemokratian kiemuraa. Aina löytyy ryhmiä, jotka haluavat omia ehdokkaitaan päätöksentekoon, ja lopputuloksena päättävistä elimistä jää pois joku, jota sinne olisi toivonut, ja sinne pääsee joku, joka ei sinne oisi kuulunut. Parin vuoden päästä puntit sitten yleensä tasaantuvat.

Kun vähän pöly syyskokousten tiimoilta laskeutuu, nähdään ne, jotka ovat mukana tekemässä työtä ja saamassa tuloksia, ja myös ne, joita kiinnostaa enemmän kritiikin esittäminen kuin asioiden eteenpäin vieminen. Molemmilla näyttää olevan roolinsa.

Hienoa on kuitenkin nähdä, että kentällä urheilijoiden keskuudessa tulosta tehdään hyvässä hengessä. Rohkaisevaa on nähdä, kuinka suomalaisen urheilun keskeiset uudet teesit tuovat tulosta.

Suomalaisten vauhti kiihtyi Inzellissä

Viikonlopun kansainvälisissä kisoissa Inzellissä oli mukana iso joukko suomalaisia. Aasian maailmancup-turneen jäätyä maajoukkueelta väliin Inzell tarjosi kaivatun hyvävauhtisen kisan. Myös B-maajoukkue ja juniorimaajoukkue olivat isolla rintamalla mukana.

Yleisilme oli selkeän positiivinen. Vauhti oli kiihtynyt kolmen viikon takaisista katsastuskisoista, ja useat tekivät ennätyksiään. Juho Vaittinen nousee joulukuussa ensi kertaa aikuisten tasolla maailmancup-joukkueeseen luisteltuaan lähelle viime kevään ennätysaikojaan. Porukan parasta vauhtia esittäneen Mika Poutalan 35.5 on Euroopassa luisteltuna hyvä tulos.

Viikonlopun nuoria valopilkkuja oli useita. Juho-Jaakko Yli-Ilkka ja Samuli Suomalainen alittivat ensi kertaa 38 sekuntia 500 metrillä. Verneri Kinnunen oli lähellä aikuisten maailmacup-rajaa (1.52,50) 1500 metrillä, ja Tuomas Rahnasto alitti kahdella sadasosalla nuorten MM-rajan 5000 metrillä (7.05).

Ensi viikonloppuna kilpaillaan Seinäjoella ja sen jälkeen kahtena viikonloppuna Euroopan maailmancupeissa Berliinissä ja Heerenveenissä. Mukana on Suomesta täysi joukkue. Ennen joulua kotimaassa on luvassa vielä yleisluistelun SM-kisat Helsingissä.

Pikaluistelumenestyksestä puolet selittyy olosuhteilla ja järjestelmällä

Vuosia on keskusteluissa ollut esille se, voiko järjestelmä tuottaa huippuja vai syntyvätkö huiput järjestelmästä huolimatta (eli urheilijan ja hänen lähipiirinsä sinnikkyydellä). Nyt asiaa on tutkittu ja lopputulemana molemmilla samantasoinen merkitys.

Järjestelmään kuuluvat rahoitus, harjoitusolosuhteet, valmennuksen taso, harrastajien määrä ja muut vastaavat taustatekijät. Nämä selittävät kuitenkin vain puolet menestyksestä.

Pienessä luistelumaassa tämän voi tulkita rohkaisevana tuloksena. Pienilläkin resursseilla voi edelleen syntyä huipputuloksia.

Hollannin pikaluistelubudjetti 20-25 miljoonaa euroa

Hollannin pikaluistelun huippu-urheilubudjetti on 20-25 miljoonaa euroa vuodessa. Maassa on kuusi ammttilaistiimiä, Hollannin liitolla on oma maajoukkuebudjetti (arvokisoihin, short track-maajoukkueeseen ja nuorten maajoukkueeseen), ja lisäksi Hollannin olympiakomitea tukee toimintaa.

Käytännössä maassa on 40 päätoimista huippupikaluistelijaa ja noin 100 päätoimista taustahenkilöä huippuluistelun piirissä. Kuuten pikaluistelun ammattilaistiimiin ja yhteen short track-tiimiin jakautuneen lajin yhden tiimin resurssit vastaavat muiden maiden koko maajoukkueen toimintaa. Sotsissa jokainen seitsemästä tiimistä otti vähintään yhden mitalin.

Suomalaisjunioreiden luistelutekniikka on parantunut

Viikonloppuna oli perinteinen Season Opening Race Seinäjoella. Sää- ja jääolosuhteet olivat hyvät, ja kisaa seuratessa oli mahdollisuus arvioida myös luistelijoiden teknistä osaamista.

Silmiinpistävää oli nuorten luistelutekniikan parantuminen. Osansa on varmaan sillä, että tutut juniorit ovat vuoden vanhempia, vahvempia ja paremmin harjoitelleita. Näytti kuitenkin siltä, että kun takavuosina hyvällä tekniikalla luistelevia oli kourallinen, nyt tällaisia luistelijoita on enemmän. Luistin tulee kauniisti ulkokantille ja painonsiirto tapahtuu oikea-aikaisesti.

Hyvä tekniikka näkyi myös tuloksissa. Junioreissa osa tulosparannuksesta tulee normaalin kasvun kautta, mutta teknisellä osaamisella on myös merkittävä osuus.

Valmennuksen tehtävä on pitää urheilija terveenä

Hollannin pikaluistelun parhaan ammattilaistallin TVM:n  fysiikkavalmentaja Jim McCarthy kiteytti viikonloppuna heidän tiiminsä valmennusfilosofian seminaarissa Kuortaneella otsikon lausahdukseen. Taustalla on havainto huippu-urheilijoiden loukkaantumis- ja sairastumisherkkydestä.

Huippu-urheilussa tulee vain harvoin vastaan tilanteita, joissa menestyvien urheilijoiden testaaminen osoittaisi heidän harjoitelleen liian vähän. Päinvastoin, jatkuva ylikuormitusriski ja loukkaantumiset vaanivat kovasti harjoittelevia urheilijoita.

Tällaisessa tilanteessa valmentajan ja valmennuksen tehtävä on estää ylikuormitus, välttää loukkaantumisille tai muita terveysongelmille altistavia toimia, ja jaksottaa kovatehoiset harjoitteet kokonaisrasituksen kannalta oikeisiin kohtiin. Valmennus vaatii huipputasolla herkkää silmää ja kykyä reagoida muuttuviin tilanteisiin.

Mitalistit ovat keskimäärin 27-28 -vuotiaita

Hollantilaisten lajiprofiilin mukaan pikaluistelun mitalistit ovat keskimäärin 27-28 -vuotiaita. Kyse on keski-iästä eli hajonta on 19-37 -vuotta.

Korean mitalistit ovat yleensä useita vuosia keski-ikää nuorempia.

Luisteluliiton puheenjohtajalla viimeinen vuosi edessä

Luisteluliittoa kuusi vuotta luotsanneen Pertti Niittylän oli määrä jättää paikkansa viikonloppuna. Pertin tilalle piti valita liiton syyskokouksessa uusi puheenjohtaja. Pertti päätyi kuitenkin jatkamaan vielä yhden vuoden

Niittylän tähänastiseen kuusivuotiskauteen mahtuu hienoja luisteluhetkiä, mutta myös muutamia pettymyksiä. Pekka Koskela ja Mika Poutala ovat olleet uransa huipulla ja media on ollut kiinnostunut lajista. Kansainvälinen luisteluliitto lähti tukemaan nuorten ISU-projekteja, ja pikaluistelu palasi TV-lajiksi. Maajoukkueen toiminta on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi.

Liiton talous on viime vuodet ollut niukalla pohjalla ja monien seurojen toiminta heikoissa kantimissa. Tästä johtuen tai sen seurauksena tekijöistä on ollut pulaa, ja isot hankkeet ovat edenneet pienin askelin. Sotsin ympärillä pyöri myös kritiikkiä, jota lajin ympärillä ei muutamaan vuoteen ole ollut.

Viimeiseltä vuodelta toivoisi uudistuksia näihin hitaasti edenneisiin asioihin. Luisteluliiton hallinnossa on seuraavan parin vuoden aikana edessä uudistustaminen, jota puheenjohtajan odotetaan vetävän. Samaan aikaan maajoukkueessa on käynnissä sukupolvenvaihdos ja isot hankkeet kaipaavat sitä, että rivit pysyvät yhtenäisinä.

Berliinissä marraskuussa 1989

Berliinin muurin murtumisesta on 25 vuotta 9.11.2014. Olin vuonna 1989 Berliinissä maailmancupin luistelukisoissa pari viikko muurin murtumisen jälkeen. Kisat järjestettiin Wilmersdorfin avotekojäällä.

Kaupungissa oli tuolloin innostunut tunnelma. Heti lentokentältä hotellille ajettaessa autoliike oli nostanut Trabant-auton tolpan päähän, ja illalla kaupungilla oli muurin läpi länteen tulleita Itä-Berliinin asukkaita,

Näin jälkikäteen muurin murtuminen on jäänyt paremmin mieleen kuin itse kisat.

Nuorten olympialaisten 2016 valintakriteerit

Nuorten olympialaiset 2016 järjestetään Lillehammerissa Norjassa. Pikaluistelukisat järjestetään Hamarissa ja kisa on tarkoitettu B-ikäisille. Kisojen karsintasysteemi on julkaistu.

Kisaan tullaan valitsemaan 28 tyttöä ja 28 poikaa. Yhdestä maasta valitaan enintään kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, joten maita tulee vähintään 14. Kisojen aikarajat tullaan julkaisemaan 1.7.2015. Kisoihin    jaetaan maapaikkoja jo kevään 2015 Varsovan MM-kisojen 500m ja 1500m kuudelle parhaalle, ja loput paikat jaetaan kahdessa nuorten maailmancupin kisassa marraskuussa 2015.

Ensimmäiset nuorten olympialaiset talvilajeissa järjestettiin 2012 Innsbruckissa. Tapahtuma oli hienoa sekä osallistujille että katsojille.

Hollannin mestaruuskilpailut autosta

Viikonloppuna järjestettiin Hollannin matkamestaruuskilpailut Heerenveenissä. Niitä saattoi seurata myös Suomesta käsin nos.nl -verkkosivuilta.

Reissasimme Helsingistä Seinäjoella ja molempiin suuntiin katsoimme luistelukisoja. Samalla tuli todettua, että matkapuhelinverkon datayhteydet toimivat kohtuullisesti ainakin 3-tien varrella.

Tunnettujen huippunimien lisäksi oli mielenkiintoista seurata, miten olympiavuoden jälkeen taustalta alkaa nousta myös seuraavan sukupolven 18-20 -vuotiaita tekijöitä. Toinen havainto oli perinteisen yleisluistelun lisäksi sprintteriluistelun kova taso. Lyhyillä matkoilla Hollanissa on tehty viimeisen kymmenenen vuoden aikana todella hyvää työtä.

Kotimainen jääkausi alkoi Seinäjoella

Kauden kotimainen jääkausi alkaa perinteisesti loka-marraskuun vaihteessa jääleirillä Seinäjoella. Niin tänäkin vuonna.

Lauantaina jää oli erinomaisessa kunnossa ja sää muutaman asteen pakkasella. Jäällä oli noin 100 luistelijaa, ja meno oli vauhdikasta. Kentän laidalta näytti siltä, että usean nuoren luistelijan tekniikka oli mennyt eteenpäin viime vuodesta. Berliinin leireillä nähty innostus välittyi myös kotimaan olosuhteissa.

Sunnuntaina sää muuttui lämpimäksi ja sateiseksi. Jääolosuhteet eivät sitä kestäneet, ja niin automme keula suunnisti Helsinkiin jo aamupäivällä.

Hyvä pikaluistelujää on 3 cm paksu

Pikaluistelujään paksuudesta on taitettu peistä vuosikausia. Erityisesti kotimaan ulkojäillä jää tahtoo kauden mittaan kasvaa paksuksi.

Viime viikon Hollannin kierroksella yksi kysymykseni oli heidän käsityksensä jään oikeasta paksuudesta, ja heidän kokemuksensa siitä, miksi jään täytyy olla sellainen kuin se on. Vastaus oli kaikkialla, että jään tulee olla 2.5-3.5 cm ja yleisin vastaus oli 3 cm.

Kolmen sentin paksuus takaa kuulemma liukkaimman lopputuloksen. Erityisesti yksityisesti operoiduilla radoilla toinen merkittävä argumentti on kuitenkin se, että paksumpi jää kuluttaa enemmän energiaa, ja reagoi hitaammin jäähdytystehon muutoksiin. Kenttämestarit totesivat, että jään pitäminen kunnossa ja vaadituissa mitoissa on kovaa työtä, johon menee aamuisin yleensä ensimmäiset 1-1½ tuntia työaikaa.

Junioreiden MM-kisat 2017 Helsingissä

Kansainvälinen luisteluliitto ISU myönsi v. 2017 junioreiden MM-kisat Suomeen ja Helsinkiin. Kisat ovat merkittävä piristysruiske ja mahdollisuus pääkaupunkiseudun pikaluistelulle. Seinäjoella vastaavat kisat on järjestetty 2000, 2005 ja 2011. Tällä kertaa Seinäjoella suunnitellaan radan remonttia, joten mahdollisuus aukesi Helsingille.

Oulunkylässä ISU:n arvokisoja on viimeksi järjestetty 1990-luvun lopulla (aikuisten EM-kisat). Tällä kertaa kisojen pitopaikasta kisasivat Helsingin kanssa Innsbruck ja Baselga di Pine, joissa molemmissa erilaisia arvokisoja on järjestetty viime vuosina. Helsingin kisat osuvat Suomen 100-juhlavuoteen, ja samana vuonna on myös taitoluistelun MM-kisat Helsingissä.

Junioreiden MM-kisat on erinomainen ikkuna pikaluistelun tulevaisuuteen. Aikaisemmissa Suomessa järjestetyissä kisoissa ovat olleet mukana tulevat olympiavoittajat ja maailmanmestarit. Kisat on myös mahdollista järjestää taloudellisesti kannattavasti, kun ISU tukee järjestämisessä. Kisat eivät edellytä merkittäviä julkisia panostuksia, mutta toivottavasti jo tällä hetkellä suunnitelmissa olevat parannukset Oulunkylän ajanottoon, tulostauluun ja kaarresuojiin saadaan toteutettua ennen kisoja.

Hollannin menestysresepti

Kuortaneen urheiluopisto on kutsunut vuosittaiseen voimavalmennuseminaariinsa Hollannista kaksi keskeistä taustavaikuttajaa. Syksyn seminaarista on tulossa mielenkiintoinen.

Arie Koops on toiminut pitkään Hollannin luistelun taustalla, ja hän tulee kertomaan siitä, miten Sotsin menestys rakentui. Jim McCarthy on vastannut voimavalmennuksesta menestyneimmän ammattilaistiimin (TVM) taustalla.

Kesän aikana Hollannin menestyksestä on ollut kaikenlaisia teorioita, ja (yksinkertaisesti) valmennuksessa onnistuminen poikkeuksellisen hyvin on yksi näistä teorioista. Muualla maailmassa Sotsin jälkipyykki on ollut kritiikin sävyttämää. Hienoa, että Suomeen on saatu tuoreeltaan tunnustettuja asiantuntijoita jakamaan sisäpiirin arvioita.

Pikaluistelun julkisuuskuva

Helsingin Sanomat teki viime viikolla näyttävän parin sivun jutun pikaluistelusta. Carolien Hunnemanista, Helsingin junioritiimistä ja hallihankkeista tehty juttu sivusi myös lajin olosuhteita ja harjoittelua käytöstä poistetussa sosiaalitilassa. Juttu oli hyvä ja sävyltään positiivinen, mutta se herätti myös keskustelua.

Pikaluistelun perinteinen julkisuuskuva on liittynyt teemaan "kova laji ja raskaat olosuhteet" tai yleisemmin "lajin asemaan suhteessa valtamaihin". Tämän rinnalla lajin sisällä on vahva tuntemus siitä, että asioita tehdään yksittäisisssä tiimeissä todella tasokkaasti, ja monilla alueilla ollaan aivan maailman kärjessä tai ainakin kärjesn tuntumassa. Asioita tehdään isosti, kansainvälisesti ja maailman kärkeä tavoitellen.

Olosuhteet ovat osa keskustelua, mutta arkitekemisessä ne otetaan annettuna. Vaikka sitä paljon puhutta hallia ei olekaan, ja asiat olisivat helpompia, jos olosuhteet olisivat kunnossa, hallin puuttuessa olosuhteita haetaan ulkomailta, viimeksi lokakuussa Berliinistä. Samalla kotimaisia olosuhteita parannetaan pienin askelin ja positiivisella fiiliksellä.

Lokakuun leirikeskittymä päättymässä

Lokakuussa suomalainen luisteluväki on taas kerääntynyt Berliiniin ja SportForumin halliin. Tänäkin vuonna suomalaisten luisteluvieraiden määrä on ollut n. 100.

Kahden maajoukkueleirin ja kahden ISU-leirin lisäksi Berliinissä on ollut ainakin Seinäjoen, Jyväskylän ja Luistinkiitäjien seuraporukat. Yleisenä kommenttina tuntuu olevan tyytyväisyys olosuhteisiin ja Berliinin hintoihin.

Tänä viikonloppuna oli katsastuskisat alkukauden kv. kisoihin. Suuria yllätyksiä ei kisoissa näyttänyt näin kotisohvalta katsottuna syntyvän. Ilahduttavaa oli useiden nuorten kovat tulosparannukset.

Hollannissa hallikierroksella

Viime viikolla kului kaksi päivää kiertäen Hollannin halleja. Kilometrejä auton mittariin kertyi n. 600. Mukaan mahtui myös kaksi uutta tuttavuutta: Enschede ja Tilburg.

Hollannissa on menossa vauhdilla hallien rakentamisen tuotteistaminen. Hyväksi havaittuja konsepteja dokumetoidaan niin, että samaa konseptia voivat muutkin hyödyntää. Tähän rakoon yritämme päästä myös Suomesta käsin.

Erityisesti Enscheden konsepti vakuutti tällä kertaa. Siellä oli moni asia mietitty huolella ja kulut oli pidetty kurissa. Noin 12 milj. euron investoinnilla oli saatu ensiluokkainen halli, jossa oli vielä ainakin suomalaisittain suuret 2400 m2 oheistilat. Toinen mielenkiintoinen tuttavuus oli Hoorn esimerkkinä konseptista, joka on jo käytössä usealla paikkakunnalla.

Kilpailukausi pyörähti käyntiin

Kansainvälinen kilpailukausi pyörähti viikonloppuna käyntiin kauden avauskisoilla. Berliinissä kisasi iso joukko suomalaisia ja Inzellissä oli mukana HTL:n Vesa Visti.

Kauden avauskisa on aina jännittävä sekä luistelijoille että lajia seuraaville. Ensimmäisissä kisoissa on aina oma viehätyksensä, vaikka mitä kokeneempia luistelijat ovat, sitä enemmän avauskisalla on harjoituskisan luonne, ja pääasia on kisatuntuman saaminen. Viikonlopun tulosten perusteella avauskisa ei tänäkään vuonna tehnyt poikkeusta: nuorimmat parantelivat ennätyksiä, ja vähän vanhemmat hakivat kisatuntumaa. Edessä on mielenkiintoinen pikaluistelukausi.

Ensi viikonloppuna avauskisojen sarja saa jatkoa, kun Berliinissä kisaavat Luistinkiitäjien juniorit omassa avauskisassaan.

"Nuoret reidet hyötykäyttöön"

Otsikossa mainittu lainaus on pääministeri Alexander Stubbin kirjoituksesta Pyöräily & Triathlon -lehdessä 2/2014 jokin aika sitten.

Stubb kertoo omana mielipiteenään, että sisävelodromi ja pikaluisteluhalli olisivat molemmat tarpeellisia liikuntapaikkoja, ja molemmat tulisi toteuttaa pikimmiten. Stubbin mukaan hallit tulisi rakentaa valtion, kuntien ja yksityisen rahan yhteistyöllä.

Malli on sama, jolla luisteluhallia on suunniteltu v. 2005 alkaen. Valtiolta hankkeelle olisi oma osuus lohjennut jo monta kertaa, mutta kunnilta edellytetty rahoitus on ollut tiukassa, eikä tämän tyyppisiin hankkeisiin löydy myöskään helposti yksityistä rahaa (ilman tuotto-odotuksia).

Aika alkaisi olla taas otollinen asian uudelleentarkastelulle. Useat isot urheiluhankkeet ovat olleet jäissä, ja valtion rahoitusosuuden nostamisesta nykyisestä n. 20% maksimiosuudesta on keskusteltu hankkeiden vauhdittamiseksi. Samalla eri puolilla alkaa olla kokemuksia kohtuuhintaisista luisteluhallihankkeista, jotka paremmin soveltuvat myös julkisella rahalla toteutettavaksi.

Vammautumisherkkyys kasvaa syksyisin

Jäälle siirtymisen lähestyminen kasvattaa kaikenlaisten urheiluvammojen riskiä. Treeni on ollut kovaa ja lihaksiin tulee helposti ylimääräistä kireyttä.

Itse muistan aikanaan, että syksyisin oli milloin mitäkin vaivaa: milloin säärissä, nilkoissa ja takareisissä. Vammojen ennaltaehkäisy ja niiden hoitaminen vaatii huolellisuutta, vaikka paine olisi kova jatkaa kovaa treeniä vähän nilkuttaenkin. Oma teoriani on välttää kaikkea sellaista, mitä ei kesän aikana ole kuulunut vakio-ohjelmaan.

Tällä viikolla on selvitetty takareiden kramppaamisen hoitoa. Lepoa näyttää vaativan, ja tarkkuutta kuntoutuksessa, kun uusimisriski on kuulemma 30%.

Berliinissä

Olin useita vuosia sitten katsomassa matkakohtaisia MM-kisoja Berliinissä. Kaupunki ei vielä tuolloin ollut niin tuttu kuin nykyään, kun SportForum-hallissa leireillään ja kisataan useita kertoja vuodessa.

Lauantaina oli aamulla vähän ylimääräistä aikaa, kun kisat alkoivat vasta iltapäivällä. Päätin lähteä pitkälle kävelylenkille kaupungin keskustaan ja Brandenburger Tor:lle. Hotellilta lähti samaan suuntaan samoissa aikeissa sattumalta myös toinenkin kisoja seuraamaan tullut. Mies oli Ard Schenk ja kiersimme yhdessä Berliiniä muutaman tunnin.

Ard Schenk on yksi pikaluistelun suurista nimistä, mutta kuten niin monet muutkin lajin tähdet, osoittautui rennoksi kaveriksi.

Vakuutusturvan suunnittelu voi olla hankalaa

Monien talvilajien lisenssien vakuutusvuosi on ollut syksyllä katkolla, ja lisenssi (ja niihin liittyvät vakuutukset) on täytynyt uusia. Samalla herää aina keskustelu siitä, mitä vakuutus kattaa ja mitä se ei kata.

Oman kokemukseni mukaan lisenssivakuutukset korvaavat yleensä tapaturman aiheuttamien vammojen hoitokuluja. "Tapaturma" on yleensä ulkoinen ennalta arvaamaton tapahtuma (eli esimerkiksi paha kaatuminen). Lisenssivakuutukset eivät yleensä korvaa muita vammoja, jolloin haasteena on se, mikä on "tapaturma" ja mikä muu urheiluvamma. Vuosien varrella on ollut paljon puhetta esimerkiksi polvivammoista, akillesjännevammoista ja kaikenlaisista rasitusvammoista. Vakuutusyhtiöt ovat ottaneet tulkintoja, että ne eivät välttämättä ole "tapaturmista" johtuvia, eikä niitä siksi korvata.

Jotta urheiluvammat saisi aukottomasti korvattua, tapaturmavakuutuksen lisäksi tulisi olla sairauskuluvakuutus, joka korvaisi myös muiden kuin tapaturmien hoitokulut. Tällainen osio ei yleensä sisälly lisenssivakuutuksiin, vaan ne täytyy hankkia erikseen vakuutusyhtiöltä. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, normaalit sairauskuluvakuutukset eivät kata kilpaurheiluun liittyvien vammojen ja sairauksien hoitia (paitsi joissakin tapauksissa, jos henkilö on alle 18-vuotias).

Eli tarkkana kannnattaa olla. Kunnon vakuutuspaketti maksaa tätä kautta kilpaurheilua harrastaville nuorille aikuisille 200 eurosta ylöspäin vuodessa.

Ruokavalio jakaa mielipiteitä

Urheilijan ravinto on yksi keskeisiä huippu-urheilun osa-alueita, mutta ravinnon ympärillä vallitsee edelleen jonkinlainen uskomusten sumuverho varsinkin, jos kysymys on normaaliravintoa täydentävistä ravintolisistä tai vitamiineista.

Ruoka-aineiden happo-emästasapaino on yksi alue, josta on keskusteltu jo 1980-luvulta alkaen. Teorian perusperiaate on, että happaman reaktion aikaansaavat ruoka-aineet hidastavat aineenvaihduntaa ja emäksisen reaktion aikaansaavat ruoka-aineet nopeuttavat aineenvaihduntaa (jolloin ruokavalion tulisi olla emäsvoittoista). En ole nähnyt asiaan liittyviä tieteellisiä tutkimuksia, mutta monet uskovat happo-emästasapainon merkitykseen.

Olin aikanaan mukana tutkimuksessa, jossa kerättiin tietoa aktiiviurheilijoiden ruokailutottumuksista, ja pidin kirjaa ruokailuistani. Jostain syystä satunnaisesti valitut "kirjanpitopäivät" osuivat vuoden oudoimmille ruokailupäiville. Muistaakseni yksi oli matkapäivä, toinen oli syntymäpäiväni, jolloin söin puolikkaan täytekakkua, ja kolmas oli saunailtapäivä, jolloin päivän ruokailun rungon muodostivat kymmenen nakkia. Lopputulema oli, että kyseisen tutkimuksen loppuraportissa todettiin, joidenkin urheilijoiden ruokailutottumusten olleen "outoja".

Ehkä yleistäen olen havainnut, että useimmat kilpaurheilijat eivät pidä riittävänä ohjetta, jonka mukaan normaali ja terveellinen ruokavalio on myös kilpaurheilijoille riittäävää. Ennemmin monet näyttäisivät kaipaavan kunnon neuvoja siitä, millaisia ravintolisiä kannattaa syödä, jos niitä haluaa syödä.

Kolme pikaluistelumuistoa Pieksämäeltä

Pieksämäki oli aikanaa vireä pikaluistelukaupunki. Itselläni on sieltä erityisesti kolme mukavaa muistikuvaa.

Ensimmäinen Hopealuistinfinaalini oli Pieksämäellä. Siihen aikaan finaaliin pääsi muistaakseni 16 parasta sarjasta ja minä oli seitsemästoista. Olin kuitenkin Pieksämäellä mukana ja pääsin luistelemaan kilpailun ulkopuolella. Tuosta kisasta on muistaakseni olemassa vanha kaitafilmi.

Toinen muistikuva on Koulululiikuntaliiton mestaruuskilpailuista muutamaa vuotta myöhemmin. Tuohon aikaan KLL järjesti vuosittain pikaluistelukisat, joihin koulut lähettivät oppilaitaan. Pieksämäellä oli loistokeli ja monet tekivät ennätyksiä, kärjessä muistaakseni veljeni Olli, joka luisteli tuolloin 14-sarjassa (nykyään C1-sarjassa) 500 m 42,3 (jota jonkun tiedon mukaan pidettiin tuon sarjan maailman kärkaikana).

Kolmas muisto on 18-vuotiaiden SM-kisoista. Torstaina oli koulussa penkkarit, ja viikonloppuna sen jälkeen SM-luistelut, joissa luistelin ensimmäisenä päivänä hyvissä keleissä 3000 metrillä sarjan SE-ajan 4.29, ja toisena päivänä tuulisessa säässä ja nollakelissä 1500 metriä myös SE-aikaan 2.07,3. Varsinkin 1500 metrin luistelusta jäi vahva mielikuva siitä, kuin vaivattomalta se tuntui ja kuinka hyvä imu oli luistelussa. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin Sarajevossa nuorten MM-kisoissa yhteispisteissä kahdestoista ja 1500 metrillä seitsemäs.

Tähtien sota ja pikaluistimet

Aikanaan 1980-luvulla teimme yliopiston fysiikan laitoksen kanssa yhteistyötä luistimen terän kitkaominaisuuden parantamiseksi. Yksi mielenkiintoisimmista ideoista oli käyttää Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmää kehitettäessä (eli Tähtien sota -projektista) tullutta teknologiaa.

Yksi tällainen teknologia oli käsitellä terää hiilellä, jolloin terästä olisi tullut erittäin kova, kiiltävä ja hyvin lämpöä varaava. Näiden ominaisuuksien arvioitiin tuolloin olevan suunnilleen samoja kuin liukkaan pikaluisteluterän ominaisuudet.

Menetelmä olisi ollut kallis, ja tuolloin päädyttiin siihen, että odotetaan, kunnes tulostaso on aivan lähellä maailman kärkeä, ja palataan sitten asiaan. Kävi sitten niin, että maailman kärkeä ei tavoitettu riittävästi, luistelija/valmentajasukupolvi ehti vaihtua, ja menetelmän jatkotutkimus jäi unohduksiin.

Suosivatko pikaluisteluvälineiden toimittajat joitain joukkueita?

Tällä viikolla olen päässyt seuraamaan mittojen mukaan tehtyjen luistinkenkien sisäänajoa. Kengät ovat hyvät, mutta niiden toimitusaika oli kovin pitkä eli useita kuukausia.

Kenkiä odotellessa nousi esiin kysymys siitä, paljonko välineiden toimituksissa on mukana kilpailuasetelmaa. Lähes kaikki luistelutarvikkéet tulevat hollantilaisilta yhtiöiltä, ja vuosia on keskusteltu siitä, suosivatko hollantilaiset yhtiöt hollantilaisia luistelijoita. Itse muistan jo 1980-luvulla tuskailleemme, kun Viking toimitti Suomeen niin huonoa terämateriaalia, että laatu saattoi vaihdella huomattavasti. Olen ollut kuulevinani, että samansuuntaisia epäilyksiä on edelleen eri puolilla maailmaa, ja sitä kautta kilpailevat toimittajat (erityisesti Maple) on saanut jalansijaa. Maplekin on hollantilainen yhtiö, ja heidänkin materiaalinsa näyttää joskus olevan laadultaan vaihtelevaa.

En itse usko oikein siihen,että kenelläkään olisi aikomuksena toimittaa huonompaa tavaraa hitaammin kenellekään, mutta liike-elämästä tiedän, että kun on toimitusvaikeuksia, täytyy priorisoida, ja vain harvoin priorisointi tapahtuu täysin "demokraattisesti" vaan paremmat (ja enemmän ostavat) asiakkaat menevät joskus huonompien tai satunnaisesti ostavien asiakkaiden edelle. Pikaluistelussa tämä tosin voi näkyä niin, että hollantilaiset ja norjalaiset hyötyvät joskus muiden kustannuksella.

Tulostavoitteet kannustavat omiin ennätyksiin

Pikaluistelukausi on taas lähestymässä, ja viimeistään nyt on aika asettaa tulevan kauden tulostavoitteet. Luistinkiitäjät julkaisi seuran asettamat tulostavoitteet luistelijoille eilen.

Seuran asettamilla tulostavotteilla tai "tulosrajoilla" on pisimmät perinteet Seinäjoella, jossa perinne on jatkunut 1970-luvulta saakka, ja seura on johdonmukaisesti palkinnut tavoitteet saavuttaneet luistelijat. Seura myös pitää tilastoa siitä, monettako kertaa urheilija saavuttaa tavoitteen, ja siitä, ketkä ovat useimman kerran saavuttaneet tavoitteet ("aikojen alusta" saakka). Helsingissä on Luistinkiitäjillä käytössä epävirallisempi systeemi, jossa seura on 2000-luvun lopulta asti asettanut tulostavoitteita, ja niiden saavuttamisesta palkitaan, mutta tilastointi ei ole Seinäjoen tasoa, ja kaikki tavoitteen saavuttaneet saavat samanlaisen palkinnon.

Tulostavoitteiden asettaminen on osa lajikulttuuria, jossa keskiössä on oman suorituksen jatkuva parantaminen. Omien ennätysten parantaminen on merkki lajitaitojen kehittymisestä, ja ennätysten parantaminen vuodesta toiseen tuo jossain vaiheessa tulosta myös kilpailumenestyksen myötä. Systeemiin kuuluu, että seuran asettamat tulostavoitteet asetetaan maltillisesti. Nuorimmilta edellytetään vuosittain 1-2 sekunnin parannusta 500 metrin luistelussa, vanhimmilta junioreilta ja aikuisilta 0.50 sekunnin molemmin puolin, ja mastereille riittää, että pitää edellisvuoden tason.

Anaerobinen kynnys luistelussa

Anaerobinen kynnys eli raja-arvo, jolloin maitohappojen syntyminen karkaa käsistä, ilmoitetaan yleensä hapenottokyvyn kautta, ja usein anerobista kynnystä verrataan maksimaaliseen hapenottokykyyn. Anerobinen kynnys testataan yleensä laboratoriossa juosten tai kuntopyörällä. Vuosia on keskusteltu siitä, mikä merkitys anerobisella kynnyksellä on pikaluistelussa.

Jokin aika sitten tuli vastaan teoria siitä, miten anerobiseen kynnykseen tulisi suhtautua. Ensiksi anerobinen kynnys on hyvä tietää, jotta osaa harjoitella oikealla tehoalueella. Tämä tarkoittaa sitä, että anerobisen kynnyksen kehittämiseksi harjoituksia tulisi tehdä raja-arvolla tai vähän sen alle.

Toiseksi näyttäisi siltä, että pikaluistelussa suorituskykyä heijastaa parhaiten teho tai voimantuotto, johon urheilija pystyy anaerobisella kynnyksellä. Eli jos anerobinen kynnys on syketasolla 180, olennaista on suorituskyvyn kannalta se, millaisella teholla (wattia) tai millaisella voimantuotolla pystyy tekemään työtä tuolla syketasolla.

Pikaluistelussa hapenottokykytestit on yleensä tehty pyörällä, koska pyöräily on (lihasten käytön osalta) lähempänä luistelua kuin juoksu. Itse muistan aikanaan olleeni testissä, jossa kynnystä yritettiin mitata rullaluistelemalla juoksumatolla. Testi ei onnistunut, koska juoksumattoon ei saatu tarpeeksi vauhtia, jotta syke olisi noussut.

Ensimmäinen luistelukerta

Jotkut asiat jäävät paremmin mieleen kuin toiset. Aloitin aikanaan oman pikaluistelu-urani Seinäjoella 12-vuotiaana (eli nykyisen sarjajaon mukaan D1-sarjassa). Pikaluistelun kokeilu oli vilahtanut jutuissa syksyn aikana, ja luistimet tulivat joululahjaksi. Isä oli hankkinut käytetyt luistimet saman työpaikan luistelussa mukana olleen henkilön avustuksella.

Joulunpyhinä lähdin kokeilemaan luistelua Seinäjoen keskuskentän pikaluisteluradalle (eli nykyiselle pesäpallostadionille). Sää oli vähän suojan puolella, ja kenttä oli kait virallisesti suljettu, kun valot eivät olleet käytössä.

Muistan, että toisessa päässä kenttää oli pikaluistelijoita valmentajan johdolla, joten minä harjoittelin luistelua toisessa päässä. Jää oli pehmeä, ja terä upposi usean kerran jäähän, ja kaaduin. Jossain vaiheessa pikaluistelijat huomasivat minut, ja valmentaja pyysi tulemaan heidän ryhmäänsä. Kovin kauaa ei mennyt, kun jo kokeilin ensimmäisen kerran aikaa (ja muistaakseni kaaduin), ja kevääseen mennessä ennätys oli jo noin 55 sekunnin luokkaa.

Miten harjoittelu kannattaa jaksottaa?

Harjoittelun jaksotus on aina ollut haastavaa. Vanha perussääntö on, että harjoituksen määrä ja intensiteetti kasvaa kilpailukauden lähestyessä.

Itse muistan, että vaikeinta on aina ollut löytää oikea harjoituksen taso juuri ennen jääkautta. Omakohtaisten esimerkkien lisäksi olen ollut vuosien varrella havaitsevinani muitakin, jotka ovat olleet huippukunnossa syyskuussa, mutta vetäneet alkusyksyn liian kovalla teholla ja isoilla määrillä, ja marraskuun alkuun mennessä suorituskyky on pudonnut.

Perussääntö "levossa kunto nousee" soveltuu myös alkusyksyyn. Alan tutkimusten mukaan kovia harjoituksia voi viikossa olla enintään kaksi, ja niiden väli pitää olla vähintään 48 tuntia.

Puhelu Sarajevosta

Tapasin aikanaan silloisen Jugoslavian luistelijoita Inzellissä leirillä. Kaverit olivat treenanneet luistelua Sarajevossa, jossa 1980-luvulla oli v. 1984 talviolympialaisten jälkeen orastavaa luistelutoimintaa. Taso ei ollut kummoinen, mutta yritys oli kova.

Muutamaa vuotta myöhemmin katselin televisiosta, kun Sarajevossa sodittiin, ja kaupunki oli raunioitumassa. Puhelin soi, ja linjoilla oli yksi Inzellissä aikaisemmin tapaamistani luistelijoita. Hän kertoi, että soittaa Sarajevosta, ja kyseli, voiko Suomeen tulla, jos he pääsevät pois sodan jaloista. Minä en osannut olla kovin rohkaiseva.

En myöhemmin tavannut soittajaa, vaikka hän muutti Ruotsiin, ja jatkoi luistelua Ruotsista käsin. Googlaamalla selvisi, että hän on nykyään takaisin Sarajevossa, ja opettaa yliopistolla liikuntatieteitä.

Joachim Franke

Joachim Franke on yksi viime vuosikymmenien "suurista" pikaluisteluvalmentajista. Saksalainen oli erityisesti DDR:n menestyksen takana 1980-luvulla. Saksojen yhdistymisen jälkeen Franke menetti asemiaan, kun DDR:n urheilukoneiston keskeisiä tekijöitä ei haluttu yhdistyneen Saksan parhaille paikoille (doping-epäilyjen takia).

Valitettavasti Franken muistelmia tai hänen valmennuskirjojaan ei ole tullut tietooni. Parhaat viitteet on ehkä Claudia Pechsteinin muistelmissa ("Von Gold und Blut" 2010), jossa Franke kuvataan erityisesti tarkaksi ja tutkimustietoon luottavaksi valmentajaksi.

Yksi Pechsteinin kuvaama harjoitus on kuulemma Franken "suosikkiharjoitus" eli kynnysharjoitus, jossa 12 minuutin palautuksella luisteltiin 4 x 3000 metriä. Ensimmäinen oli 70%, toinen 80%, kolmas 90% ja viimeinen 100%  teholla.

Arvokisojen aikarajat julkaistu

Kansainvälinen luisteluliitto ISU julkaisi tänään kauden 2014-2015 arvokisojen aikarajat ja karsintasysteemin.

Kaikki arvokisojen aikarajat pysyivät ennallaan, lukuunottamatta junioreiden 500 m luistelua (jossa tuli 0,50 s lievennys aikarajoihin eli tytöillä 42,50 ja pojilla 38,50). Uutena tuli junioreihin sääntö, jonka mukaan yhteispistekilpailussa ovat mukana ne, jotka osallistuvat kaikkien neljän matkan matkakohtaiseen kisaan.

Aikuisissa uusi karsintasysteemin sprinttereiden MM- kisoihin ja yleisluistelun MM-kisoihin perustuu yhden kisan yhteispisteisiin (lukuunottamatta viime kaudella hankittuja maapaikkoja) ja matkakohteisiin MM- kisoihin päästäkseen täytyy menestyä alkukauden maailmancupissa.

Syväsukellus luisteluseuran talouteen

Olen viime päivät pakertanut luisteluseuran tilinpäätöstä (kun tilikausi päättyi kesällä). Tositteita on vuoden aikana kertynyt noin 450 ja seuran budjetti on noin 45.000 euroa. Toiminta on kasvanut 2000-luvulta viisinkertaiseksi. Erilaisten tukien rooli on noin 20% ja loput on seuran itse hankkimaa rahaa. Toiminnasta 90% menee nuorten valmennustoimintaan.

Kirjanpidon kasaaminen ei sinänsä ole kovin kummallinen homma, ja kysyy lähinnä joitakin tunteja aikaa. Samalla oppii tuntemaan hyvin seuran kulu- ja tulorakenteen.

Luistinkiitäjissä iso muutos tapahtui, kun ryhdyttiin maksamaan ohjaajille pieniä palkkioita, ja samalla perimään valmennuksesta kohtuullisia korvauksia. Toiminta muuttui ammattimaisemmaksi ja sitoutuminen kasvoi. Samalla kyky panostaa valmennuksen lisäksi välineisiin ja varusteisiin on parantunut. Tämän kesän uutuuksia oli seuran mittakaavassa merkittävä short track -luistinten hankinta, ja talvella tulee satsaus transpondereihin. Samalla pikaluistin- ja rullaluistinvarastot kehittyvät pienin lisäyksin takavuosien isoja hankintoja täydentäen.

Ensimmäinen sekunti

Ensimmäinen sekunti kertoo paljon 500 metrin luistelun lopputuloksista. Näin esitti hollantilainen tutkimus v. 1989 (de Koning 1991). Tutkimusryhmä oli tutkinut v. 1988 olympialaisten 500 m luistelua, ja löytänyt tällaisen korrelaation. Kanadalainen Brian Shackel (2008) vertaili pikaluistelijoiden ja jääkiekkoilijoiden lähtötekniikka, ja havaitsi, että erityisesti toinen askel startin jälkeen on tärkeä (ja jostain syystä jääkiekkoilijoilla kolmas askel).

Yksinkertaistaen voisi kait sanoa, että nopea luistelija on nopea myös startissa, koska räjähtävyys tulee esiin jo matkan alussa. Toisaalta 500 metrillä ei tapahdu useimmilla merkittävää hyytymistä matkan aikana.

En ole löytänyt vastaavia tutkimuksia klaps-kaudelta, vaikka voisi olettaa, että tulokset eivät olenaisesti poikkea näistä vanhoista tuloksista (tosin joidenkin käsitysten mukaan startti vanhoilla kiinteäteräisillä oli aavistuksen nopeampi kuin klaps-luistimilla).

Miten aloittaa jääkausi?

Vaikka Suomessa on vielä kesän rippeet parhaimmillaan, maajoukkue aloittaa jääkauden ensi maanantaina. Edessä on taas sen pohtiminen, miten jääkausi tulisi aloittaa.

Välineiden virittelyn jälkeen edessä on joko pitkät kierrokset (niin että niiden vauhti kasvaa vähitellen) tai aloittaminen lyhyistä kierroksista (jolloin kierrosmäärä kasvaa vähitellen). Varsinkin yleisluisteluharjoittelussa on vallalla kaksi koulukuntaa.

Itse kasvoin perinteiseen ajatteluun, jossa aloitetaan pitkillä 10-20 kierroksen ja sitä pidemmillä löysillä vedoilla, ja vauhtia haetaan vasta vähitelleen. Olen kuitenkin viime vuosina oppinut myös toisenlaiseen ajattelutapaan, jossa aerobinen perusharjoittelu tehdään muualla kuin jäällä. Tätä on kuvattu muutamassa aikaisemmassa blogikirjoituksessa:

Jääharjoittelu on erilaista kuin ennen

Miten yleisluistelijaksi harjoitellaan?

Mielenkiintoista on nähdä, että molemmille lähestymistavoille on kannattajansa.

Pajulahdessa

Viikonloppu meni Pajulahdessa maajoukkueiden ja Luistinkiitäjien junioreiden kanssa. Pajulahden urheiluopisto on viime vuosina investoinut moderneihin olosuhteisiin, ja kun vielä viikonloppuna oli kesäinen sää, leiri onnistui erinomaisesti.

Yleishavaintona  oli mukava seurata, kuinka hyvällä tasolla koko porukan tekeminen oli, ja kuinka hyvällä asenteella kaikki olivat liikkeellä.

Pitääkö kaarteessa kiihdyttää rytmiä?

Perinteinen neuvo kaarreluisteluun on yrittää kiihdyttää rytmiä kaarteessa ja tsempata varsinkin siinä vaiheessa, kun väsymys alkaa painaa. Hollantilaisissa tutkimuksissa tätä käsitystä hämmästyksekseni haastetaan.

Hollantilaisten havainnon mukaan luistelurytmillä eli sillä, luistellaanko nopeasti vai hitaasti potkien, ei ole suorilla merkittävää eroa hyvien ja erinomaisten luistelijoiden kesken. Sen sijaan kaarteissa erinomaiset luistelijat tunnistaa useammin asiitä, että heidän voimantuottonsa/potku on suurempi kuin keskitasoisilla luistelijoilla. Tästä seuraisi se, että kannattaisi harjoitella kaarretekniikka, joka mahdollistaa maksimaaliseen paineen ja voimantuoton. Tämä asettaa myös oikeaan perspektiiviin terien vääntämisen kaarteen suuntaisiksi: sillä on merkitystä jonkin verran kaarteessa pysymisen kannalta (se helpottaa sitä), mutta suurempi merkitys on sillä, että voimantuottoaika kaartessa pitenee (ja siis voimantuotto/potku kasvaa).

Hollantilaisten tutkimustulokset ovat klaps-aikakaudelta, mutta jo jonkun vuoden takaa, joten en osaa sanoa, olisiko nykyhuippujen (Shani Davis, Mulderit) käyttämä aggressiivinen tempoluistelu muuttanut tutkimuksen lopputulosta.

Sata kirjoitusta pikaluistelusta

Tämä on sadas blogikirjoitukseni, ja on hyvä aika vetää yhteen tähänastisten kirjoitusten kokonaisuus. Kirjoitukset ovat kosketelleet neljää eri aihe-aluetta:

Ensimmäiset kirjoitukset kuvasivat tutuimpia pikaluistelukeskuksia ja toimivat matkaoppaina niille, jotka harkitsevat vierailua niissä: Inzell, Berliini, Collalbo, Hamar, Erfurt.

Samantyyppisiä kirjoituksia ovat olleet kirjoitukset, joissa on kuvattu erilaisia ratoja, jotka voisivat toimia esimerkkinä suomalaisille hankkeille:
Puolikatettua pikaluistelurataa katsomassa,
Haarlemin puolikatettu pikaluistelurata,
Uudenlainen pikaluisteluhalli,
Pikaluisteluhallia odotellessa

Toinen ryhmä kirjoituksia kuvaa havaintoja pikaluistelun tekniikasta ja harjoittelusta:
Onko hollantilainen tekniikkaopetus muuttunut?,
Ulkokantille,
Terveysongelmat huipputulosten esteenä,
Miten yleisluistelijaksi harjoitellaan?,
Kaarreharjoittelua,
Perusvoiman merkitys korostuu, <
Tavoitteet ovat tärkeitä,
Kunto löytyy lepäämällä,
Miten hermosto palautuu?

Kaksi muuta osa-aluetta ovat kosketelleet erilaisia henkilökohtaisia muistoja, kokemuksia ja havaintoja (esimerkiksi Pikaluistelijoita Washington Postin seinällä, Hellesäässä harjoittelun ongelmia ), ja osan voisi luokitella urheilupolitiikkaa kommentoiviksi kirjoituksiksi (esimerkiksi Tuoko keskittäminen tuloksia?, Huippu-urheilun johtaminen).

Seuratoiminnassa on haasteita

Seurat ovat keskeisessä roolissa suomalaisessa urheilussa. Niillä on päävastuu nuorisotoiminnasta ja urheilijan/liikkujan polun eri vaiheista. Viime vuosina on kuitenkin ollut ilmeistä, että seuroissa on haasteita, ja vain pieni osa (joidenkin arvioiden mukaan alle 10%) toimii hyvin ja tehokkaasti.

Yksi keskeisiä kysymyksiä suomalaisessa urheilussa on se, voitaisiinko seurojen elinvoimaa parantaa lisäämällä seurojen taloudellisia resursseja tai ohjaamalla erilaisia tukitoimia seurojen avuksi. Toinen vaihtoehto on miettiä, onko seuratoiminnalle vaihtoehtoja mietittäessä urheilun kehittämistä.

Yksi vaihtoehto seuroille on valmennuksen ja koulutuksen järjestäminen suuremmissa yksiköissä eli "akatemioissa". Esimerkiksi musiikin koulutusjärjestelmä perustuu musiikkiopistojärjestelmään. Tässä järjestelmässä urheilijat voisivat edelleen edustaa haluamaansa seuraa kilpailuissa, mutta valmennusta ei järjestettäisi enää yhden seuran urheilijoille. Tästä on esimerkkejä eri urheilulajeissa ja myös pikaluistelussa Seinäjoen ja Helsingin ympärille on rakentumassa tämäntyyppinen toiminta.

Toinen mahdollisesti kiinnostava vaihtoehto erityisesti lasten liikunnan lisäämiseksi on miettiä uudelleen koulujen kerhotoimintaa ja yhteistyötä opettajien ammattijärjestöjen kanssa niin, että opettajille avautuisi samalla mahdollisuuksia lisätunteihin.

Ylipainon vaikutus pikaluistelussa

Pikaluistelussa menestyvät erikokoiset luistelijat, eikä ole olemassa yhtä ihannetyyppiä.

Luistelijan paino sellaisenaan ei vaikuta suoraan lopputulokseen, koska laji suosii voimakkaita urheilijoita, ja isokokoiset ja painavat luistelijat ovat menestyneet hyvin. Ehkä yleisin tapa ilmaista voiman ja kehon painon suhdetta on suhteellinen voima, joka tulisi olla mahdollisimman korkea (eli voimantuotto suhteessa kehon painoon).

Ylimääräisellä rasvalla on hollantilaisten tutkimusten mukaan merkittävä vaikutus aikuisluistelijoiden tuloksiin. Yksi ylimääräinen kilo merkitsee suurempaa kitkaa, suurempaa työmäärää ja 500 metrillä noin 0.1-0.15 sekuntia huonompaa aikaa. Eli kolmen kilon ylipaino tarkoittaa 0.3.-0.45 sekunnin tasoituksen antamista kilpailijoille (500 metrillä).

Yksityiskohtien hiominen tuo tulosta

Andre Agassi on yksi vanhoja suosikkiurheilijoitani. Minulla on edelleen käytössä vuoden 2001 US Open t-paita, jossa on Agassin kolme hiustyyliä ja erilaisia tietoja hänen urastaan.

Agassin elämänkerta (2010) on myös mielenkiintoista luettavaa. Kirja piirtää kuvan paitsi intohimoisesta urheilijasta, myös henkilöstä, joka teki töitä jokaisen yksityiskohdan parantamiseksi. Kirjassa kuvataan mm. usean eri urheilujuoman nauttiminen ennen tärkeää ottelua.

Olen huomannut saman yksityiskohtien hiomisen avaimeksi laajemminkin huippu-urheilun ja työelämän menestykseen. Huiput erottaa hyvistä tekijöistä yksityiskohtiin panostaminen. Itse olen havainnut kuitenkin tärkeäksi pitää tietty tasapaino "ison kuvan" ja yksityiskohtien välillä.

Pelkkä yksityiskohtien hiominen voi mennä "hifistelyksi", jos isot linjat eivät ole kohdallaan. Ennemmin voisi sanoa, että urheilijoilla (ja yleensäkin ihmisillä), joilla perustekeminen on hyvällä tasolla, panostaminen yksityiskohtiin saattaa tuoda yllättäviä tulosparannuksia.

Miksi klaps-luistimilla pääsee kovaa?

Kantapäästä irtoavat klaps-pikaluistimet tulivat aikanaan laajalti käyttöön kaudella 1997/98. Siitä asti maailmanennätykset ovat parantuneet merkittävästi. Miksi klaps-luistimet ovat niin paljon nopeammat?

Hollantilaisten tutkimusten mukaan klaps-luistimilla saa keskimäärin 12% suuremman työmäärän samalla syketasolla kuin vanhoilla kiinteäteräisillä luistimilla. Tämä lisäys tulee suuremmasta polven ojentajalihasten voimantuotosta ja nopeammasta rytmistä. Sen sijaan isojen pakaralihasten käyttö jopa vähentyi klaps-luistinten myötä.

Oma havaintoni (itse kokeilemalla ja lukemalla alan tutkimuksia) on, että taustalla on klaps- luistimen automaattinen kääntyminen potkun (tai luistelukielellä puristuksen) loppuvaiheessa radan suuntaisesti. Aiemmin voimaa piti pyrkiä käyttämään potkun/puristuksen alussa (pakaralihaksilla), ja tässä epäonnistuminen tai myöhästyminen johti potkun jäämiseen "taakse". Klaps-luistimilla tätä ei tapahdu, jolloin voimantuottoaika on potentiaalisesti pidempi.

Kuinka paljon radan korkeus vaikuttaa lopputuloksiin?

Pikaluistelussa on vuosikymmeniä spekuloitu sillä, kuinka paljon korkealla olevat radat ovat nopeampia pienemmän ilmanvastuksen ansiosta.

Teoreettisesti ilmanvastuksen pienuudesta saatava hyöty on pikaluistelunopeuksilla 0.10 sekuntia 500 metrin matkalla (ja samassa suhteessa pidemmillä matkoilla) jokaista 100 korkeusmetriä kohti. Tällä perusteella Calgaryn rata (jonka korkeus on 1035 m) olisi pelkän ilmanvastuksen perusteella noin 1.00 sekuntia nopeampi 500 metrillä kuin Helsingin Oulunkylä (40 m) tai Heerenveen (0 m).

Ero perustuu eroon ilmanpaineessa (eli kun normaalipaine Heerenveenissä on 1000 mbar, vastaava paine on Calgaryssa 879 mbar). Käytännössä eroa kompensoi se, että mitä korkeammalle mennään, sitä vaikeammaksi suoritus tulee, ja erityisesti Hollannin radoilla Pohjanmereltä tulevat matalapaineet (esimerkiksi Heerenveenissä jää on nopeimmillaan, kun ulkona on koiranilma), jolloin alhaiset ilmanpaineet ovat tavallisempia kuin alueilla, joilla korkeapaineet ovat tyypillisiä.

Miten hermosto palautuu?

Olen vuosia ihmetellyt, miksi hermoston palautumisesta on niin paljon vähemmän tietoa saatavilla kuin elimistön yleisestä palautumisesta. Leposykkeen seuranta ja astetta lääketieteellisemmin maitohappotasojen seuranta ovat tuttuja jo vuosien takaa, mutta hermoston palautumiselle harjoituksen tai kilpailun jälkeen ei ole ainakaan minulle asti tullut helppoja ja käyttökelpoisia indikaattoreita.

 Oman kokemukseni perusteella (ja vähän nettiä selaamalla) asiasta on muutamia yleisiä teorioita: hermoston palautuminen kestää yleensä pidempään kuin muu palautuminen, ja joidenkin teorioiden mukaan esimerkiksi kovien voimaharjoitusten väli tulisi olla 72 tuntia. Hermoston palautumisen nopeuttamiseksi parhaana keinona pidetään yleensä riittävää yöunta. Eri tyyppiset ärsytykset auttavat elimistöä tottumaan hermoston kuormittamiseen.

 Ei kuulosta kovin pitkälle mietityltä tai eirtyisen tieteelliseltä, joten olisiko tässä alue, jossa olisi tarve syvemmälle aineistolle ja selkeämmille periaatteille?

Vanhoja luisteluvideoita

Nettiin on alkanut viime vuosina kasaantua nauhoitteita vanhoista pikaluistelukisoista. "Vanhoista" on ehkä väärä sana, kun kyseessä on pääosin muutaman kymmenen vuoden takaisista arvokisoista, mutta joka tapauksessa vanhaa materiaalia on nyt kaikkien nähtävillä.

Yleisradio on tehnyt oman työnsä asiassa tuomalla Elävään Arkistoon paljon mielenkiintoista. YouTubesta näyttää löytyvän pääosin hollantilaisten TV- nauhoituksia, joita voi hakea haluamansa urheilijan nimellä.
Esimerkkejä:
Pertti Niittylä
Clas Thunberg
Juhani Järvinen
Kaija Mustonen

Neljä sääntöä aikaeroon totuttautumisessa

Toisella mantereella järjestettäviin urheilukilpailuihin osallistuminen voi olla haastavaa, koska pitkien matkojen lisäksi pitää totutella myös aikaeroon (eli jet lagiin). Perinteinen nyrkkisääntö on ollut, että sopeutumiseen menee yksi päivä / 1 h aikaeroa. Jos elimistö ei ole kunnolla sopeutunut, suorituskyky ei ole paras mahdollinen.

Olen viime vuosina tehnyt yli 100 matkaa eri mantereille, ja rakentanut oman pienen kokemukseen perustuvan otantani siitä, miten aikaeroon parhaiten sopeutuu silloinkin, kun ei ole aikaa odotella päiväkaupalla elimistön luontaista sopeutumista. Minulle on syntynyt neljän kohdan ohjelma aikaeroon sopeutumiseksi.

Ensimmäinen sääntö on juoda nestettä kuin sieni eli olla koko ajan vesipullo kädessä. Juoma ei saa olla alkoholipitoista. Tämän tarkoituksena on korvata pitkän matkan ja hankalien olosuhteiden aiheuttama nestehukka.

Toinen sääntö on pyrkiä nukkumaan paikallisen aikataulun mukaisesti heti ensimmäisestä päivästä lukien. Koska kuitenkin ensimmäisinä päivinä välttämättä herää kummallisiiin aikoihin, siitä ei pidä ottaa stressiä, vaan keskellä yötä voi nousta pariksi tunniksi ja jatkaa sen jälkeen unia.

Kolmas sääntö on tehdä heti ensimmäisestä päivästä alkaen vain kevyttä aerobista liikuntaa. Olen huomannut, että aivan kevyt liikunta (sykkeellä alle 130 l/min) parantaa oloa, lisää elimistön aktiivisuutta ja kun sen tekee aina aamuisin, liikunta myös auttaa sopeutumaan uuteen rytmiin.

Neljäs sääntöni on ehkä kilpaurheilijoille kaikista tärkein eli että alkupäivinä ei saa tehdä kovia harjoituksia, koska elimistö palautuu hitaasti, ja kova harjoitus voi näkyä suorituskyvyssä vielä viikon päästä. Muutama päivä perilletulon jälkeen tehty kova treeni altistaa flunssalle (en tiedä miksi, mutta jostain syystä vastustuskyky laskee muutamana ensimmäisenä päivänä) ja normaalin kotimaisen kilpailuunvalmistautumisen jälkeen elimistö ei palaudukaan yhtä helposti, koska sitä rasittaa myös aikaero.

Huippu-urheilun uudistamishankkeet kaipaavat resursseja

Muutama vuosi sitten aloitettu huippu-urheilun uudistaminen kaipaa lisäresursseja. "Urheilija keskiössä" - ajattelun tuominen keskeiseksi toimintaperiaatteeksi toi tervetulleen pirisitysruiskeen lähestymistapaan, mutta nyt kaivattaisiin kykya saada tätä ajattelua tukevat konkreettiset hankkeet kunnolla lentoon.

Urheilijoiden terveysongelmista ja tarpeista löytää niihin ratkaisuja olen kirjoittanut aiemminkin. Toinen lempiaiheeni on ammattivalmentajien määrän lisääminen osarahoitusperiaatteella (jolloin liitot ja seurat osallistuvat kustannuksiin). Akatemiaohjelma, osaamisohjelma ja huippuvaiheen ohjelma etenevät kaikki pienin askelin, ja pienellä lisäpanostuksella tuloksia alkaisi syntyä.

Ongelmaa ratkotaan tänä vuonna purkamalla urheilun hallintorakenteita ja sitä kautta siirtämällä painopistettä urheilijoiden lähellä tapahtuvaan tekemiseen. Itse näen kaksi keskeistä rahoitusmallia perinteisen yhteistyökumppanien tukeen perustuvan rahoitusmallin lisäksi: Osarahoitusmalli (jossa tiettyyn toimintaan annettava tuki kattaa vain osan todellisista kuluista) ja kasvava yritysten yhteiskuntavastuun merkitys (josta urheilu on tähän asti saanut vain pienen osan).

Suomalaisen urheilun suurin rahoituslähde on edelleen vanhempien halu rahoittaa lastensa harrastustoimintaa. Suuria haasteita aiheuttaa kuitenkin 19-25 -vuotiaiden urheilijoiden rahoitus lajeissa, joissa huipulle noustaan yleensä vasta yli 25-vuotiaina.

Pitkä bussimatka

Jossakin soi vähän aikaa sitten musiikkia Paul Simonin vanhalta levyltä Graceland (1986), josta tuli Simonin suosituin soololevy afrikkalaisvaikutteisine rytmeineen. Itselläni musiikki tuo aina mieleen pitkän bussimatkan levyn julkistamisen aikoihin.

Norjan Hamarissa oli maailmancupin luistelukisat (vielä tuolloin ulkoradalla) ja muutamaa päivää myöhemmin Ruotsin Östersundissa. Järjestäjät olivat järjestäneet joukkueille bussikuljetuksen Hamarista Östersundiin. Matka osoittautui sitkeäksi kymmenen tunnin istumiseksi.

Takanani bussissa istuivat Hollannin Leo Visser ja Gerard Kemkers (Sven Kramerinkin valmentajana kunnostautunut, mutta tulloin vielä oman uransa huipulla). He soittivat tuota Paul Simonin levyä koko bussimatkan ajan, ja levy tuli tutuksi. Matka tuntui silti pitkältä ja muistaakseni omat tulokseni Hamarissa ja Östersundissa eivät ollet mainitsemisen arvoisia (ja sijoitukset kahdenkymmenen huonommalla puolella).

Kunto löytyy lepäämällä

Pikaluistelun valmennuksesta on muutamia keskeisiä teoksia. Yksi perusteoksia on Eric Heidenin valmentajan Diane Holumnin "The Complete Handbook of Speed Skating" (1984). Osa Holumnin opeista koskee asioita, joissa sittemmin kehitys on mennyt eteenpäin (esimerkiksi luistelutekniikka klaps-luistimilla on erilaista kuin kiinteäteräisillä pikaluistimilla).

Holumnin opit siitä, miten huippukunto saadaan esiin, ovat edelleen ajankohtaisia (tai ei ole uudempia teorioita, jotka olisivat osoittautuneet olennaisesti paremmiksi). "Kunto nousee lepäämällä" on osa myös Holumnin opetusta, mutta hän vie asiaa vähän pidemmälle. Missä vaiheessa pitäisi levätä? Kuinka paljon ennen tärkeitä kilpailuja? Vähennetäänkö harjoitusta vähitellen vai kertarysäyksellä?

Holumnin havaintojen mukaan sprintterit vaativat pidemmän (3-4 vkoa) kuin yleisluistelijat (1 vko) huippukunnon esiinsaamiseen. Sprinttereille sopii myös paremmin se, että harjoittelua vähennetään vähitellen pitkällä aikavälillä, kun taas yleisluistelijoille voi soveltua harjoittelun keventäminen kerralla. Vanhemmat urheilijat vaativat pidemmän ajan, kun taas junioreille liian pitkä kevennetty harjoittelu sisältää riskin suorituskyvyn laskusta. Holumn havaitsi myös, että yleisluistelijoilla keskimatkojen ja pitkien matkojen kunto löytyy ensin, ja sprintterimatkat vaativat heilläkin pidemmän harjoittelun kevennyksen.

Huippukunnon löytyminen näkyy leposykkeessä eli leposykkeen lasku kertoo suorituskyvyn paranemisesta ennen kisoja. Siksi on tärkeää seurata leposykettä säännöllisesti.

Sven Kramerin valmentaja vaihtui

Hollantilainen pikaluistelijatähti Sven Kramer vaihtoi viime keväänä valmentajaa. Asia oli uutisissa toukokuussa, jolloin monet pikaluistelua läheltä seuraavat sen havaitsivat.

Krameria valmensi monta vuotta Gerard Kemkers. Heidän yhteistyönsä muistetaan paitsi loistavasta menestyksestä, myös Vancouverin olympialaisten 10.000 metrin luistelusta, jossa Kramer hylättiin ratarikon vuoksi sen jälkeen, kun Kemkers oli takasuoralla huutanut häntä vaihtamaan rataa virheellisesti.

 Kramerin uusi valmentaja ainakin seuraavan vuoden on Jack Orie, tunnettu hollantilainen valmentaja. Samalla Kramerin ammattilaistiimi TVM hajosi, kun TVM lopetti yhteistyön pikaluistelun kanssa, ja Kramer on uudessa tiimissä nimeltä BrandLoyalty.

Heerenveenin halli rakennetaan uudelleen

Hollannin Heerenveenin kuuluisa pikaluisteluhalli rakennetaan kokonaan uudelleen vuonna 2015. Halli suljetaan helmikuun puolivälissä ja sen jälkeen edessä on 1980-luvulla rakennetun hallin modernisointi ja katsomokapasiteetin lisäys.

Arvokisojen lisäksi hallin rakennustyöt vaikuttavat Viking Race -kisan ajankohtaan. Perinteinen kisa järjestetään ensi kaudella jo tammikuun lopulla.

Pikaluistelu kerää TV-katsojia Hollannissa

Valtaosa pikaluistelun sponsoreita on yrityksiä, joilla on liiketoimintaa Hollannissa. Tilastot selittävät ilmiötä.

Kaudella 2012-2013 Hollannissa tuli pikaluistelua televisiosta yhteensä 88.5 tuntia ja katsojia oli keskimäärin 873.000. Pikaluistelu veti keskimäärin 30.8 % television katsojista. Hollannin lisäksi pikaluistelua televisioi säännöllisesti yhdeksän muuta maata ja Eurosport.

Pyöräkaupassa

Harjoituskäyttöön soveltuvien polkupyörien hankinta on aikamoinen hifistelylaji. Itse olen alan maallikkona käynyt oman kehityspolkuni, ja oppinut alan alkeita.

Ensimmäiset pyörät joitakin vuosia sitten olivat tunnettujen merkkien (Bianchi, Trek) perusmalleja. Itselleni maailma alkoi avautua uudella tavalla, kun löysin saksalaisen Rosen nettikaupan konfiguraattorin, jolla voi itse suunnitella oman kokonaisuuden.

Roselta on tullut nyt ostettua viisi pyörää. Samalla luottamus on kasvanut uusiin materiaaleihin, ja erityisesti pyörän keveyden aikaansaamaan mukavuuteen. Seitsemän kilon maantiepyörä ja vähän yli kymmenen kilon maastopyörä ovat osoittautuneet onnistuneiksi hankinnoiksi.

Juosten Helsingin pikaluisteluhallin ympäri

Juoksin tänään viikon pitkän juoksulenkin kotoa Oulunkylästä Myllypuroon pikaluisteluhallille varatulle tontille ja kiersin tulevan pikaluisteluhallin paikan. Myllypuroon on asemakaavassa ollut jo useita vuosia tonttivaraus pikaluisteluhallille, mutta hallin rakentaminen ei ole edistynyt. Hallille varattu tontti on metsäinen kallio Myllypuron urheilupuiston reunalla.

Matkaa kotoa hallin paikalle tuli seitsemän kilometriä suuntaansa. Sää oli hyvä ja koko matka oli uusia hyväkuntoisia pyöräteitä. Juoksin kuvitellun hallin ympäri, ja hölkkäsin löysästi takaisin kotiin. Takareidessä vähän kiristi, mutta hallin paikan katsastaminen juosten tuntui kotiin saapuessa edelleen hyvältä ajatukselta.

KIHUn merkitys kasvaa

Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU on kahden vuosikymmenen aikana noussut merkittäväksi taustatekijäksi huippu-urheilun kehittämisessä. Reilun 2 miljoonan euron budjetilla toimiva noin 35 hengen organisaatio sai huippu-urheilun uudistamisen yhteydessä koordinaatiovastuun olympiakomitean osaamisohjelmasta.

Osaamisohjelmaa rakennetaan muutamien keskeisten toimintatapojen uudistamisen kautta. KIHUn oma toiminta suuntautuu yhä enemmän kentälle ja lajien konkreettisten kysymysten ratkaisemiseksi. Itse olen kutsunut toimintatavan uudistamista niin, että jo kymmenen konkreettista parannusta urheilijoiden tekemiseen toisi merkittävän tulosparannuksen.

Toinen keskeinen alue on suomalaisen osaamiskentän saaminen samoihin raameihin. KIHUn itsensä lisäksi merkittävää kehitystyötä tehdään urheiluopistoissa, lääkäri- ja testausasemilla ja liikunta-alan Suomessa toimivissa yrityksissä.

Kolmas ja ehkä haastavin tehtävä on valmennuskoulutuksen rakentaminen toimivaksi. Vapaaehtoisvalmentajien koulutus ei ole joidenkin mielestä ollut toimivaa 1990-luvun alun jälkeen. Vaikka maailmaa ei näkisikään ihan noin synkästi, valmentajan kehityspolku on monille epäselvä. Sen rinnalla ammattivalmentajien tarpeet poikkeavat monilta osin vapaaehtoistyötä tekevien tarpeista. Ammatikseen asiantuntijatyötä tekevät (alasta riippumatta) kaipaavat kansainvälisiä kontakteja, keskustelua ja sparrausta.

Huippu-urheilun johtaminen

Kirjoitin muutama vuosi sitten kirjan huippu-urheilun johtamisesta. Kirjaa kirjoittaessani kävin läpi niitä kokemuksia, joita olin kerännyt urheilussa ja työelämässä.

Yksi keskeisiä teesejäni on, että urheilijoilla (ja yleensä ihmisillä työelämässä) tulee huonompia jaksoja, jolloin suoritus ei ole ihan huipputasoa. Tällaiset tilanteet ovat haastavia johtamisessa, koska houkutus on suuri ajatella, että urheilijassa (tai työntekijässä) ei enää ole ainesta huipputuloksiin. Oma kokemukseni on, että tämä on usein virhearviointi, koska ihmisten suorituskyky muuttuu ajan myötä ja oikeissa olosuhteissa parannukset voivat olla selkeitä.

Oma havaintoni tällä perusteella on ollut, että karsiva, kriittinen ja valintoihin keskittyvä johtamistyyli tuottaa yleensä huonomman tuloksen pitkällä aikavälillä kuin mahdollistava, olosuhteisiin keskittyvä ja erilaisia elämäntilanteita ymmärtävä (tai joustavuutta korostava) tapa toimia.

Suomen 1195 ammattiurheilijaa

Jari Lämsä kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU:sta on kerännyt yhteen tiedot urheilijoista, jotka saavat Suomessa palkkaa ja ovat vakuutettuja lain edellyttämällä tavalla.

Vakuutusvelvollisuus syntyy, jos veronalainen palkkatulo on yli 10.690 euroa vuodessa (2013). Tällaisia urheilijoita oli v. 2013 yhteensä 1195 kappaletta. Määrä on noussut 10% vuodesta 2010. Urheilijoista vain 2% on naisia ja vain 10 urheilijaa edustaa yksilölajeja. Jääkiekoilijoita luvusta on n. 60%, jalkaplloilijoita 20% ja sen lisäksi mukana on koripalloilijoita, lentopalloilijoita ja pesäpalloilijoita.

Lämsän selvityksen mukaan sen lisäksi arvioidaan ulkomailla urheilevan ammatikseen 400-500 suomalaista. Yksilölajien ja naisurheilijoiden kannalta tilastot antavat haastavan kuvan. Toimeentulon turvaamiseksi urheilu-uran aikana tarvitaan useimmiten muita kuin urheilusta saatavia tuloja.

Luistelulauta on hyvä harjoitusväline

Pikaluistelussa on kesäkaudella käytössä erilaisia pikaluisteluliikkeitä imitoivia harjoitteita. Yksi perinteisistä välineistä on luistelulauta, jota käytetään edelleen säännöllisesti.

Asiaa tuntemattomien kannattaa katsoa kuvia vaikka oheisesta linkistä. Luistelulauta on pikaluistelussa yleensä noin luistelijan oman pituuden mittainen (tosin osa on suosinut pidempää lautaa voimanhankintamielessä).

Luistelulaudan luistelutekniikassa on muutamia olennaisia kohtia, joiden oppiminen vie oman aikansa: Rytmi on noin potku/sekunti, ja liukuvaiheessa vapaa jalka tulisi pitää passiivisena (eli kun liukuva jalka ottaa kiinni stoppariin, toinen jalka ei saa olla vielä vieressä). Laudalla on hyvä harjoitella myös aikaisempaa alempaa luisteluasentoa.

Itse käytin aikanaan luistelulautaa säännöllisesti. Treenivedot vastasivat luisteltavia matkoja (eli 2 -15 min.). Oikein käytettynä se on edelleen hyvä tuki tekniikan ja luistelulihasten kehittämiseen.

Sotsin jälkipyykkiä

Suomessa käytiin keväällä tiukkasävyistä keskustelua pikaluistelujoukkueen tuloksista olympiavuonna. Muualla on käyty samantyyppistä jälkipyykkiä.

Yhdysvalloissa maa jäi pikaluistelussa ilman mitalia ensimmäisen kerran 30 vuoteen ja paras sijoitus oli seitsemäs. Jo Sotsin kisojen aikana oli kohua uusista nopeaksi uskotuista kilpailuasuista, joita urheilijat moittivat huonoiksi. Vastaavat asiat kerättiin yhteen selvitykseen kisojen jälkeen, ja sen lisäksi osa urheilijoista ja valmentajista teki muodollisen valituksen kisoihin valmistautumisesta.

Muodollisten valitusten tekeminen näyttää olevan nykyään maan pikaluistelussa tavanomainen menettelytapa, sillä tämä oli kolmas tai neljäs valitus neljän vuoden sisään. Yhdysvaltojen oma sisäinen yhteenveto ei ole julkinen, mutta julkisuuteen on tihkunut tietoja ainakin kahdesta eri osa-alueesta: välineistä ja kisoihin valmistautumisesta.

Uusien kisa-asujen lisäksi USA:n joukkue toi kisoihin uuden luistinten terotusmenetelmän, jolla oli määrä pienentää terän kitkaa. Sekä asuja että terotusmenetelmää ei käytetty ennen kisoja (koska haluttiin pitää ne salassa), ja jälkikäteen näyttää siltä, että USAssa(kin) välinevirittely vei niin paljon huomiota, että se haittasi muuta tekemistä.

Myös amerikkalaiset tuskailivat olympiavuoden hankalan kisaohjelman kanssa. Alkukaudesta kisat olivat Pohjois-Amerikassa, sen jälkeen Euroopassa ja Aasissa, ja amerikkalaiset pitivät vielä viimeistelyleiriä ulkojäällä Collalbossa. Suomessahan rankka reissuohjelma näkyi sairauksina. Amerikkalaiset uskovat sen vieneen parhaan terän heidän kisajoukkueestaan.

Berliinin halli vetää suomalaisia

Berliinin pikaluisteluhalli SportForum on viime vuosina vetänyt suomalaisia luistelijoita, kun Suomessa olosuhteet eivät ole mahdollistaneet jääharjoittelua. Varsinkin lokakuu on ollut suosittu kuukausia järjestää leirejä Berliinissä.

Laskeskelin, että Berliinissä oli viime kaudella lähes sata suomalaista ja majoitusvuorokausia tuli lähes 1000. Maajoukkueen kärkiluistelijoiden lisäksi Berliinissä jään liukkautta käyvät kokeilemassa B-maajoukkueen ja nuorten maajoukkueen luistelijat, ja seuroista ainakin Seinäjoki, Helsinki ja Jyväskylä, ja ovat valkeakoskelaiset ja porilaisetkin tainneet Berliinissä käydä. Esimerkiksi Helsingin Luistinkiitäjistä Berliinissä oli viime vuonna yli 30 hengen joukko, ja tänä vuonna näyttää jälleen syyslomaleiri keräävän suosiota.

Berliiniin vetää (paitsi se, ettei Suomessa ole olosuhteita) kohtuuhintaiset lennot (200 euroa tai alle), kätevä matka (2 h lento ja 30 min. taksimatka), edulliset hotellit ja SportForumin jäävuorot, joilta löytyy tilaa kaikille. Viikonloppuisin on lokakuusta alkaen vielä lähes joka lauantai kisoja, joihin pääsevät myös muut kuin huippuluistelijat mukaan.

Kaatumiset kuuluvat pikaluisteluun

Kaatumiset ovat osa pikaluistelun luonnetta. Lajia opeteltaessa kaatuminen on osa perustaitojen opettelua, ja tulee vääjäämättä eteen, kun pitkiin teriin totutellaan. Pikaluistelussa kaatuminen johtaa harvoin loukkaantumiseen, koska seinät ja asfaltti ovat kaukana, ja kontakti kilpakumppaneihinsa on harvinaista.

Huipputasolla kaatumisia sattuu erityisesti kovassa vauhdissa kaarteissa, ja joskus jos tekniikka ei ole ihan kohdallaan. Olen ollut havaitsevinani, että kaatumiset ovat huipputasolla vähentyneet viime vuosina. Olisiko syynä short track -harjoittelun myötä parantuneet kaarretekniikat ja välineiden tuunaus eli terien vääntäminen kaarteen suuntaisesti?

Itselleni tuli aikanaan myös oma osuuteni kaatumisia. Hurjin kaatuminen sattui Innsbruckissa, jossa tein kokovoltin mainosaidan yli. Yritin vielä palata radalle, mutta paikalle rientäneet toimitsijat kehottivat ottamaan rauhallisesti. Vielä vähän aiemmin juniorikisoissa Pälkäneellä liuin kaarteessa ulos ja mäkeä alas. Joku ehti jo ihmetellä, mihin olin hävinnyt.

Igor Zhelesovskin varjossa

Tapasin aikanaan Valko-Venäjän Igor Zhelesovskin ensi kertaa alle 18-vuotiaiden maaottelussa Valkeakoskella, jossa vuotta vanhempi Zhelesovski voitti ylivoimaisesti ja minä taisin olla jossain keskivaiheilla. Kisa jäi mieleen, kun YLE ja Terttu Karhumaa kuvasivat puolen tunnin ohjelmaa "Nuoren luistelijan muotokuva", jossa olin pääosassa.

Zhelesovski otti myöhemmin hopeaa nuorten MM- kisoissa (Norjan Geir Karstadtin jälkeen) ja voitti kuusi sprinttereiden maailmanmestaruutta. Joulukuussa 1987 olimme kisaamassa upouudessa Calgaryn hallissa, ja 1500 metrillä omat odotukseni olivat korkealla, mutta minulla oli vaikeuksia tiukoissa kaarteissa eikä lopputulos tyydyttänyt, vaikka oma ennätys 1.58,77 tulikin. Seuraavassa parissa Igor luisteli silloisen maailmanennätyksen 1.52,50.

Vuosia myöhemmin 2000-luvun alussa tapasimme Moskovassa ja istuimme pikkutunneille. Zhelesovski halusi tarjota illan paikalla olleelle luisteluporukalle. Muutama vuosi myöhemmin liikkui huhuja siitä, että hän olisi sekaantunut vääriin porukoihin, ja olisi kuollut väkivaltaisesti, mutta huhut taisivat olla ennenaikaisia, koska googlaamalla löytyi uutinen hänelle v. 2013 myönnetystä kunniamerkeistä Valko-Venäjällä.

Dan Jansen ja henkinen valmennus

Amerikkalainen pikaluistelija Dan Jansen voitti olympiakultaa v. 1994 olympialaisissa epäonnistuttuaan sitä ennen useassa olympiastartissa. Dan Jansen voitti aikanaan useita maailmanmestaruuksia, mutta ehti jo saada epäonnistujan leiman olympialaisissa. Hänen epäonnistumisistaan ja lopulta onnistumisestaan on tehty myös TV-elokuva (jonka muistan joskus nähneeni). Uransa jälkeen Jansen esiintyi yhdessä psykologi James E. Loehrin kanssa puhuen siitä, miten hän monien epäonnistumisten jälkeen onnistui lopulta voittamaan.

 James E. Loehr kirjoitti työstää urheilijoiden parissa kirjan, jossa hän käyttää Dan Jansenin valmistautumista esimerkkinä henkisen kovuuden harjoittelusta. Minullakin on kyseinen kirja hyllyssäni (James E. Loehr: The New Toughness Training for Sports (1995)). Loehr kävi myös jossain vaiheessa puhumassa mm. Nokian johtamiskoulutusohjelmissa. Loehrin perusteesi on, että henkistä kovuutta voi harjoitella samalla tavalla kuin fyysistä suorituskykyä. Hänen mukaansa henkinen kovuus kasvaa, kun urheilija (tai kuka muu tahansa) joutuu hankaliin paikkoihin.

Eli henkisen kapasiteetin kasvun kannalta on tärkeää, että harjoittelee etukäteen niitä vastoinkäymisiä, joita voi tulla vastaan. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että on jo mieltänyt etukäteen sen, että ruoka voi vieraassa maassa olla erilaista, tai että lennot voivat olla myöhässä. Toisella tasolla kyse on siitä, että stressi kasvattaa, ja vaativassa ympäristössä toimiminen kouluttaa sietämään kaikenlaisia paineita.

Doping-asioissa kannattaa olla tarkkana

Pikaluistelussa ei ole doping-tapauksia, jotka olisivat koskeneet lajin terävintä kärkeä. Yksittäisiä tapauksia ilmenee silloin tällöin.

 Suurin juttu viime vuosina on ollut Saksan Claudia Pechsteinin doping-tuomio. Pechstein oli ensimmäinen (ja tietääkseni edelleen ainoa) urheilija, joka sai kilpailukiellon pelkästään epäsuoran näytön perusteella eli hänen elimistöstään ei löytynyt kiellettyjä aineita, vaan doping-rikkomus todettiin sen perusteella, että hänen veriarvonsa olivat poikkeavat. Pechstein käy asiasta edelleen oikeustaistelua, ja hän on kertonut omaa tarinaansa eri foorumeilla (ja kirjoitti urastaan mm. kirjan, joka minullakin on hyllyssä).

Kansainvälinen luisteluliitto ISU on ollut jo vuosikausia eturintamassa doping-testauksen ja -sääntöjen kehittämisessä. Säännöt kehittyvät koko ajan, ja niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Yksi viimeisimpiä tapauksia oli ruotsalaisen junioriluistelijan saama varoitus. Hänellä oli lääketieteellisesti hyväksyttävä syy ja lupa Ruotsissa käyttää lääkeainetta, mutta nykyisten sääntöjen mukaan tällaiset poikkeussyyt ja -luvat täytyy rekisteröidä myös ISU:uun. Ruotsalaiset eivät olleet tätä havainneet, ja luistelija sai varoituksen (ja lisäksi hänen kilpailutuloksensa hylättiin ja Ruotsin liitto sai maksaa ISU:n kulut asiassa).

Mistä tunnistaa menestyvän urheilulajin?

Huippu-urheilua sivuavassa keskustelussa puhutaan usein menestyvistä urheilulajeista ja lajeista, joista menestystä ei odoteta. Usein keskusteluun liittyy vielä arvio siitä, pitäisikö asia ottaa jotenkin huomioon jaettaessa rahoitusta eri lajeille. Itselläni on asiaan oma näkökulma.

Suomalaisessa yksilölajeissa "menestys" tarkoittaa yleensä sitä, että lajilla on 1-3 kansainvälisen tason urheilijaa (eli säännöllisesti kuuden parhaan joukossa olevia urheilijoita). Vain harvalla lajilla on samanaikaisesti yli viisi tällaista urheilijaa. Paljon tyypillisempää on, että menestys syntyy aaltoina, eli yksi ikäluokka tuottaa 3-5 hyvää urheilijaa ja sen jälkeen menee viisi vuotta ennenkuin seuraava sukupolvi nousee esiin. Säännönmukaisesti lajit, joilla ei muutamaan vuoteen ole ollut yhtään kärkitason urheilijaa, tuottavat niitä pienen tauon jälkeen.

Oma johtopäätökseni on ollut, että tämän "pienten lukujen" ilmiön perusteella on vaarallista ja usein harhaanjohtavaa vetää nykyisen menestyksen perusteella johtopäätöksiä tulevaisuudesta. Ehkä varminta on keskittyä kahteen asiaan: lajin perustyön tulee kehittyä koko ajan (jolloin se tuottaa jossain vaiheessa uusia huippuja) ja kulloinkin nousussa olevat urheilijat tarvitsevat (lajista riippumatta) kiihdytystukea.

Aikuisten maailmancupin ohjelma ja säännöt julkaistu

Kansainvälinen luisteluliitto ISU julkaisi eilen pikaluistelun maailmacupin ohjelman ja säännöt kaudelle 2014-2015. Aikarajat kisoihin ovat entiset ja Suomella on viime kauden tulosten perusteella kolme paikkaa miesten 500 metrillä ja 1000 metrillä, kaksi paikkaa naisten 500 metrillä ja yksi paikka muilla matkoilla.

 Uutuutena on maailmancupin kisojen toimiminen myös karsintakilpailuna MM-kisoihin. Ensimmäiset neljä kisaa ovat karsinta matkakohtaisiin MM-kisoihin, viides kisa (Hamar tammi-helmikuun vaihteessa) on karsinta yleisluistelun MM-kisoihin ja kuudes kisa (Heerenveen helmikuun alussa) on karsintakisa sprittereiden MM-kisoihin. Viidenteen ja kuudenteen kisaan saa lähettää yhden luistelijan enemmän (eli miesprintteihin neljä, naisprintteihin kolme ja yleisluistelumatkoille kaksi luistelijaa).

 Mielenkiintoista nähdä millaisen uuden dynamiikan maailmancupin korostettu merkitys tuo kaudelle.

Joukkuelajit lähentyvät yksilölajeja

Joukkuelajeissa on löydetty viime vuosina samoja menestyksen rakentamiskeinoja kuin yksilölajeissa eli että joukkuelajienkin kansainvälinen menestys rakentuu yksilöjen kautta.

Tämä tarkoittaa sitä, että menestykseen tähtäävälle joukkuelajille on tärkeää saada lahjakkaita yksilöjä, jotka pääsevät huipputason seurajoukkueisiin. Riittävän laaja huippuseuroissa pelaavien yksilöiden määrä tuottaa myös maajoukkueelle menestystä. Tätä kautta näyttää menstystä tulleen jääkiekon lisäksi myös lentopallossa, koripallossa ja ehkä jossain vaiheessa myös jalkapallossa. Myös jääpallossa maajoukuepelaajista useat pelaavat Ruotsin sarjoissa.

Juniorityölle tämä asettaa uuden perspektiivin eli juniorityön tavoitteena on yhä useammin tuottaa sellaisia junioreita, jotka ovat valmiita siirtymään huipputason seurajoukkueisiin maailmalle. Toisaalta yksilölajit voivat myös ottaa opikseen: menestyvän yksilön kannattaa hakea harjoittelu- ja kilpailuseuraa maailmalta parhaista harjoittelutiimeistä.

Medeossa

Pääsin aikanaan yhden kerran kisaamaan Medeon kuuluisalla pikaluistelustadionilla Alma-Atassa. Alma-Ata on taas ajankohtainen, kun se nykynimellään Almatyi on hakemassa v. 2022 talviolympialaisia.

Medeolla oli aikanaan kova maine luistelupiireissä ja niiden ulkopuolellakin. Rata oli yli 1700 metrin korkeudessa vuorten ja korkean padon ympäröimänä. Koneissa ja valoissa oli tehoja niin, että kisoja voitiin pitää lämpimässä kevätsäässä ja myöhään illalla.

Medeoon oli aikanaan mahdollista päästä vain kutsusta. Myöhemmin kutsuja ei enää kaivattu, kun 1980-luvun puolivälin jälkeen alkoi nopeiden pikaluisteluhalliin rakentaminen. Itselleni mahdollisuus avautui 17-vuotiaana, ja ennätykset parantuivat vähän samaan tapaan kuin nykyään nuorilla Heerenveenissä tai aikuisilla Calgaryssa. Mieleen jäi samassa kisassa luisteltu 5000 metrin maailmanennätys. Minä jäin muistaakseni yli 50 sekuntia.

Tuon ajan suurista nimistä Eric Heiden ei koskaan päässyt luistelemaan Medeossa, mutta tarina kertoo hänen juosseen alhaalta kaupungista 15 km (jossa 700 m korkeuseroa) radalle. Ajat olivat tuolloin muutenkin toiset. Kun ajoimme taksilla saman matkan, taksikuski ei ottanut maksua, kun meillä soi länsimusiikki koko matkan.

Treenivuoden syyskausi alkaa

Perinteisen harjoittelujaksotuksen mukaan elokuun alku merkitsee pikaluistelussa syyskauden alkua. Perusharjoittelukaudesta siirrytään lajiharjoitteluun ja monilla tehot kasvavat. Muita lajeja harrastaville nuorille elokuu on hyvä aika tulla mukaan pikaluisteluharjoitteluun.

Kauden vaihtuessa myös ISU julkaisi ensi kauden kansainvälisen kilpailukalenterin, ja myös luistelumaajoukkueen asiat alkavat selkiytyä. Olympiavuoden aikana korostui yksilöllisyys ja olosuhteiden räätälöinti mitalitoivoille. Nyt palataan yhteisöllisyyteen ja yhdessä tekeminen korostuu aikaisempaa enemmän. Yhteisöllisyys näkyy valmentajatiimin toimintamallissa, jossa kolmikko Pasi Koskela, Tuomas Nieminen ja Jason Andberg toimivat tiiviissä yhteistyössä. Leirityksessä yhteinen tekeminen näkyy niin, että syksyn jääleirit on aikataulutettu ISU-leirien yhteyteen kaikille maajoukkuetasoille. Toivottavasti nämä toimet osaltaan nostavat joukkuehenkeä, ja näkyvät myös tuloksissa.

Itselläni lomat alkavat olla takanapäin. Yksi oma urheilusaavutus tuli tänään kirjattua. Pyöräilin vajaat 60 km ensi kertaa 30km/h keskivauhtia vaihtelevassa maastossa. Syketasokin pysyi tiukan aerobisena eli 137 lyöntiä/min. Kesä on ollut hyvää aikaa oman kunnon nostamiselle  kevään sitkeiden flunssien jälkeen.

Tavoitteet ovat tärkeitä

Olen työelämästä oppinut, että tavoitteet ovat tärkeitä. Yllättävän usein "sitä saa mitä tilaa". Vastaan on tullut myös tutkimuksia, joiden mukaan ihmiset, jotka asettavat tavoitteet korkealle, ovat haluttomampia tekemään kompromisseja kuin ne, joiden tavoitteet ovat alempana. Vaikka sananlasku sanookin, että "ken kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa", arkielämässä olen havainnut, kuinka paljon lisäenergiaa syntyy, kun tavoitteet asetetaan korkealle.

Urheilussa monilla on unelmia ja tavoitteita kehittyä maailman parhaaksi. Näistä unelmista on tärkeää pitää kiinni, ja kannustaa niiden toteuttamiseen, koska edellä mainitun työelämän kokemuksen perusteella unelmat ajavat hyviin suorituksiin. Itse olen oppinut sekä urheilussa että työelämässä kuuntelemaan herkällä korvalla myös niitä, joiden tyyliin ei kuulu uhota omaa osaamista ja omia tavoitteita. Usein vaatimattomasti ilmaistut tavoitteet eivät ole yhtään sen vaatimattomammat kuin uhoamalla kovaan ääneen ilmaistut lupaukset voitoista.

Itse olen viime vuosina havainnut, että samaa "korkealle kurottamisen filosofiaa" kuin itse urheilutekemisessä tulisi soveltaa myös urheilun järjestötoiminnassa. Monissa järjestöissä on helpompi puhua tekemisestä lyhyen aikavälin projektien kautta (järjestetään se-ja-se tapahtuma) kuin rakenteiden kautta. Olen itse ollut sitä mieltä huippu-urheilun kehittämisessä, että esimerkiksi huippu-urheilijoiden terveysongelmien puolittaminen olisi hyvä tavoite tai ammattivalmentajien määrän kaksinkertaistaminen. Seuratasolla kannattaa hakea samanlaisia isoja pitkän aikavälin "unelmia".

Junioreiden maailmancup jatkuu entisin säännöin

Kansainvälinen luisteluliitto ISU julkaisi tänään ensi kauden junioreiden maailmancupin säännöt ja ohjelman. Cup muodostuu edelleen kolmesta kisasta ja aikarajat ovat entiset.

Kilpailupaikat ovat Minsk joulukuussa, Collalbo tammikuussa ja Varsova helmikuussa. Kisoissa on yksilömatkojen lisäksi kymmenen kierroksen massastartti ja kolmen kierroksen team sprint. Uutuutena on mahdollisuus vaihtaa yksi alueellinen kisa toisella alueella olevaan kisaan eli suomalaiset voivat halutessaan vaihtaa Minskin kisan marraskuun lopun kisaan Calgaryssa. Toinen uudistus on mahdollisuus lähettää kisaan myös C2-ikäisiä luistelijoita, jos he täyttävät aikarajat,

Suomella on viime kauden tulosten perusteella yhteensä seitsemän luistelijaa, joilla on jo aikarajat luisteltu vähintään yhdellä matkalla.

Anaerobisen kynnyksen merkitys luistelussa

Pikaluistelu kuuluun ns. teholajeihin, joissa maksimaalisen kapasiteetin merkitys korostuu varsinkin lyhyillä matkoilla. Anaerobisella kynnyksellä on oma tärkeä merkityksensä keskimatkoista ylöspäin. 

Anaerobinen kynnys tarkoittaa rasituksen tasoa, josta ylöspäin maitohapon tuotanto ei enää ole hallinnassa. Kynnys ilmoitetaan yleensä vastaavien sykearvojen kautta eli tällaisella keski-ikäisellä kuntoilijalla raja-arvo on n. 170, kun se nuorella hyväkuntoisella urheilijalla voi olla 185 (ja testeissä puhutaan yleensä maitohappoarvoista 4-5 mmol).

Pikaluistelussa anaerobisen kynnyksen ylittyminen näkyy yleensä niin, että hyvän luistelutekniikan ylläpitäminen tulee vaikeaksi. Juoksussa näkyvä vaikutus on kangistuminen ja jossain muissa kestävyyslajeissa rasitus tuntuu hengityksessä. Pikaluistelutekniikassa timing eli ajoitus tulee epätäsmälliseksi ja siitä aiheutuu vauhdin putoaminen. Oma havaintoni on, että luistelijat pystyvät pitämään tekniikan ja vauhdin kasassa enintään 1-3 kierrosta sen jälkeen, kun maitohappoja on elimistössä hallitsemattomasti (jolloin maitohappoarvot nousevat nopeasti yli 10 mmol:n). 

Luistelusuorituksen kannalta on tärkeää, että suoritus pysyy mahdollisimman pitkään anaerobisella kynnyksellä tai vähän sen alle, jolloin tekniikan ja vauhdin pitäminen tasaisena on vielä mahdollista. Keskimatkoilla eli 1500 metrillä se näkyy niin, että 700-1100 metriä pitäisi pystyä pitämään rasitus hallittavissa, ja maksimaalinen kapasiteetti tulee käyttöön vasta viimeisellä kierroksella. Pidemmillä matkoilla (eli 3000m-5000 m) maksimikapasiteetti tulisi käyttää vasta viimeisen 2-3 kierroksen aikana.

Miten välttää ylirasitus?

Pikaluistelussa (niinkuin muissakin urheilumuodoissa) kuulee usein, että joku on treenannut itsensä jumiin. Jumiutuminen ilmenee siten, että joko ei saa huippuvauhtia esiin, elimistö tuntuu väsyneeltä tai kilpailusuorituksessa tapahtuu yllättäviä katkeamisia. Mistä tämä johtuu ja miten sitä voi välttää? 

Jumiutuminen johtuu siitä, että harjoittelu on jossain vaiheessa ollut liian kovaa suhteessa elimistön kuntoon, ja elimistö ei ole ehtinyt palautua kunnolla. Harjoittelu ei enää kehitä, vaan suorituskyky heikkenee.

Oma käsitykseni siitä, miten jumiutumista voi välttää on seuraava:

- Liian voimakas voimaharjoitus voi johtaa jumiutumiseen eli liian paljon ja liian usein.
- Kestovoimaharjoittelu ja intensiivinen lajikestävyysharjoittelu voi jumiuttaa, jos taustalla ei ole riittävää voimakapasiteettia (eli elimistö voi tehdä jatkuvasti töitä enintään 40% voimateholla maksimista).
- Harjoitteluun sisältyy liiaksi anerobisella kynnyksellä tai sen yli meneviä harjoitteita suhteessa puhtaasti aerobisiin harjoituksiin.
- Lajitekniikka on puutteellinen.

 Näistä havainnoista seuraa muutama oppi, joita näissäkin kirjoituksissa on toistettu: kannattaa muistaa riittävä aerobinen harjoittelu ja perusvoiman kehittäminen. Puhdas lajitekniikka kannattaa opetella viimeistään silloin, harjoitusmäärät kasvavat.

Paavo Nurmi opetti aikanaan Clas Thunbergille, että kannattaa oheisharjoitteena tanssia paljon. Itse olen ymmärtänyt tämän niin, että tanssissa itsessä ei ole mitään poikkeuksellista juoksu- tai luisteluharjoittelun kannalta, vaan kyse on matalatehoisesta (aerobisesta) harjoittelusta, jolla elimistö pidetään kunnossa kovan harjoittelun ohessa.

Clas Thunbergin Amerikan kiertue

Clas Thunbergin muistelmiin v. 1964 ("Jää on sulanut") on aina mielenkiintoista palata. Kirja on hyvin kirjoitettu (toimittajana Poppe Berg). Yksi mielenkiintoisista tarinoista liittyy Thunbergin Amerikan kiertueeseen v. 1926. Paavo Nurmi oli samoihin aikoihin saanut legendaariseen maineen vierailtuaan Yhdysvalloissa, ja Thunberg sai vastaavan kutsun luistelukisoihin.

Thunberg kisasi Madison Square Gardenissa pienellä radalla yhteislähtökisassa, joka muistutti nykyistä short track - luistelua. Matkana oli 47 kierrosta 112 m radalla ja katsojia oli 25.000. Thunberg sai amerikkalaisilta 13 paria  lyhyelle radalle soveltuvia luistimia, mutta hän ei päässyt harjoittelemaan kertaakaan ennen kisaa. Kymmenen miehen yhteislähtökisassa Thunberg jäi kolmanneksi, mikä harmitti häntä kovasti.

New Yorkin jälkeen kiertue jatkui yhteislähtökisoissa eri puolilla USAa js Kanadaa, ja Thunberg havaitsi, että kisaan kuuluu kaikenlainen taktikointi. Häntä pidettiin paidasta kiinni yhdessä kisassa, toisessa häntä potkaistiin luistimella ja kolmannessa yksi kaatui tahallaan hänen eteensä, ja Thunberg joutui hyppäämään yli. Osin näiden kokemusten vuoksi hän jäi myöhemmin v 1932 pois olympilaisista, koska ei uskonut ilman kunnon joukkuepeliä voivansa menestyä amerikkalaisia vastaan .

Kiertue v. 1926 päättyi kahdeksan kisan turneeseen ilman yhteislähtöä, ja huippukuntoinen Thunberg luisteli viisi maailmanennätystä.

Mikä on optimaalinen pikaluistelujään lämpötila?

Luistimen ja jään välisellä kitkalla on olennainen merkitys pikaluistelussa. Vaikka lumen kitka esimerkiksi murtomaahiihdossa on mitattu olevan noin 10-kertainen jään kitkaan verrattuna, pikaluistelijan suurempi nopeus nostaa kitkan vaikutusta. Kaarteessa kitka on 25-30% suurempi kuin suorilla.

Hollantilaisessa tutkimuksissa (De Koning 1991) halliolosuhteissa mitattu kitka on alhaisimmillaan -7 asteessa. Aikaisemmissa japanilaisissa tutkimuksiaa (Kobayashi1973) avotekojäällä pienin kitka on mitattu -2 asteessa ja luonnonjäällä -0.6 asteessa. Jään lämpötilan muuttuminen optimaalisesta muuttaa nopeasti sen kitkaominaisuuksia. Lämpötilan muutos 3-4 astetta voi vaikuttaa 0.3-0.4 sekuntia 500m loppuaikaan.

Hollantilaiset arvioivat erojen avoratojen ja hallien välillä johtuvan lähinnä mittaustekniikoiden eroista. Oman kokemukseni perusteella uskoisin taustalla olen myös todellista eroa. Hallissa ilma on lämpimämpää, ja ulkona liukkaimmat kelit on perinteisesti saatu vähän nollan alapuolella.

Kekseliästä urheilumarkkinointia

Hollantilainen SportsNavigator ja sen omistaja Marnix Wieberdink ovat tuttuja nimiä pikaluistelukuvioissa. Marnix Wiberdink loi jo yli kymmenen vuotta sitten verkoston eri maajoukkueisiin ja yksittäisiin luistelijoihin, jonka avulla hän onnistui myymään Hollannin maajoukkuetta lukuunottamatta lähes koko muun pikaluistelumaailman näkyvyyden yhteistyökumppaneille.

SportsNavigatorin ajatus on yksinkertainen: Sen sijaan, että yksittäiset maat ja urheilijat erikseen yrittävät hakea yhteistyökumppaneita ja lähestyä samoja tahoja, SportsNavigator on yhdistänyt kaikki yhdeksi paketiksi, jota tarjotaan yhteistyökumppaneille. Tällä tavalla arvokisoissa yli 70% luistelijoista kantaa asussaan saman yhteistyökumppanin logoa.

SportsNavigator on tuonut yhteistyösopimuksiin myös ammattimaisen otteen. Yhteistyökumppaneiden kanssa työstetään yhdessä parhaita tapoja hyödyntä yhteistyötä, ja urheilijoille ja maajoukkueille tarjotaan palveluja, joita muuten olisi vaikea saada.

SportsNavigatorin toiminnan alkuvaiheessa ei vältytty ristiriidoilta, kun osa maista koki toiminnan uhaksi sen omalle varainhakinnalle, ja erityisesti Hollannin maajoukkueen pääyhteistyökumppanit arvostelivat sitä, että sama tai parempi näkyvyys järjstettiin halvemmalla kuin mitä ne maksoivat Hollannin liitolle. Sittemmin kritiikki on hiljentynyt, mutta toki edelleen käydään jatkuvaa keskustelua siitä, jakautuuko tuki oikeudenmukaisesti eri maiden kesken (SportsNavigator jakaa rahat pääosin menestyksen mukaan), ja onko saatava rahoitus riittävää (vai saisiko yksittäinen maa tai luistelija paremman tuloksen omin voimin). Viime vuosina on keskustelua aiheuttanut myös tuen ohjautuminen osin Inzellin akatemian kautta (jonka Wieberdink omistaa).

Samanlaista luovaa ajattelua olen odottanut myös suomalaiseen urheiluun. Sen sijaan, että yksittäiset lajit hakevat omia kumppaneitaan, 10-15 lajin yhteinen markkinointi voisi sopia ainakin keskisuurille ja pienille lajeille. Nyt tällaista lajien välistä yhteistyötä näkee vain yksittäisten urheilijoiden ja heidän managerinsa kautta.

Jääharjoittelu on erilaista kuin ennen

Kesäjääleiri Inzellissä saatiin päätökseen tänään. Viimeisenä päivänä oli maajoukkueiden vuorolla väkeä tungokseen asti, ja ohessa oli hyvä koota havaintoja muiden harjoittelusta viikon varrelta.

Erityisen silmiinpistävää on se, että pitkiä kierroksia ei näytä enää kukaan luistelevan. Ennen oli tyypillistä, että varsinkin yleisluistelijat luistelivat 4-5 x 10-15 kierrosta. Kesäisen yhdeksän päivän perusteella kukaan ei enää luistele tällaisia harjoituksia (ehkä joitakin saksalaisia ja norjalaisia lukuunottamatta).

Kaikkien tyypillinen harjoitus näyttää olevan alkuun yksi pidempi luistelu ja sen jälkeen joko kahden tai viiden kierroksen reipasvauhtisia (lähes kilpailuvauhtisia) vetoja. Sprinttereillä tulee lisäksi kovia yhden kierroksen tempoja. Havainto vahvisti taas jo aikaisempaa huomiota siitä, miten yleisluistelijaksi nykyään harjoitellaan. Pitkäkestoiset aerobiset harjoitukset tehdään muualla kuin jäällä.

Urheilupaikkojen keskittymä

Keski-Euroopassa ajellessa aina välillä hämmästyy, kuinka lähellä kaikki on. Viikonloppuna tuli ajeltua autolla Inzell - Ruhpolding - Reit im Winkl - Kitzbühl. Matkaa kertyi yhteen suuntaan 65 km ja aikaa kului tunti.

Kertauksen vuoksi Inzell on yksi maailman pikaluistelukeskuksia, Ruhpolding ampumahiihtokeskus, Reit im Winkl tunnetaan murtomaahiihtokisoista ja Kitzbühlissä on yksi maailman tunnetuimpia syöksylaskurinteitä. Tällä kertaa Kitzbühlissä oli Harley Davidson -moottoripyörien kokoontumisajo ja kylässä oli kunnon pärinät.

Urheilijan polku pikaluistelussa

Osana huippu-urheilun uudistamisprosessia 1-2 vuotta sitten eri lajit työstivät ja dokumentoivat urheilijan eri kehitysvaiheet. Työn tarkoituksena oli auttaa lajeja keskustelemaan toimista, joilla urheilijaa voidaan auttaa kehittymään uran eri vaiheissa. Osa syntyneistä lajien raporteista on varsin yksityiskohtaisia ja lähentelevät valmennuksen oppikirjaa. Osa raporteista on enemmän periaatetasolla. Pikaluistelun "urheilijan polku" kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.

Pikaluistelijaksi kehittymisessä on kolme olennaista kehitysvaiheita. Pikaluistelutekniikan oppiminen on otollisinta noin yksitoistavuotiaana. Tämä on myöhemmin kuin monissa muissa jäälajeissa, koska pitkät terät rajoittavat tekniikan omaksumista ennen kuin pituuskasvu antaa siihen edellytykset. Tämän vuoksi perusluistelutaito opitaan yleensä muissa jäälajeissa, ja pikaluisteluun tullaan mukaan, kun nopeasti luisteleminen alkaa kiinnostaa.

Toinen keskeinen kehitysvaihe on 15-vuoden ikä, koska on havaittu, että hyviä luistelijoita tulee tytöistä ja pojista, jotka ovat yleisesti hyviä urheilijoita tuossa vaiheessa. Hyvän urheilijan tunnusmerkkejä ovat hyvä juoksutaito, hyvä koordinaatio ja kehonhallinta, ja hyvät voima- ja kimmoisuusominaisuudet.

Kolmas olennainen kohta on 19/20 -vuoden ikä, koska maailmanluokan kilpaluistelijaksi kehittyvät ovat yleensä tuossa vaiheessa lähellä ikäluokkansa kärkeä. Hollantilaisten tutkimusten mukaan 17-vuoden iässä tulokset ja menestys antavat ensimmäistä kertaa viitteitä myöhemmästä menestyksestä.

Uutena merkityksellisenä ajanjaksona eri lajeissa on 19-25 -vuoden ikä. Pikaluistelu ei tee poikkeusta. Useimmat körkiluistelijat ovat nykyään yli 25-vuotiaita, ja uutena haasteena on mahdollistaa urheilijoiden kehittyminen tuossa ikävaiheessa. Laskin Sotsin talviolympialaisissa, että esimerkiksi syöksylaskun kuumassa ryhmässä oli vain yksittäisiä alle 25-vuotiaita ja vain pieni joukko alle 30-vuotiaita. Pikaluistelussa keski-ikä on hieman alempi, mutta trendi on sama.