torstai 3. tammikuuta 2019

Seuraa jalkaa

Pikaluistelun syksyn maailmancupin suurin yllätys tapahtui joulukuussa Heerenveenissa, kun Venäjän Danila Semerikov voitti 5000 metrin A-ryhmän kisan ennen Sven Krameria ja muita hollantilaisia. Tuloksena oli vielä Heerenveenin rataennätys 6.08,96 ja yksi kaikkien aikojen kovimmista 5000m loppuvedoista eli kolme viimeista kierrosta alle 29 sekuntia (28.2, 28.1, 28.8).

 Ihan uudesta tulokkaasta ei ole kysymys, sillä 24-vuotias Semerikov luisteli 5000m alle 6.30 ensimmäisen kerran jo neljä vuotta sitten. Nyt oli kuitenkin tapahtunut selvä tason nosto.

 Satuin näkemään luistelun televisiosta, ja Semerikovin luistelutekniikassa oli uusia piirteita, jotka aikaisemmin vain Sven Kramer on suvereenisti hallinnut. Tekniikassa korostuu liukuvan jalan seuraaminen poikkeuksellisen pitkään ja vapaan jalan “tuulettaminen” niin, etta vauhtia ei oteta potkaisemalla vaan painopisteen suunnan muutoksilla. Taisi tulla epäselvä kuvaus asiasta, mutta asiaa tuntevat ymmärtänevät.

Kenkien historiaa

Käsiini sattui muutama päivä sitten kirja kengistä, jotka liittyvät urheiluhistoriaan. Kirjassa oli kuvat tunnetuista urheilukengistä ja tarinaa niiden mielenkiintoisesta historiasta.

 Kirjaa hallitsivat jalkapallon, koripallon ja tenniksen tarinat, mutta suomalaisittain kirjassa oli kaksi mielenkiintoista kenkähistoriaa. Jälkimmäinen oli Lasse Virenin tarina piikkareiden nostamisesta käsiin Montrealin olympialaisten kunniakierroksella ja siitä seurannut kilpailukiellon uhka v. 1976, kun mainostamiselle oli vielä nykyistä tiukemmat rajat. Toinen ja se aikaisempi liittyy Karhu-piikkareihin.

 Emil Zatopek juoksi voittoja Karhu-piikkareilla Helsingin olympialaisissa v. 1952. Karhu-piikkareissa oli tuolloin nykyisin Adidas-asusteissa tunnetut kolme raita. Vuonna 1946 perustettu Adidas oli ottanut käyttöön saman tunnuksen ja yhtiön perustaja Adi Dassler kutsui Karhun johdon Frankfurtiin olympialaisten jälkeen. Tarinan mukaan kolme raita vaihtoi omistajaa 1600 euron summaa vastaavalla hinnalla ja kahdella viskipullolla.

Tilastoja

Kansainvälisesti on jo vuosia pidetty kirjaa luistelijoista, jotka luistelevat kauden aikana alle tiettyjen aikarajojen. Miehillä aikaraja on ollut 41,00 ja naisilla 46,00.

Maailmassa on noin 3000 tällaista luistelijaa, ja Suomessa on viimeisen 20 vuoden ajan ollut vuosittain 27-33 luistelijaa, jotka mahtuvat tuolle listalle. Eli Suomessa on n. 1% maailman hyvistä luistelijoista.

 Viime vuoden keskittymä lopettamisissa tekee pienen kolon listalle, mutta v. 2018 loppuun mennessa aikarajojen alittaneita oli Suomessa 21 luistelijaa, ja sopivissa olosuhteissa tälläkin kaudella päästään noihin pitkän aikavalin raameihin. Hallin rakentaminen maahan on yleensa vähintään tuplannut aikarajan saavuttaneiden määrän parissa vuodessa. Nyt tätä seurataan Puolan osalta (jonne ensimmäinen halli rakennettiin v. 2017 syksyllä).

Luistelua amerikkalaisessa televisiossa

Olen loppusyksystä alkaen opetellut amerikkalaisten urheilulähetysten seuraamista. Suurimmat palloilusarjat hallitsevat lähetysaikaa pääkanavilla, ja keskiössa on aina oman alueen joukkue. 

Yksilölajeja ei juurikaan näy pääkanavilta, mutta Yhdysvaltojen olympiakomitean ja NBC:n omistama Olympic Channel näyttää laajasti lajeja, joita ei muilla kanavilla näytetä. Kanava toimii kansainvälisen olympiakomitean lisenssillä.  

Niinpä pikaluistelun syksyn maailmancup-kisat tuli katseltua TV:n ruudulta. Lähetykset oli hyvin tuotettu ja asiantuntevasti selostettu. Kommentaattorina oli Joey Cheek.

 Tässä voisi olla mietittävää myös Suomessa, kun televisiolähetykset siirtyvät internetin kautta katsottaviksi. Uusia toimijoita ja uusia teknologioita mahtuu silloin mukaan.