Short track Kisakalliossa

Eilen oli short track -treenit Kisakallion urheiluopistolla. Kisakalliossa on ainoat Suomessa olevat suojapatjat short track -luistelua varten. Luisteluliiton patjojen siirtäminen kaukaloon ja kaukalosta otti sopivalla porukalla 5-10 minuuttia. Mukana oli myös vesisanko, jolla levitettiin vettä jäälle kesken treenin, ja näin saatiin jää pysymään hyvässä kunnossa koko vuoron ajan.

Luistinkiitäjät hankki keväällä kymmenen paria short track -luistimia ja kun vielä muutamilla oli omia luistimia, jäälle saatiin toistakymmentä luistelijaa. Kisakallio järjestää heinäkuussa myös kansainvälisen leirin short track -luistelijoille

Pikaluistelijoiden short track -treeneissä olennaista on keskittyä hyvään kaarretekniikkaan. Sitä haetttiin eri vauhdeilla aina kolme minuuttia kerrallaan. Kokemukset olivat sen verran hyviä, että viikottainen vakiovuoro on jo haussa.

Itselläni oli takareisi kipeänä. Lauantaina meni maastopyörälenkki niin hyvin, että innostuin vielä illalla juoksemaan reipasvauhtisia intervallivetoja (400/400). Seurauksena oli kramppi takareiteen ja parin päivän ontuminen. Oppia ikä kaikki - hyvien treenien jälkeen pitää malttaa levätä.

Kaarreharjoittelua

Kaarreluistelun harjoitteleminen kesäkaudella on yksi pikaluisteluharjoittelun ydinalueita. Jalan tuonti ristiin toisen yli ei kehity luontevasti millään ns. perusharjoitteella. Nekin luistelijat, jotka eivät muuten tee merkittäviä määriä lajiteknisiä kuivaharjoitteita, hakevat kaarteeseen vauhtia myös kesällä.

Kaarteen harjoittamiseen on neljä perusharjoitetta: short track -luistelu, rullaluistelu ovaaliradalla, kaarrenarut ja kuivaluistelu eli kaarteen imitointi joko portaita ylös tai pitkin hiekkakuopan seinämää.

Olen vuosien varrella havainnut, että runsaasti kaarreharjoittelua tekevät luistelijat luistelevat talvella parhaalla kaarretekniikalla. Hyvään kaarretekniikkaan kuuluu oikeiden linjojen löytyminen (ja sivulle kaarteista poispäin tapahtuva voimantuotto) ja riittävä etunoja. Aloitteleville on tärkeintä oppia astumaan kunnolla ristiin.

Kaarreharjoittelun määrä yksittäisissä suorituksissa on osoittautunut toissijaiseksi. Jo 10-15 sekunnin suoritus antaa positiivisen harjoitusvaikutuksen.

Fitness-ranneke koukuttaa

Kaikenlaisen urheiluelektroniikan aktiivisena käyttäjänä on tullut törmättyä kaikenlaisiin laitteisiin ja niiden kehitykseen. Aikanaan 1980-luvulla sykemittarit auttoivat pääsemään kartalle oikeista treenirajoista. Alun kömpelöistä ja välillä epäluotettavista laitteista päädyttiin helppokäyttöisiin, edullisiin ja entistä luotettavampiin laitteisiin. Sen jälkeen laitteisiin tuli GPS-anturit, joista itselläni taitaa olla nyt käytössä jo neljäs sukupolvi (ja ainakin neljäs entistä parempi laite).

 Tyypillistä urheiluelektroniikan kehityksellä on kolme asian muuttuminen: käyttömukavuus ja luotettavuus paranevat, hinta putoaa ja laitteen koko pienenee. Viimeisin villitys on ollut fitness-rannekkeet.

Fitness-ranneke on yksinkertainen ranteessa pidettävä sensori, joka kerää tietoa päivän liikkumisista. Tyypillisiä kerättäviä tietoja ovat askelmäärät, kertyneet kilometrit ja liikkumiseen käytetyt minuutit. Rannekkeen keräämät tiedot synkronoituvat yksinkertaisen Bluetooth-yhteyden avulla tablettitietokoneille ja älypuhelimiin, ja tallentuvat valmistajan pilvipalveluun. Itselläni on ollut puoli vuotta käytössä amerikkalainen Fitbit, mutta vastaavat tuotteet on myös esimerkiksi Polarilla ja Nikellä. Tämäntyyppisten laitteiden (teknokielellä "wearable electronics") myynti on hurjassa kasvussa.

Mielenkiintoisinta uusia laitteita käyttäessä on havainnoida oman käyttäytymisen muuttumista. Olen itse innovaatiofanaatikko, joka uskoo siihen, että todellinen innovaatio pystyy muuttamaan ihmisten käyttäytymistottumuksia.

 Fitness-rannekkeen käyttö on saanut itsessäni aikaan kaksi käyttäytymismuutosta: Kiinnitän enemmän huomiota arkiliikuntaan, ja työpäivän aikana ja sen jälkeen tulee entistä useammin noustua ylös ja liikuttua vähän (tietenkin jotta saa päivän 10.000 askelen tavoitteen täyteen). Toinen käyttäytymisen muutos liittyy odotukseen siitä, että kaikki laitteet voivat näyttää tietoja niiden käytöstä. Kun näen helposti liikkumishistoriani viimeiseltä puolelta vuodelta, ihmettelen, miksi en voi nähdä samaa esimerkiksi autoni polttoaineenkulutuksesta. Molemmat uudet käyttäytymismallit koukuttavat, ja ainakin omalta osaltani ovat muuttaneet käsitystäni arkipäivästä (ja siitä, miten nykyään uskon uusien pilvipalvelujen mullistavaan luonteeseen).

Rullaluistelutreeneissä

Tänään oli kiva seurata nuorten rullaluistelutreenejä Pirkkolassa. Helsingin kaupunki päällysti muutama vuosi sitten alueelle 200m radan, joka avasi uuden ulottuvuuden myös nuorten pikaluistelijoiden harjoitteluun.

Tänään oli ohjelmassa 2-7 minuutin vetoja. Ilahduttavaa oli nähdä, kuinka kaikki ovat taas kehittyneet, ja kuinka luistelutuntuma paranee kesän edetessä.

Yöllä oli satanut vettä, ja radan itäkaarre oli iltapäivällä vielä lätäköillä. Hankin vuosi sitten saksalaisesta nettikaupasta tenniskenttien kuivaukseen suunnitellun kuivausrullan. Se osoitti taas tehonsa, ja vartin työ tuntia ennen treenejä tuotti kesän parhaan luistelukelin.

Uudenlainen pikaluisteluhalli

Norjalaiset ovat kehittäneet uutta edullista pikaluisteluhallikonseptia. Sen perusrakenne on sama kuin tennishalleissa eli teräsrakenne ja PVC-muovi. Konsepti mahdollistaa noin 75 metrin jännevälin ja 16 metrin korkeuden ilman radan keskelle sijoitettavia pylväitä.

Tälla tavalla rakennettu pikaluisteluhalli maksaisi olemassa olevan radan päälle rakennettuna 3-4 miljoonaa euroa, ja ensimmäisiä tällaisia halleja voi odottaa Norjaan jo 2015-2016. Suomessakin asiaa on selvitetty takavuosina, mutta nyt asia on viety astetta konkreettisemmaksi.

Vauhdikasta juoksua

Kuuluin aikanaan niihin pikaluistelijoihin, joiden ohjelmassa oli enemmän juoksua kuin pyöräilyä. Juoksutreeneihin antoi hyvän pohjan juniorivuosien kilpajuoksutausta.

 Joskus 1980-luvun puolivälissä juoksimme Vierumäellä "klassisen" lampipolun ympäri kahden kilometrin vetoja kolmen minuutin kilometrivauhdilla. Yhdessä vedossa edellä alkoi näkyä toisen juoksin selkä, ja ehdin jo harmitella, että veto menee pieleen, kun lammen kapealla polulla ei ollut silloin (eikä ole edelleenkään) ohituspaikkoja. Edellä menevä selkä ei kuitenkaan tullut yhtään lähemmäksi, vaikka vauhti oli hyvää. Ehdin jo ihmetellä, kuka mahtaa olla tuo tuntematon, kun kuvittelin tietäväni suomalaiset, joita ei juosten saa kiinni. Tuo tuntematon "selkä" sattui hellittämään yhtä aikaa, kun minun paritonniseni tuli täyteen.

 Kaveri osoittautui Italian Francesco Panettaksi, joka oli tuolloin maailman kärkinimi 3000m estejuoksussa.

Hollantilaiset lopettavat juniorimaajoukkueen

Hollantilaisten pikaluistelumenestys poikii täsmennyksiä myös maan valmennusjärjestelmään. Maan aikuiset huippuluistelijat ovat harjoitelleet jo lähes vuosikymmenen yksityisissä ammattilaistiimeissä. Aikanaan kovaa taistelua vaatinut uudistus on poikinut viisi yli miljoonan euron budjetilla harjoitteleva tiimiä. Tähän asti nuoret ovat kuitenkin toimineet perinteisesti aluejoukkueissa, joista on vuosittain kerätty yhteinen juniorijoukkue.

Nyt tätä järjestelmää on muutettu. Jatkossa Hollanti luopuu nuorten maajoukkueesta ja toiminta keskittyy viiteen akatemiaan, joista kaksi ensimmäistä on jo toiminnassa Haarlemissa ja Groningenissa. Kolme muuta akatemiaa on vielä haussa. Vahvana kandidaattia on esimerkiksi Tilburg, jossa on hyvin toimiva nuorisoakatemia 11-15 -vuotiaille.

Hollannin uusi ajattelu on samansuuntainen kuin oma ajatteluni modernista huippu-urheilusta. Paras tulos syntyy luomalla paikallisia huippuyksiköitä, joista on hyvä kasvaa seuraavalle tasolle. Suomessa tätä ajattelua edustavat pikaluistelussa Seinäjoen ja Helsingin akatemiat. Vaikka resursseista olemme jäljessä, ajattelussa ja tekemisen filosofiassa suunta on sama. Seuraavana tavoitteena on luoda toimivat yhteistyösuhteet vastaaviin hollantilaisiin laitoksiin.

Uusia tuulia luisteluun

Kansainvälinen luisteluliitto ISU hyväksyi viime viikolla useita uudistuksia pikaluistelun kilpailujärjestelmään. Uudistuksista merkittävin on EM-kisojen muuttaminen matkakohtaisiksi v. 2017 alkaen. Suomi esitti tätä jo vuosikymmen sitten, mutta vasta nyt asia meni läpi Hollannin esityksestä. Täsmällinen ohjelma ratkeaa v. 2016, mutta jo nyt näyttää siltä, että kisasta tulee uudella tavalla mielenkiintoinen. Perinteisen yhteispistekisan (500-5000-1500-10000) sijaan tulee joko uusi keskimatkureiden unelma eli 500-1500-1000-5000 tai perinteinen "lyhytottelu" 500-3000-1500-5000. Edellinen tulee ensi kaudella nuorten MM-kisojen ohjelmaan.

Perusvoiman merkitys korostuu

Voimaharjoittelun merkityksestä on käyty jo pitkään keskustelua eri lajeissa. Voima/nopeuslajeissa voiman merkitys on pitkään tunnustettu, mutta kestävyyttä tarvitsevissa lajeissa muun kuin kestovoiman roolista saa helposti aikaan erilaisia mielipiteitä. Itse kuulun ryhmään, jolle silmät aukesivat voimakapsiteetin kehittämiselle vasta viime vuosina. Aikanaan tuli harjoiteltua kestovoimapainotteisesti, ja määrät olivat välillä hurjia eli yhdessä harjoituksessa saattoi tulla 100.000 kilon edestä suorituksia (eli 6-8 x 200 x 60-80 kg). Lihakset saattoivat mennä jumiin, tekniikka kärsi ja kierrosvauhti ei tahtonut riittää aivan maailman kärkituloksiin. Luin joku vuosi sitten amerikkalaisen tutkimuksen, jonka mukaan lihakset toimivat kestävyyssuorituksessa normaalisti enintään 40% tasoilla maksimikapasiteetista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos 1500 m luistelussa täytyy tehdä 120 potkua 80 kilon vastusta vastaan, voimakapasiteettia täytyisi olla 200 kiloa. Kun tältä pohjalta tekee johtopäätöksiä, keväällä harjoittelukauden alkaessa täytyy nostaa voimakapasiteettia, jotta olisi mahdollisuuksia tulosparannuksiin seuraavalla kaudella. Tämä on yksi suomalaisen pikaluistelun viime vuosien suuria oivalluksia. Voimakapsiteettia nostetaan 10-12 suorituksen sarjoissa pyrkien korottamaan maksimisuoritusta. Tämä jakso kestää 8-10 viikkoa, jonka jälkeen painopiste siirtyy lajiharjoituksiin, ja voimaharjoittelussa kesto- ja pikavoimaan, ja oman kehon käyttöön erilaisissa hyppyharjoituksissa.