Urheilijan ravinto on yksi keskeisiä huippu-urheilun osa-alueita, mutta ravinnon ympärillä vallitsee edelleen jonkinlainen uskomusten sumuverho varsinkin, jos kysymys on normaaliravintoa täydentävistä ravintolisistä tai vitamiineista.
Ruoka-aineiden happo-emästasapaino on yksi alue, josta on keskusteltu jo 1980-luvulta alkaen. Teorian perusperiaate on, että happaman reaktion aikaansaavat ruoka-aineet hidastavat aineenvaihduntaa ja emäksisen reaktion aikaansaavat ruoka-aineet nopeuttavat aineenvaihduntaa (jolloin ruokavalion tulisi olla emäsvoittoista). En ole nähnyt asiaan liittyviä tieteellisiä tutkimuksia, mutta monet uskovat happo-emästasapainon merkitykseen.
Olin aikanaan mukana tutkimuksessa, jossa kerättiin tietoa aktiiviurheilijoiden ruokailutottumuksista, ja pidin kirjaa ruokailuistani. Jostain syystä satunnaisesti valitut "kirjanpitopäivät" osuivat vuoden oudoimmille ruokailupäiville. Muistaakseni yksi oli matkapäivä, toinen oli syntymäpäiväni, jolloin söin puolikkaan täytekakkua, ja kolmas oli saunailtapäivä, jolloin päivän ruokailun rungon muodostivat kymmenen nakkia. Lopputulema oli, että kyseisen tutkimuksen loppuraportissa todettiin, joidenkin urheilijoiden ruokailutottumusten olleen "outoja".
Ehkä yleistäen olen havainnut, että useimmat kilpaurheilijat eivät pidä riittävänä ohjetta, jonka mukaan normaali ja terveellinen ruokavalio on myös kilpaurheilijoille riittäävää. Ennemmin monet näyttäisivät kaipaavan kunnon neuvoja siitä, millaisia ravintolisiä kannattaa syödä, jos niitä haluaa syödä.
tiistai 30. syyskuuta 2014
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Kolme pikaluistelumuistoa Pieksämäeltä
Pieksämäki oli aikanaa vireä pikaluistelukaupunki. Itselläni on sieltä erityisesti kolme mukavaa muistikuvaa.
Ensimmäinen Hopealuistinfinaalini oli Pieksämäellä. Siihen aikaan finaaliin pääsi muistaakseni 16 parasta sarjasta ja minä oli seitsemästoista. Olin kuitenkin Pieksämäellä mukana ja pääsin luistelemaan kilpailun ulkopuolella. Tuosta kisasta on muistaakseni olemassa vanha kaitafilmi.
Toinen muistikuva on Koulululiikuntaliiton mestaruuskilpailuista muutamaa vuotta myöhemmin. Tuohon aikaan KLL järjesti vuosittain pikaluistelukisat, joihin koulut lähettivät oppilaitaan. Pieksämäellä oli loistokeli ja monet tekivät ennätyksiä, kärjessä muistaakseni veljeni Olli, joka luisteli tuolloin 14-sarjassa (nykyään C1-sarjassa) 500 m 42,3 (jota jonkun tiedon mukaan pidettiin tuon sarjan maailman kärkaikana).
Kolmas muisto on 18-vuotiaiden SM-kisoista. Torstaina oli koulussa penkkarit, ja viikonloppuna sen jälkeen SM-luistelut, joissa luistelin ensimmäisenä päivänä hyvissä keleissä 3000 metrillä sarjan SE-ajan 4.29, ja toisena päivänä tuulisessa säässä ja nollakelissä 1500 metriä myös SE-aikaan 2.07,3. Varsinkin 1500 metrin luistelusta jäi vahva mielikuva siitä, kuin vaivattomalta se tuntui ja kuinka hyvä imu oli luistelussa. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin Sarajevossa nuorten MM-kisoissa yhteispisteissä kahdestoista ja 1500 metrillä seitsemäs.
Ensimmäinen Hopealuistinfinaalini oli Pieksämäellä. Siihen aikaan finaaliin pääsi muistaakseni 16 parasta sarjasta ja minä oli seitsemästoista. Olin kuitenkin Pieksämäellä mukana ja pääsin luistelemaan kilpailun ulkopuolella. Tuosta kisasta on muistaakseni olemassa vanha kaitafilmi.
Toinen muistikuva on Koulululiikuntaliiton mestaruuskilpailuista muutamaa vuotta myöhemmin. Tuohon aikaan KLL järjesti vuosittain pikaluistelukisat, joihin koulut lähettivät oppilaitaan. Pieksämäellä oli loistokeli ja monet tekivät ennätyksiä, kärjessä muistaakseni veljeni Olli, joka luisteli tuolloin 14-sarjassa (nykyään C1-sarjassa) 500 m 42,3 (jota jonkun tiedon mukaan pidettiin tuon sarjan maailman kärkaikana).
Kolmas muisto on 18-vuotiaiden SM-kisoista. Torstaina oli koulussa penkkarit, ja viikonloppuna sen jälkeen SM-luistelut, joissa luistelin ensimmäisenä päivänä hyvissä keleissä 3000 metrillä sarjan SE-ajan 4.29, ja toisena päivänä tuulisessa säässä ja nollakelissä 1500 metriä myös SE-aikaan 2.07,3. Varsinkin 1500 metrin luistelusta jäi vahva mielikuva siitä, kuin vaivattomalta se tuntui ja kuinka hyvä imu oli luistelussa. Muutamaa viikkoa myöhemmin olin Sarajevossa nuorten MM-kisoissa yhteispisteissä kahdestoista ja 1500 metrillä seitsemäs.
perjantai 26. syyskuuta 2014
Tähtien sota ja pikaluistimet
Aikanaan 1980-luvulla teimme yliopiston fysiikan laitoksen kanssa yhteistyötä luistimen terän kitkaominaisuuden parantamiseksi. Yksi mielenkiintoisimmista ideoista oli käyttää Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmää kehitettäessä (eli Tähtien sota -projektista) tullutta teknologiaa.
Yksi tällainen teknologia oli käsitellä terää hiilellä, jolloin terästä olisi tullut erittäin kova, kiiltävä ja hyvin lämpöä varaava. Näiden ominaisuuksien arvioitiin tuolloin olevan suunnilleen samoja kuin liukkaan pikaluisteluterän ominaisuudet.
Menetelmä olisi ollut kallis, ja tuolloin päädyttiin siihen, että odotetaan, kunnes tulostaso on aivan lähellä maailman kärkeä, ja palataan sitten asiaan. Kävi sitten niin, että maailman kärkeä ei tavoitettu riittävästi, luistelija/valmentajasukupolvi ehti vaihtua, ja menetelmän jatkotutkimus jäi unohduksiin.
Yksi tällainen teknologia oli käsitellä terää hiilellä, jolloin terästä olisi tullut erittäin kova, kiiltävä ja hyvin lämpöä varaava. Näiden ominaisuuksien arvioitiin tuolloin olevan suunnilleen samoja kuin liukkaan pikaluisteluterän ominaisuudet.
Menetelmä olisi ollut kallis, ja tuolloin päädyttiin siihen, että odotetaan, kunnes tulostaso on aivan lähellä maailman kärkeä, ja palataan sitten asiaan. Kävi sitten niin, että maailman kärkeä ei tavoitettu riittävästi, luistelija/valmentajasukupolvi ehti vaihtua, ja menetelmän jatkotutkimus jäi unohduksiin.
torstai 25. syyskuuta 2014
Suosivatko pikaluisteluvälineiden toimittajat joitain joukkueita?
Tällä viikolla olen päässyt seuraamaan mittojen mukaan tehtyjen luistinkenkien sisäänajoa. Kengät ovat hyvät, mutta niiden toimitusaika oli kovin pitkä eli useita kuukausia.
Kenkiä odotellessa nousi esiin kysymys siitä, paljonko välineiden toimituksissa on mukana kilpailuasetelmaa. Lähes kaikki luistelutarvikkéet tulevat hollantilaisilta yhtiöiltä, ja vuosia on keskusteltu siitä, suosivatko hollantilaiset yhtiöt hollantilaisia luistelijoita. Itse muistan jo 1980-luvulla tuskailleemme, kun Viking toimitti Suomeen niin huonoa terämateriaalia, että laatu saattoi vaihdella huomattavasti. Olen ollut kuulevinani, että samansuuntaisia epäilyksiä on edelleen eri puolilla maailmaa, ja sitä kautta kilpailevat toimittajat (erityisesti Maple) on saanut jalansijaa. Maplekin on hollantilainen yhtiö, ja heidänkin materiaalinsa näyttää joskus olevan laadultaan vaihtelevaa.
En itse usko oikein siihen,että kenelläkään olisi aikomuksena toimittaa huonompaa tavaraa hitaammin kenellekään, mutta liike-elämästä tiedän, että kun on toimitusvaikeuksia, täytyy priorisoida, ja vain harvoin priorisointi tapahtuu täysin "demokraattisesti" vaan paremmat (ja enemmän ostavat) asiakkaat menevät joskus huonompien tai satunnaisesti ostavien asiakkaiden edelle. Pikaluistelussa tämä tosin voi näkyä niin, että hollantilaiset ja norjalaiset hyötyvät joskus muiden kustannuksella.
Kenkiä odotellessa nousi esiin kysymys siitä, paljonko välineiden toimituksissa on mukana kilpailuasetelmaa. Lähes kaikki luistelutarvikkéet tulevat hollantilaisilta yhtiöiltä, ja vuosia on keskusteltu siitä, suosivatko hollantilaiset yhtiöt hollantilaisia luistelijoita. Itse muistan jo 1980-luvulla tuskailleemme, kun Viking toimitti Suomeen niin huonoa terämateriaalia, että laatu saattoi vaihdella huomattavasti. Olen ollut kuulevinani, että samansuuntaisia epäilyksiä on edelleen eri puolilla maailmaa, ja sitä kautta kilpailevat toimittajat (erityisesti Maple) on saanut jalansijaa. Maplekin on hollantilainen yhtiö, ja heidänkin materiaalinsa näyttää joskus olevan laadultaan vaihtelevaa.
En itse usko oikein siihen,että kenelläkään olisi aikomuksena toimittaa huonompaa tavaraa hitaammin kenellekään, mutta liike-elämästä tiedän, että kun on toimitusvaikeuksia, täytyy priorisoida, ja vain harvoin priorisointi tapahtuu täysin "demokraattisesti" vaan paremmat (ja enemmän ostavat) asiakkaat menevät joskus huonompien tai satunnaisesti ostavien asiakkaiden edelle. Pikaluistelussa tämä tosin voi näkyä niin, että hollantilaiset ja norjalaiset hyötyvät joskus muiden kustannuksella.
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Tulostavoitteet kannustavat omiin ennätyksiin
Pikaluistelukausi on taas lähestymässä, ja viimeistään nyt on aika asettaa tulevan kauden tulostavoitteet. Luistinkiitäjät julkaisi seuran asettamat tulostavoitteet luistelijoille eilen.
Seuran asettamilla tulostavotteilla tai "tulosrajoilla" on pisimmät perinteet Seinäjoella, jossa perinne on jatkunut 1970-luvulta saakka, ja seura on johdonmukaisesti palkinnut tavoitteet saavuttaneet luistelijat. Seura myös pitää tilastoa siitä, monettako kertaa urheilija saavuttaa tavoitteen, ja siitä, ketkä ovat useimman kerran saavuttaneet tavoitteet ("aikojen alusta" saakka). Helsingissä on Luistinkiitäjillä käytössä epävirallisempi systeemi, jossa seura on 2000-luvun lopulta asti asettanut tulostavoitteita, ja niiden saavuttamisesta palkitaan, mutta tilastointi ei ole Seinäjoen tasoa, ja kaikki tavoitteen saavuttaneet saavat samanlaisen palkinnon.
Tulostavoitteiden asettaminen on osa lajikulttuuria, jossa keskiössä on oman suorituksen jatkuva parantaminen. Omien ennätysten parantaminen on merkki lajitaitojen kehittymisestä, ja ennätysten parantaminen vuodesta toiseen tuo jossain vaiheessa tulosta myös kilpailumenestyksen myötä. Systeemiin kuuluu, että seuran asettamat tulostavoitteet asetetaan maltillisesti. Nuorimmilta edellytetään vuosittain 1-2 sekunnin parannusta 500 metrin luistelussa, vanhimmilta junioreilta ja aikuisilta 0.50 sekunnin molemmin puolin, ja mastereille riittää, että pitää edellisvuoden tason.
Seuran asettamilla tulostavotteilla tai "tulosrajoilla" on pisimmät perinteet Seinäjoella, jossa perinne on jatkunut 1970-luvulta saakka, ja seura on johdonmukaisesti palkinnut tavoitteet saavuttaneet luistelijat. Seura myös pitää tilastoa siitä, monettako kertaa urheilija saavuttaa tavoitteen, ja siitä, ketkä ovat useimman kerran saavuttaneet tavoitteet ("aikojen alusta" saakka). Helsingissä on Luistinkiitäjillä käytössä epävirallisempi systeemi, jossa seura on 2000-luvun lopulta asti asettanut tulostavoitteita, ja niiden saavuttamisesta palkitaan, mutta tilastointi ei ole Seinäjoen tasoa, ja kaikki tavoitteen saavuttaneet saavat samanlaisen palkinnon.
Tulostavoitteiden asettaminen on osa lajikulttuuria, jossa keskiössä on oman suorituksen jatkuva parantaminen. Omien ennätysten parantaminen on merkki lajitaitojen kehittymisestä, ja ennätysten parantaminen vuodesta toiseen tuo jossain vaiheessa tulosta myös kilpailumenestyksen myötä. Systeemiin kuuluu, että seuran asettamat tulostavoitteet asetetaan maltillisesti. Nuorimmilta edellytetään vuosittain 1-2 sekunnin parannusta 500 metrin luistelussa, vanhimmilta junioreilta ja aikuisilta 0.50 sekunnin molemmin puolin, ja mastereille riittää, että pitää edellisvuoden tason.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Anaerobinen kynnys luistelussa
Anaerobinen kynnys eli raja-arvo, jolloin maitohappojen syntyminen karkaa käsistä, ilmoitetaan yleensä hapenottokyvyn kautta, ja usein anerobista kynnystä verrataan maksimaaliseen hapenottokykyyn. Anerobinen kynnys testataan yleensä laboratoriossa juosten tai kuntopyörällä. Vuosia on keskusteltu siitä, mikä merkitys anerobisella kynnyksellä on pikaluistelussa.
Jokin aika sitten tuli vastaan teoria siitä, miten anerobiseen kynnykseen tulisi suhtautua. Ensiksi anerobinen kynnys on hyvä tietää, jotta osaa harjoitella oikealla tehoalueella. Tämä tarkoittaa sitä, että anerobisen kynnyksen kehittämiseksi harjoituksia tulisi tehdä raja-arvolla tai vähän sen alle.
Toiseksi näyttäisi siltä, että pikaluistelussa suorituskykyä heijastaa parhaiten teho tai voimantuotto, johon urheilija pystyy anaerobisella kynnyksellä. Eli jos anerobinen kynnys on syketasolla 180, olennaista on suorituskyvyn kannalta se, millaisella teholla (wattia) tai millaisella voimantuotolla pystyy tekemään työtä tuolla syketasolla.
Pikaluistelussa hapenottokykytestit on yleensä tehty pyörällä, koska pyöräily on (lihasten käytön osalta) lähempänä luistelua kuin juoksu. Itse muistan aikanaan olleeni testissä, jossa kynnystä yritettiin mitata rullaluistelemalla juoksumatolla. Testi ei onnistunut, koska juoksumattoon ei saatu tarpeeksi vauhtia, jotta syke olisi noussut.
Jokin aika sitten tuli vastaan teoria siitä, miten anerobiseen kynnykseen tulisi suhtautua. Ensiksi anerobinen kynnys on hyvä tietää, jotta osaa harjoitella oikealla tehoalueella. Tämä tarkoittaa sitä, että anerobisen kynnyksen kehittämiseksi harjoituksia tulisi tehdä raja-arvolla tai vähän sen alle.
Toiseksi näyttäisi siltä, että pikaluistelussa suorituskykyä heijastaa parhaiten teho tai voimantuotto, johon urheilija pystyy anaerobisella kynnyksellä. Eli jos anerobinen kynnys on syketasolla 180, olennaista on suorituskyvyn kannalta se, millaisella teholla (wattia) tai millaisella voimantuotolla pystyy tekemään työtä tuolla syketasolla.
Pikaluistelussa hapenottokykytestit on yleensä tehty pyörällä, koska pyöräily on (lihasten käytön osalta) lähempänä luistelua kuin juoksu. Itse muistan aikanaan olleeni testissä, jossa kynnystä yritettiin mitata rullaluistelemalla juoksumatolla. Testi ei onnistunut, koska juoksumattoon ei saatu tarpeeksi vauhtia, jotta syke olisi noussut.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Ensimmäinen luistelukerta
Jotkut asiat jäävät paremmin mieleen kuin toiset. Aloitin aikanaan oman pikaluistelu-urani Seinäjoella 12-vuotiaana (eli nykyisen sarjajaon mukaan D1-sarjassa). Pikaluistelun kokeilu oli vilahtanut jutuissa syksyn aikana, ja luistimet tulivat joululahjaksi. Isä oli hankkinut käytetyt luistimet saman työpaikan luistelussa mukana olleen henkilön avustuksella.
Joulunpyhinä lähdin kokeilemaan luistelua Seinäjoen keskuskentän pikaluisteluradalle (eli nykyiselle pesäpallostadionille). Sää oli vähän suojan puolella, ja kenttä oli kait virallisesti suljettu, kun valot eivät olleet käytössä.
Muistan, että toisessa päässä kenttää oli pikaluistelijoita valmentajan johdolla, joten minä harjoittelin luistelua toisessa päässä. Jää oli pehmeä, ja terä upposi usean kerran jäähän, ja kaaduin. Jossain vaiheessa pikaluistelijat huomasivat minut, ja valmentaja pyysi tulemaan heidän ryhmäänsä. Kovin kauaa ei mennyt, kun jo kokeilin ensimmäisen kerran aikaa (ja muistaakseni kaaduin), ja kevääseen mennessä ennätys oli jo noin 55 sekunnin luokkaa.
Joulunpyhinä lähdin kokeilemaan luistelua Seinäjoen keskuskentän pikaluisteluradalle (eli nykyiselle pesäpallostadionille). Sää oli vähän suojan puolella, ja kenttä oli kait virallisesti suljettu, kun valot eivät olleet käytössä.
Muistan, että toisessa päässä kenttää oli pikaluistelijoita valmentajan johdolla, joten minä harjoittelin luistelua toisessa päässä. Jää oli pehmeä, ja terä upposi usean kerran jäähän, ja kaaduin. Jossain vaiheessa pikaluistelijat huomasivat minut, ja valmentaja pyysi tulemaan heidän ryhmäänsä. Kovin kauaa ei mennyt, kun jo kokeilin ensimmäisen kerran aikaa (ja muistaakseni kaaduin), ja kevääseen mennessä ennätys oli jo noin 55 sekunnin luokkaa.
lauantai 20. syyskuuta 2014
Miten harjoittelu kannattaa jaksottaa?
Harjoittelun jaksotus on aina ollut haastavaa. Vanha perussääntö on, että harjoituksen määrä ja intensiteetti kasvaa kilpailukauden lähestyessä.
Itse muistan, että vaikeinta on aina ollut löytää oikea harjoituksen taso juuri ennen jääkautta. Omakohtaisten esimerkkien lisäksi olen ollut vuosien varrella havaitsevinani muitakin, jotka ovat olleet huippukunnossa syyskuussa, mutta vetäneet alkusyksyn liian kovalla teholla ja isoilla määrillä, ja marraskuun alkuun mennessä suorituskyky on pudonnut.
Perussääntö "levossa kunto nousee" soveltuu myös alkusyksyyn. Alan tutkimusten mukaan kovia harjoituksia voi viikossa olla enintään kaksi, ja niiden väli pitää olla vähintään 48 tuntia.
Itse muistan, että vaikeinta on aina ollut löytää oikea harjoituksen taso juuri ennen jääkautta. Omakohtaisten esimerkkien lisäksi olen ollut vuosien varrella havaitsevinani muitakin, jotka ovat olleet huippukunnossa syyskuussa, mutta vetäneet alkusyksyn liian kovalla teholla ja isoilla määrillä, ja marraskuun alkuun mennessä suorituskyky on pudonnut.
Perussääntö "levossa kunto nousee" soveltuu myös alkusyksyyn. Alan tutkimusten mukaan kovia harjoituksia voi viikossa olla enintään kaksi, ja niiden väli pitää olla vähintään 48 tuntia.
torstai 18. syyskuuta 2014
Puhelu Sarajevosta
Tapasin aikanaan silloisen Jugoslavian luistelijoita Inzellissä leirillä. Kaverit olivat treenanneet luistelua Sarajevossa, jossa 1980-luvulla oli v. 1984 talviolympialaisten jälkeen orastavaa luistelutoimintaa. Taso ei ollut kummoinen, mutta yritys oli kova.
Muutamaa vuotta myöhemmin katselin televisiosta, kun Sarajevossa sodittiin, ja kaupunki oli raunioitumassa. Puhelin soi, ja linjoilla oli yksi Inzellissä aikaisemmin tapaamistani luistelijoita. Hän kertoi, että soittaa Sarajevosta, ja kyseli, voiko Suomeen tulla, jos he pääsevät pois sodan jaloista. Minä en osannut olla kovin rohkaiseva.
En myöhemmin tavannut soittajaa, vaikka hän muutti Ruotsiin, ja jatkoi luistelua Ruotsista käsin. Googlaamalla selvisi, että hän on nykyään takaisin Sarajevossa, ja opettaa yliopistolla liikuntatieteitä.
Muutamaa vuotta myöhemmin katselin televisiosta, kun Sarajevossa sodittiin, ja kaupunki oli raunioitumassa. Puhelin soi, ja linjoilla oli yksi Inzellissä aikaisemmin tapaamistani luistelijoita. Hän kertoi, että soittaa Sarajevosta, ja kyseli, voiko Suomeen tulla, jos he pääsevät pois sodan jaloista. Minä en osannut olla kovin rohkaiseva.
En myöhemmin tavannut soittajaa, vaikka hän muutti Ruotsiin, ja jatkoi luistelua Ruotsista käsin. Googlaamalla selvisi, että hän on nykyään takaisin Sarajevossa, ja opettaa yliopistolla liikuntatieteitä.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Joachim Franke
Joachim Franke on yksi viime vuosikymmenien "suurista" pikaluisteluvalmentajista. Saksalainen oli erityisesti DDR:n menestyksen takana 1980-luvulla. Saksojen yhdistymisen jälkeen Franke menetti asemiaan, kun DDR:n urheilukoneiston keskeisiä tekijöitä ei haluttu yhdistyneen Saksan parhaille paikoille (doping-epäilyjen takia).
Valitettavasti Franken muistelmia tai hänen valmennuskirjojaan ei ole tullut tietooni. Parhaat viitteet on ehkä Claudia Pechsteinin muistelmissa ("Von Gold und Blut" 2010), jossa Franke kuvataan erityisesti tarkaksi ja tutkimustietoon luottavaksi valmentajaksi.
Yksi Pechsteinin kuvaama harjoitus on kuulemma Franken "suosikkiharjoitus" eli kynnysharjoitus, jossa 12 minuutin palautuksella luisteltiin 4 x 3000 metriä. Ensimmäinen oli 70%, toinen 80%, kolmas 90% ja viimeinen 100% teholla.
Valitettavasti Franken muistelmia tai hänen valmennuskirjojaan ei ole tullut tietooni. Parhaat viitteet on ehkä Claudia Pechsteinin muistelmissa ("Von Gold und Blut" 2010), jossa Franke kuvataan erityisesti tarkaksi ja tutkimustietoon luottavaksi valmentajaksi.
Yksi Pechsteinin kuvaama harjoitus on kuulemma Franken "suosikkiharjoitus" eli kynnysharjoitus, jossa 12 minuutin palautuksella luisteltiin 4 x 3000 metriä. Ensimmäinen oli 70%, toinen 80%, kolmas 90% ja viimeinen 100% teholla.
perjantai 12. syyskuuta 2014
Arvokisojen aikarajat julkaistu
Kansainvälinen luisteluliitto ISU julkaisi tänään kauden 2014-2015 arvokisojen aikarajat ja karsintasysteemin.
Kaikki arvokisojen aikarajat pysyivät ennallaan, lukuunottamatta junioreiden 500 m luistelua (jossa tuli 0,50 s lievennys aikarajoihin eli tytöillä 42,50 ja pojilla 38,50). Uutena tuli junioreihin sääntö, jonka mukaan yhteispistekilpailussa ovat mukana ne, jotka osallistuvat kaikkien neljän matkan matkakohtaiseen kisaan.
Aikuisissa uusi karsintasysteemin sprinttereiden MM- kisoihin ja yleisluistelun MM-kisoihin perustuu yhden kisan yhteispisteisiin (lukuunottamatta viime kaudella hankittuja maapaikkoja) ja matkakohteisiin MM- kisoihin päästäkseen täytyy menestyä alkukauden maailmancupissa.
Kaikki arvokisojen aikarajat pysyivät ennallaan, lukuunottamatta junioreiden 500 m luistelua (jossa tuli 0,50 s lievennys aikarajoihin eli tytöillä 42,50 ja pojilla 38,50). Uutena tuli junioreihin sääntö, jonka mukaan yhteispistekilpailussa ovat mukana ne, jotka osallistuvat kaikkien neljän matkan matkakohtaiseen kisaan.
Aikuisissa uusi karsintasysteemin sprinttereiden MM- kisoihin ja yleisluistelun MM-kisoihin perustuu yhden kisan yhteispisteisiin (lukuunottamatta viime kaudella hankittuja maapaikkoja) ja matkakohteisiin MM- kisoihin päästäkseen täytyy menestyä alkukauden maailmancupissa.
torstai 11. syyskuuta 2014
Syväsukellus luisteluseuran talouteen
Olen viime päivät pakertanut luisteluseuran tilinpäätöstä (kun tilikausi päättyi kesällä). Tositteita on vuoden aikana kertynyt noin 450 ja seuran budjetti on noin 45.000 euroa. Toiminta on kasvanut 2000-luvulta viisinkertaiseksi. Erilaisten tukien rooli on noin 20% ja loput on seuran itse hankkimaa rahaa. Toiminnasta 90% menee nuorten valmennustoimintaan.
Kirjanpidon kasaaminen ei sinänsä ole kovin kummallinen homma, ja kysyy lähinnä joitakin tunteja aikaa. Samalla oppii tuntemaan hyvin seuran kulu- ja tulorakenteen.
Luistinkiitäjissä iso muutos tapahtui, kun ryhdyttiin maksamaan ohjaajille pieniä palkkioita, ja samalla perimään valmennuksesta kohtuullisia korvauksia. Toiminta muuttui ammattimaisemmaksi ja sitoutuminen kasvoi. Samalla kyky panostaa valmennuksen lisäksi välineisiin ja varusteisiin on parantunut. Tämän kesän uutuuksia oli seuran mittakaavassa merkittävä short track -luistinten hankinta, ja talvella tulee satsaus transpondereihin. Samalla pikaluistin- ja rullaluistinvarastot kehittyvät pienin lisäyksin takavuosien isoja hankintoja täydentäen.
Kirjanpidon kasaaminen ei sinänsä ole kovin kummallinen homma, ja kysyy lähinnä joitakin tunteja aikaa. Samalla oppii tuntemaan hyvin seuran kulu- ja tulorakenteen.
Luistinkiitäjissä iso muutos tapahtui, kun ryhdyttiin maksamaan ohjaajille pieniä palkkioita, ja samalla perimään valmennuksesta kohtuullisia korvauksia. Toiminta muuttui ammattimaisemmaksi ja sitoutuminen kasvoi. Samalla kyky panostaa valmennuksen lisäksi välineisiin ja varusteisiin on parantunut. Tämän kesän uutuuksia oli seuran mittakaavassa merkittävä short track -luistinten hankinta, ja talvella tulee satsaus transpondereihin. Samalla pikaluistin- ja rullaluistinvarastot kehittyvät pienin lisäyksin takavuosien isoja hankintoja täydentäen.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Ensimmäinen sekunti
Ensimmäinen sekunti kertoo paljon 500 metrin luistelun lopputuloksista. Näin esitti hollantilainen tutkimus v. 1989 (de Koning 1991). Tutkimusryhmä oli tutkinut v. 1988 olympialaisten 500 m luistelua, ja löytänyt tällaisen korrelaation. Kanadalainen Brian Shackel (2008) vertaili pikaluistelijoiden ja jääkiekkoilijoiden lähtötekniikka, ja havaitsi, että erityisesti toinen askel startin jälkeen on tärkeä (ja jostain syystä jääkiekkoilijoilla kolmas askel).
Yksinkertaistaen voisi kait sanoa, että nopea luistelija on nopea myös startissa, koska räjähtävyys tulee esiin jo matkan alussa. Toisaalta 500 metrillä ei tapahdu useimmilla merkittävää hyytymistä matkan aikana.
En ole löytänyt vastaavia tutkimuksia klaps-kaudelta, vaikka voisi olettaa, että tulokset eivät olenaisesti poikkea näistä vanhoista tuloksista (tosin joidenkin käsitysten mukaan startti vanhoilla kiinteäteräisillä oli aavistuksen nopeampi kuin klaps-luistimilla).
Yksinkertaistaen voisi kait sanoa, että nopea luistelija on nopea myös startissa, koska räjähtävyys tulee esiin jo matkan alussa. Toisaalta 500 metrillä ei tapahdu useimmilla merkittävää hyytymistä matkan aikana.
En ole löytänyt vastaavia tutkimuksia klaps-kaudelta, vaikka voisi olettaa, että tulokset eivät olenaisesti poikkea näistä vanhoista tuloksista (tosin joidenkin käsitysten mukaan startti vanhoilla kiinteäteräisillä oli aavistuksen nopeampi kuin klaps-luistimilla).
tiistai 9. syyskuuta 2014
Miten aloittaa jääkausi?
Vaikka Suomessa on vielä kesän rippeet parhaimmillaan, maajoukkue aloittaa jääkauden ensi maanantaina. Edessä on taas sen pohtiminen, miten jääkausi tulisi aloittaa.
Välineiden virittelyn jälkeen edessä on joko pitkät kierrokset (niin että niiden vauhti kasvaa vähitellen) tai aloittaminen lyhyistä kierroksista (jolloin kierrosmäärä kasvaa vähitellen). Varsinkin yleisluisteluharjoittelussa on vallalla kaksi koulukuntaa.
Itse kasvoin perinteiseen ajatteluun, jossa aloitetaan pitkillä 10-20 kierroksen ja sitä pidemmillä löysillä vedoilla, ja vauhtia haetaan vasta vähitelleen. Olen kuitenkin viime vuosina oppinut myös toisenlaiseen ajattelutapaan, jossa aerobinen perusharjoittelu tehdään muualla kuin jäällä. Tätä on kuvattu muutamassa aikaisemmassa blogikirjoituksessa:
Jääharjoittelu on erilaista kuin ennen
Miten yleisluistelijaksi harjoitellaan?
Mielenkiintoista on nähdä, että molemmille lähestymistavoille on kannattajansa.
Välineiden virittelyn jälkeen edessä on joko pitkät kierrokset (niin että niiden vauhti kasvaa vähitellen) tai aloittaminen lyhyistä kierroksista (jolloin kierrosmäärä kasvaa vähitellen). Varsinkin yleisluisteluharjoittelussa on vallalla kaksi koulukuntaa.
Itse kasvoin perinteiseen ajatteluun, jossa aloitetaan pitkillä 10-20 kierroksen ja sitä pidemmillä löysillä vedoilla, ja vauhtia haetaan vasta vähitelleen. Olen kuitenkin viime vuosina oppinut myös toisenlaiseen ajattelutapaan, jossa aerobinen perusharjoittelu tehdään muualla kuin jäällä. Tätä on kuvattu muutamassa aikaisemmassa blogikirjoituksessa:
Jääharjoittelu on erilaista kuin ennen
Miten yleisluistelijaksi harjoitellaan?
Mielenkiintoista on nähdä, että molemmille lähestymistavoille on kannattajansa.
sunnuntai 7. syyskuuta 2014
Pajulahdessa
Viikonloppu meni Pajulahdessa maajoukkueiden ja Luistinkiitäjien junioreiden kanssa. Pajulahden urheiluopisto on viime vuosina investoinut moderneihin olosuhteisiin, ja kun vielä viikonloppuna oli kesäinen sää, leiri onnistui erinomaisesti.
Yleishavaintona oli mukava seurata, kuinka hyvällä tasolla koko porukan tekeminen oli, ja kuinka hyvällä asenteella kaikki olivat liikkeellä.
Yleishavaintona oli mukava seurata, kuinka hyvällä tasolla koko porukan tekeminen oli, ja kuinka hyvällä asenteella kaikki olivat liikkeellä.
perjantai 5. syyskuuta 2014
Pitääkö kaarteessa kiihdyttää rytmiä?
Perinteinen neuvo kaarreluisteluun on yrittää kiihdyttää rytmiä kaarteessa ja tsempata varsinkin siinä vaiheessa, kun väsymys alkaa painaa. Hollantilaisissa tutkimuksissa tätä käsitystä hämmästyksekseni haastetaan.
Hollantilaisten havainnon mukaan luistelurytmillä eli sillä, luistellaanko nopeasti vai hitaasti potkien, ei ole suorilla merkittävää eroa hyvien ja erinomaisten luistelijoiden kesken. Sen sijaan kaarteissa erinomaiset luistelijat tunnistaa useammin asiitä, että heidän voimantuottonsa/potku on suurempi kuin keskitasoisilla luistelijoilla. Tästä seuraisi se, että kannattaisi harjoitella kaarretekniikka, joka mahdollistaa maksimaaliseen paineen ja voimantuoton. Tämä asettaa myös oikeaan perspektiiviin terien vääntämisen kaarteen suuntaisiksi: sillä on merkitystä jonkin verran kaarteessa pysymisen kannalta (se helpottaa sitä), mutta suurempi merkitys on sillä, että voimantuottoaika kaartessa pitenee (ja siis voimantuotto/potku kasvaa).
Hollantilaisten tutkimustulokset ovat klaps-aikakaudelta, mutta jo jonkun vuoden takaa, joten en osaa sanoa, olisiko nykyhuippujen (Shani Davis, Mulderit) käyttämä aggressiivinen tempoluistelu muuttanut tutkimuksen lopputulosta.
Hollantilaisten havainnon mukaan luistelurytmillä eli sillä, luistellaanko nopeasti vai hitaasti potkien, ei ole suorilla merkittävää eroa hyvien ja erinomaisten luistelijoiden kesken. Sen sijaan kaarteissa erinomaiset luistelijat tunnistaa useammin asiitä, että heidän voimantuottonsa/potku on suurempi kuin keskitasoisilla luistelijoilla. Tästä seuraisi se, että kannattaisi harjoitella kaarretekniikka, joka mahdollistaa maksimaaliseen paineen ja voimantuoton. Tämä asettaa myös oikeaan perspektiiviin terien vääntämisen kaarteen suuntaisiksi: sillä on merkitystä jonkin verran kaarteessa pysymisen kannalta (se helpottaa sitä), mutta suurempi merkitys on sillä, että voimantuottoaika kaartessa pitenee (ja siis voimantuotto/potku kasvaa).
Hollantilaisten tutkimustulokset ovat klaps-aikakaudelta, mutta jo jonkun vuoden takaa, joten en osaa sanoa, olisiko nykyhuippujen (Shani Davis, Mulderit) käyttämä aggressiivinen tempoluistelu muuttanut tutkimuksen lopputulosta.
torstai 4. syyskuuta 2014
Sata kirjoitusta pikaluistelusta
Tämä on sadas blogikirjoitukseni, ja on hyvä aika vetää yhteen tähänastisten kirjoitusten kokonaisuus. Kirjoitukset ovat kosketelleet neljää eri aihe-aluetta:
Ensimmäiset kirjoitukset kuvasivat tutuimpia pikaluistelukeskuksia ja toimivat matkaoppaina niille, jotka harkitsevat vierailua niissä: Inzell, Berliini, Collalbo, Hamar, Erfurt.
Samantyyppisiä kirjoituksia ovat olleet kirjoitukset, joissa on kuvattu erilaisia ratoja, jotka voisivat toimia esimerkkinä suomalaisille hankkeille:
Puolikatettua pikaluistelurataa katsomassa,
Haarlemin puolikatettu pikaluistelurata,
Uudenlainen pikaluisteluhalli,
Pikaluisteluhallia odotellessa
Toinen ryhmä kirjoituksia kuvaa havaintoja pikaluistelun tekniikasta ja harjoittelusta:
Onko hollantilainen tekniikkaopetus muuttunut?,
Ulkokantille,
Terveysongelmat huipputulosten esteenä,
Miten yleisluistelijaksi harjoitellaan?,
Kaarreharjoittelua,
Perusvoiman merkitys korostuu, <
Tavoitteet ovat tärkeitä,
Kunto löytyy lepäämällä,
Miten hermosto palautuu?
Kaksi muuta osa-aluetta ovat kosketelleet erilaisia henkilökohtaisia muistoja, kokemuksia ja havaintoja (esimerkiksi Pikaluistelijoita Washington Postin seinällä, Hellesäässä harjoittelun ongelmia ), ja osan voisi luokitella urheilupolitiikkaa kommentoiviksi kirjoituksiksi (esimerkiksi Tuoko keskittäminen tuloksia?, Huippu-urheilun johtaminen).
Ensimmäiset kirjoitukset kuvasivat tutuimpia pikaluistelukeskuksia ja toimivat matkaoppaina niille, jotka harkitsevat vierailua niissä: Inzell, Berliini, Collalbo, Hamar, Erfurt.
Samantyyppisiä kirjoituksia ovat olleet kirjoitukset, joissa on kuvattu erilaisia ratoja, jotka voisivat toimia esimerkkinä suomalaisille hankkeille:
Puolikatettua pikaluistelurataa katsomassa,
Haarlemin puolikatettu pikaluistelurata,
Uudenlainen pikaluisteluhalli,
Pikaluisteluhallia odotellessa
Toinen ryhmä kirjoituksia kuvaa havaintoja pikaluistelun tekniikasta ja harjoittelusta:
Onko hollantilainen tekniikkaopetus muuttunut?,
Ulkokantille,
Terveysongelmat huipputulosten esteenä,
Miten yleisluistelijaksi harjoitellaan?,
Kaarreharjoittelua,
Perusvoiman merkitys korostuu, <
Tavoitteet ovat tärkeitä,
Kunto löytyy lepäämällä,
Miten hermosto palautuu?
Kaksi muuta osa-aluetta ovat kosketelleet erilaisia henkilökohtaisia muistoja, kokemuksia ja havaintoja (esimerkiksi Pikaluistelijoita Washington Postin seinällä, Hellesäässä harjoittelun ongelmia ), ja osan voisi luokitella urheilupolitiikkaa kommentoiviksi kirjoituksiksi (esimerkiksi Tuoko keskittäminen tuloksia?, Huippu-urheilun johtaminen).
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Seuratoiminnassa on haasteita
Seurat ovat keskeisessä roolissa suomalaisessa urheilussa. Niillä on päävastuu nuorisotoiminnasta ja urheilijan/liikkujan polun eri vaiheista. Viime vuosina on kuitenkin ollut ilmeistä, että seuroissa on haasteita, ja vain pieni osa (joidenkin arvioiden mukaan alle 10%) toimii hyvin ja tehokkaasti.
Yksi keskeisiä kysymyksiä suomalaisessa urheilussa on se, voitaisiinko seurojen elinvoimaa parantaa lisäämällä seurojen taloudellisia resursseja tai ohjaamalla erilaisia tukitoimia seurojen avuksi. Toinen vaihtoehto on miettiä, onko seuratoiminnalle vaihtoehtoja mietittäessä urheilun kehittämistä.
Yksi vaihtoehto seuroille on valmennuksen ja koulutuksen järjestäminen suuremmissa yksiköissä eli "akatemioissa". Esimerkiksi musiikin koulutusjärjestelmä perustuu musiikkiopistojärjestelmään. Tässä järjestelmässä urheilijat voisivat edelleen edustaa haluamaansa seuraa kilpailuissa, mutta valmennusta ei järjestettäisi enää yhden seuran urheilijoille. Tästä on esimerkkejä eri urheilulajeissa ja myös pikaluistelussa Seinäjoen ja Helsingin ympärille on rakentumassa tämäntyyppinen toiminta.
Toinen mahdollisesti kiinnostava vaihtoehto erityisesti lasten liikunnan lisäämiseksi on miettiä uudelleen koulujen kerhotoimintaa ja yhteistyötä opettajien ammattijärjestöjen kanssa niin, että opettajille avautuisi samalla mahdollisuuksia lisätunteihin.
Yksi keskeisiä kysymyksiä suomalaisessa urheilussa on se, voitaisiinko seurojen elinvoimaa parantaa lisäämällä seurojen taloudellisia resursseja tai ohjaamalla erilaisia tukitoimia seurojen avuksi. Toinen vaihtoehto on miettiä, onko seuratoiminnalle vaihtoehtoja mietittäessä urheilun kehittämistä.
Yksi vaihtoehto seuroille on valmennuksen ja koulutuksen järjestäminen suuremmissa yksiköissä eli "akatemioissa". Esimerkiksi musiikin koulutusjärjestelmä perustuu musiikkiopistojärjestelmään. Tässä järjestelmässä urheilijat voisivat edelleen edustaa haluamaansa seuraa kilpailuissa, mutta valmennusta ei järjestettäisi enää yhden seuran urheilijoille. Tästä on esimerkkejä eri urheilulajeissa ja myös pikaluistelussa Seinäjoen ja Helsingin ympärille on rakentumassa tämäntyyppinen toiminta.
Toinen mahdollisesti kiinnostava vaihtoehto erityisesti lasten liikunnan lisäämiseksi on miettiä uudelleen koulujen kerhotoimintaa ja yhteistyötä opettajien ammattijärjestöjen kanssa niin, että opettajille avautuisi samalla mahdollisuuksia lisätunteihin.
tiistai 2. syyskuuta 2014
Ylipainon vaikutus pikaluistelussa
Pikaluistelussa menestyvät erikokoiset luistelijat, eikä ole olemassa yhtä ihannetyyppiä.
Luistelijan paino sellaisenaan ei vaikuta suoraan lopputulokseen, koska laji suosii voimakkaita urheilijoita, ja isokokoiset ja painavat luistelijat ovat menestyneet hyvin. Ehkä yleisin tapa ilmaista voiman ja kehon painon suhdetta on suhteellinen voima, joka tulisi olla mahdollisimman korkea (eli voimantuotto suhteessa kehon painoon).
Ylimääräisellä rasvalla on hollantilaisten tutkimusten mukaan merkittävä vaikutus aikuisluistelijoiden tuloksiin. Yksi ylimääräinen kilo merkitsee suurempaa kitkaa, suurempaa työmäärää ja 500 metrillä noin 0.1-0.15 sekuntia huonompaa aikaa. Eli kolmen kilon ylipaino tarkoittaa 0.3.-0.45 sekunnin tasoituksen antamista kilpailijoille (500 metrillä).
Luistelijan paino sellaisenaan ei vaikuta suoraan lopputulokseen, koska laji suosii voimakkaita urheilijoita, ja isokokoiset ja painavat luistelijat ovat menestyneet hyvin. Ehkä yleisin tapa ilmaista voiman ja kehon painon suhdetta on suhteellinen voima, joka tulisi olla mahdollisimman korkea (eli voimantuotto suhteessa kehon painoon).
Ylimääräisellä rasvalla on hollantilaisten tutkimusten mukaan merkittävä vaikutus aikuisluistelijoiden tuloksiin. Yksi ylimääräinen kilo merkitsee suurempaa kitkaa, suurempaa työmäärää ja 500 metrillä noin 0.1-0.15 sekuntia huonompaa aikaa. Eli kolmen kilon ylipaino tarkoittaa 0.3.-0.45 sekunnin tasoituksen antamista kilpailijoille (500 metrillä).
maanantai 1. syyskuuta 2014
Yksityiskohtien hiominen tuo tulosta
Andre Agassi on yksi vanhoja suosikkiurheilijoitani. Minulla on edelleen käytössä vuoden 2001 US Open t-paita, jossa on Agassin kolme hiustyyliä ja erilaisia tietoja hänen urastaan.
Agassin elämänkerta (2010) on myös mielenkiintoista luettavaa. Kirja piirtää kuvan paitsi intohimoisesta urheilijasta, myös henkilöstä, joka teki töitä jokaisen yksityiskohdan parantamiseksi. Kirjassa kuvataan mm. usean eri urheilujuoman nauttiminen ennen tärkeää ottelua.
Olen huomannut saman yksityiskohtien hiomisen avaimeksi laajemminkin huippu-urheilun ja työelämän menestykseen. Huiput erottaa hyvistä tekijöistä yksityiskohtiin panostaminen. Itse olen havainnut kuitenkin tärkeäksi pitää tietty tasapaino "ison kuvan" ja yksityiskohtien välillä.
Pelkkä yksityiskohtien hiominen voi mennä "hifistelyksi", jos isot linjat eivät ole kohdallaan. Ennemmin voisi sanoa, että urheilijoilla (ja yleensäkin ihmisillä), joilla perustekeminen on hyvällä tasolla, panostaminen yksityiskohtiin saattaa tuoda yllättäviä tulosparannuksia.
Agassin elämänkerta (2010) on myös mielenkiintoista luettavaa. Kirja piirtää kuvan paitsi intohimoisesta urheilijasta, myös henkilöstä, joka teki töitä jokaisen yksityiskohdan parantamiseksi. Kirjassa kuvataan mm. usean eri urheilujuoman nauttiminen ennen tärkeää ottelua.
Olen huomannut saman yksityiskohtien hiomisen avaimeksi laajemminkin huippu-urheilun ja työelämän menestykseen. Huiput erottaa hyvistä tekijöistä yksityiskohtiin panostaminen. Itse olen havainnut kuitenkin tärkeäksi pitää tietty tasapaino "ison kuvan" ja yksityiskohtien välillä.
Pelkkä yksityiskohtien hiominen voi mennä "hifistelyksi", jos isot linjat eivät ole kohdallaan. Ennemmin voisi sanoa, että urheilijoilla (ja yleensäkin ihmisillä), joilla perustekeminen on hyvällä tasolla, panostaminen yksityiskohtiin saattaa tuoda yllättäviä tulosparannuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)