lauantai 30. elokuuta 2014

Miksi klaps-luistimilla pääsee kovaa?

Kantapäästä irtoavat klaps-pikaluistimet tulivat aikanaan laajalti käyttöön kaudella 1997/98. Siitä asti maailmanennätykset ovat parantuneet merkittävästi. Miksi klaps-luistimet ovat niin paljon nopeammat?

Hollantilaisten tutkimusten mukaan klaps-luistimilla saa keskimäärin 12% suuremman työmäärän samalla syketasolla kuin vanhoilla kiinteäteräisillä luistimilla. Tämä lisäys tulee suuremmasta polven ojentajalihasten voimantuotosta ja nopeammasta rytmistä. Sen sijaan isojen pakaralihasten käyttö jopa vähentyi klaps-luistinten myötä.

Oma havaintoni (itse kokeilemalla ja lukemalla alan tutkimuksia) on, että taustalla on klaps- luistimen automaattinen kääntyminen potkun (tai luistelukielellä puristuksen) loppuvaiheessa radan suuntaisesti. Aiemmin voimaa piti pyrkiä käyttämään potkun/puristuksen alussa (pakaralihaksilla), ja tässä epäonnistuminen tai myöhästyminen johti potkun jäämiseen "taakse". Klaps-luistimilla tätä ei tapahdu, jolloin voimantuottoaika on potentiaalisesti pidempi.

perjantai 29. elokuuta 2014

Kuinka paljon radan korkeus vaikuttaa lopputuloksiin?

Pikaluistelussa on vuosikymmeniä spekuloitu sillä, kuinka paljon korkealla olevat radat ovat nopeampia pienemmän ilmanvastuksen ansiosta.

Teoreettisesti ilmanvastuksen pienuudesta saatava hyöty on pikaluistelunopeuksilla 0.10 sekuntia 500 metrin matkalla (ja samassa suhteessa pidemmillä matkoilla) jokaista 100 korkeusmetriä kohti. Tällä perusteella Calgaryn rata (jonka korkeus on 1035 m) olisi pelkän ilmanvastuksen perusteella noin 1.00 sekuntia nopeampi 500 metrillä kuin Helsingin Oulunkylä (40 m) tai Heerenveen (0 m).

Ero perustuu eroon ilmanpaineessa (eli kun normaalipaine Heerenveenissä on 1000 mbar, vastaava paine on Calgaryssa 879 mbar). Käytännössä eroa kompensoi se, että mitä korkeammalle mennään, sitä vaikeammaksi suoritus tulee, ja erityisesti Hollannin radoilla Pohjanmereltä tulevat matalapaineet (esimerkiksi Heerenveenissä jää on nopeimmillaan, kun ulkona on koiranilma), jolloin alhaiset ilmanpaineet ovat tavallisempia kuin alueilla, joilla korkeapaineet ovat tyypillisiä.

torstai 28. elokuuta 2014

Miten hermosto palautuu?

Olen vuosia ihmetellyt, miksi hermoston palautumisesta on niin paljon vähemmän tietoa saatavilla kuin elimistön yleisestä palautumisesta. Leposykkeen seuranta ja astetta lääketieteellisemmin maitohappotasojen seuranta ovat tuttuja jo vuosien takaa, mutta hermoston palautumiselle harjoituksen tai kilpailun jälkeen ei ole ainakaan minulle asti tullut helppoja ja käyttökelpoisia indikaattoreita.

 Oman kokemukseni perusteella (ja vähän nettiä selaamalla) asiasta on muutamia yleisiä teorioita: hermoston palautuminen kestää yleensä pidempään kuin muu palautuminen, ja joidenkin teorioiden mukaan esimerkiksi kovien voimaharjoitusten väli tulisi olla 72 tuntia. Hermoston palautumisen nopeuttamiseksi parhaana keinona pidetään yleensä riittävää yöunta. Eri tyyppiset ärsytykset auttavat elimistöä tottumaan hermoston kuormittamiseen.

 Ei kuulosta kovin pitkälle mietityltä tai eirtyisen tieteelliseltä, joten olisiko tässä alue, jossa olisi tarve syvemmälle aineistolle ja selkeämmille periaatteille?

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Vanhoja luisteluvideoita

Nettiin on alkanut viime vuosina kasaantua nauhoitteita vanhoista pikaluistelukisoista. "Vanhoista" on ehkä väärä sana, kun kyseessä on pääosin muutaman kymmenen vuoden takaisista arvokisoista, mutta joka tapauksessa vanhaa materiaalia on nyt kaikkien nähtävillä.

Yleisradio on tehnyt oman työnsä asiassa tuomalla Elävään Arkistoon paljon mielenkiintoista. YouTubesta näyttää löytyvän pääosin hollantilaisten TV- nauhoituksia, joita voi hakea haluamansa urheilijan nimellä.
Esimerkkejä:
Pertti Niittylä
Clas Thunberg
Juhani Järvinen
Kaija Mustonen

maanantai 25. elokuuta 2014

Neljä sääntöä aikaeroon totuttautumisessa

Toisella mantereella järjestettäviin urheilukilpailuihin osallistuminen voi olla haastavaa, koska pitkien matkojen lisäksi pitää totutella myös aikaeroon (eli jet lagiin). Perinteinen nyrkkisääntö on ollut, että sopeutumiseen menee yksi päivä / 1 h aikaeroa. Jos elimistö ei ole kunnolla sopeutunut, suorituskyky ei ole paras mahdollinen.

Olen viime vuosina tehnyt yli 100 matkaa eri mantereille, ja rakentanut oman pienen kokemukseen perustuvan otantani siitä, miten aikaeroon parhaiten sopeutuu silloinkin, kun ei ole aikaa odotella päiväkaupalla elimistön luontaista sopeutumista. Minulle on syntynyt neljän kohdan ohjelma aikaeroon sopeutumiseksi.

Ensimmäinen sääntö on juoda nestettä kuin sieni eli olla koko ajan vesipullo kädessä. Juoma ei saa olla alkoholipitoista. Tämän tarkoituksena on korvata pitkän matkan ja hankalien olosuhteiden aiheuttama nestehukka.

Toinen sääntö on pyrkiä nukkumaan paikallisen aikataulun mukaisesti heti ensimmäisestä päivästä lukien. Koska kuitenkin ensimmäisinä päivinä välttämättä herää kummallisiiin aikoihin, siitä ei pidä ottaa stressiä, vaan keskellä yötä voi nousta pariksi tunniksi ja jatkaa sen jälkeen unia.

Kolmas sääntö on tehdä heti ensimmäisestä päivästä alkaen vain kevyttä aerobista liikuntaa. Olen huomannut, että aivan kevyt liikunta (sykkeellä alle 130 l/min) parantaa oloa, lisää elimistön aktiivisuutta ja kun sen tekee aina aamuisin, liikunta myös auttaa sopeutumaan uuteen rytmiin.

Neljäs sääntöni on ehkä kilpaurheilijoille kaikista tärkein eli että alkupäivinä ei saa tehdä kovia harjoituksia, koska elimistö palautuu hitaasti, ja kova harjoitus voi näkyä suorituskyvyssä vielä viikon päästä. Muutama päivä perilletulon jälkeen tehty kova treeni altistaa flunssalle (en tiedä miksi, mutta jostain syystä vastustuskyky laskee muutamana ensimmäisenä päivänä) ja normaalin kotimaisen kilpailuunvalmistautumisen jälkeen elimistö ei palaudukaan yhtä helposti, koska sitä rasittaa myös aikaero.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Huippu-urheilun uudistamishankkeet kaipaavat resursseja

Muutama vuosi sitten aloitettu huippu-urheilun uudistaminen kaipaa lisäresursseja. "Urheilija keskiössä" - ajattelun tuominen keskeiseksi toimintaperiaatteeksi toi tervetulleen pirisitysruiskeen lähestymistapaan, mutta nyt kaivattaisiin kykya saada tätä ajattelua tukevat konkreettiset hankkeet kunnolla lentoon.

Urheilijoiden terveysongelmista ja tarpeista löytää niihin ratkaisuja olen kirjoittanut aiemminkin. Toinen lempiaiheeni on ammattivalmentajien määrän lisääminen osarahoitusperiaatteella (jolloin liitot ja seurat osallistuvat kustannuksiin). Akatemiaohjelma, osaamisohjelma ja huippuvaiheen ohjelma etenevät kaikki pienin askelin, ja pienellä lisäpanostuksella tuloksia alkaisi syntyä.

Ongelmaa ratkotaan tänä vuonna purkamalla urheilun hallintorakenteita ja sitä kautta siirtämällä painopistettä urheilijoiden lähellä tapahtuvaan tekemiseen. Itse näen kaksi keskeistä rahoitusmallia perinteisen yhteistyökumppanien tukeen perustuvan rahoitusmallin lisäksi: Osarahoitusmalli (jossa tiettyyn toimintaan annettava tuki kattaa vain osan todellisista kuluista) ja kasvava yritysten yhteiskuntavastuun merkitys (josta urheilu on tähän asti saanut vain pienen osan).

Suomalaisen urheilun suurin rahoituslähde on edelleen vanhempien halu rahoittaa lastensa harrastustoimintaa. Suuria haasteita aiheuttaa kuitenkin 19-25 -vuotiaiden urheilijoiden rahoitus lajeissa, joissa huipulle noustaan yleensä vasta yli 25-vuotiaina.

lauantai 23. elokuuta 2014

Pitkä bussimatka

Jossakin soi vähän aikaa sitten musiikkia Paul Simonin vanhalta levyltä Graceland (1986), josta tuli Simonin suosituin soololevy afrikkalaisvaikutteisine rytmeineen. Itselläni musiikki tuo aina mieleen pitkän bussimatkan levyn julkistamisen aikoihin.

Norjan Hamarissa oli maailmancupin luistelukisat (vielä tuolloin ulkoradalla) ja muutamaa päivää myöhemmin Ruotsin Östersundissa. Järjestäjät olivat järjestäneet joukkueille bussikuljetuksen Hamarista Östersundiin. Matka osoittautui sitkeäksi kymmenen tunnin istumiseksi.

Takanani bussissa istuivat Hollannin Leo Visser ja Gerard Kemkers (Sven Kramerinkin valmentajana kunnostautunut, mutta tulloin vielä oman uransa huipulla). He soittivat tuota Paul Simonin levyä koko bussimatkan ajan, ja levy tuli tutuksi. Matka tuntui silti pitkältä ja muistaakseni omat tulokseni Hamarissa ja Östersundissa eivät ollet mainitsemisen arvoisia (ja sijoitukset kahdenkymmenen huonommalla puolella).

perjantai 22. elokuuta 2014

Kunto löytyy lepäämällä

Pikaluistelun valmennuksesta on muutamia keskeisiä teoksia. Yksi perusteoksia on Eric Heidenin valmentajan Diane Holumnin "The Complete Handbook of Speed Skating" (1984). Osa Holumnin opeista koskee asioita, joissa sittemmin kehitys on mennyt eteenpäin (esimerkiksi luistelutekniikka klaps-luistimilla on erilaista kuin kiinteäteräisillä pikaluistimilla).

Holumnin opit siitä, miten huippukunto saadaan esiin, ovat edelleen ajankohtaisia (tai ei ole uudempia teorioita, jotka olisivat osoittautuneet olennaisesti paremmiksi). "Kunto nousee lepäämällä" on osa myös Holumnin opetusta, mutta hän vie asiaa vähän pidemmälle. Missä vaiheessa pitäisi levätä? Kuinka paljon ennen tärkeitä kilpailuja? Vähennetäänkö harjoitusta vähitellen vai kertarysäyksellä?

Holumnin havaintojen mukaan sprintterit vaativat pidemmän (3-4 vkoa) kuin yleisluistelijat (1 vko) huippukunnon esiinsaamiseen. Sprinttereille sopii myös paremmin se, että harjoittelua vähennetään vähitellen pitkällä aikavälillä, kun taas yleisluistelijoille voi soveltua harjoittelun keventäminen kerralla. Vanhemmat urheilijat vaativat pidemmän ajan, kun taas junioreille liian pitkä kevennetty harjoittelu sisältää riskin suorituskyvyn laskusta. Holumn havaitsi myös, että yleisluistelijoilla keskimatkojen ja pitkien matkojen kunto löytyy ensin, ja sprintterimatkat vaativat heilläkin pidemmän harjoittelun kevennyksen.

Huippukunnon löytyminen näkyy leposykkeessä eli leposykkeen lasku kertoo suorituskyvyn paranemisesta ennen kisoja. Siksi on tärkeää seurata leposykettä säännöllisesti.

torstai 21. elokuuta 2014

Sven Kramerin valmentaja vaihtui

Hollantilainen pikaluistelijatähti Sven Kramer vaihtoi viime keväänä valmentajaa. Asia oli uutisissa toukokuussa, jolloin monet pikaluistelua läheltä seuraavat sen havaitsivat.

Krameria valmensi monta vuotta Gerard Kemkers. Heidän yhteistyönsä muistetaan paitsi loistavasta menestyksestä, myös Vancouverin olympialaisten 10.000 metrin luistelusta, jossa Kramer hylättiin ratarikon vuoksi sen jälkeen, kun Kemkers oli takasuoralla huutanut häntä vaihtamaan rataa virheellisesti.

 Kramerin uusi valmentaja ainakin seuraavan vuoden on Jack Orie, tunnettu hollantilainen valmentaja. Samalla Kramerin ammattilaistiimi TVM hajosi, kun TVM lopetti yhteistyön pikaluistelun kanssa, ja Kramer on uudessa tiimissä nimeltä BrandLoyalty.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Heerenveenin halli rakennetaan uudelleen

Hollannin Heerenveenin kuuluisa pikaluisteluhalli rakennetaan kokonaan uudelleen vuonna 2015. Halli suljetaan helmikuun puolivälissä ja sen jälkeen edessä on 1980-luvulla rakennetun hallin modernisointi ja katsomokapasiteetin lisäys.

Arvokisojen lisäksi hallin rakennustyöt vaikuttavat Viking Race -kisan ajankohtaan. Perinteinen kisa järjestetään ensi kaudella jo tammikuun lopulla.

tiistai 19. elokuuta 2014

Pikaluistelu kerää TV-katsojia Hollannissa

Valtaosa pikaluistelun sponsoreita on yrityksiä, joilla on liiketoimintaa Hollannissa. Tilastot selittävät ilmiötä.

Kaudella 2012-2013 Hollannissa tuli pikaluistelua televisiosta yhteensä 88.5 tuntia ja katsojia oli keskimäärin 873.000. Pikaluistelu veti keskimäärin 30.8 % television katsojista. Hollannin lisäksi pikaluistelua televisioi säännöllisesti yhdeksän muuta maata ja Eurosport.


maanantai 18. elokuuta 2014

Pyöräkaupassa

Harjoituskäyttöön soveltuvien polkupyörien hankinta on aikamoinen hifistelylaji. Itse olen alan maallikkona käynyt oman kehityspolkuni, ja oppinut alan alkeita.

Ensimmäiset pyörät joitakin vuosia sitten olivat tunnettujen merkkien (Bianchi, Trek) perusmalleja. Itselleni maailma alkoi avautua uudella tavalla, kun löysin saksalaisen Rosen nettikaupan konfiguraattorin, jolla voi itse suunnitella oman kokonaisuuden.

Roselta on tullut nyt ostettua viisi pyörää. Samalla luottamus on kasvanut uusiin materiaaleihin, ja erityisesti pyörän keveyden aikaansaamaan mukavuuteen. Seitsemän kilon maantiepyörä ja vähän yli kymmenen kilon maastopyörä ovat osoittautuneet onnistuneiksi hankinnoiksi.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Juosten Helsingin pikaluisteluhallin ympäri

Juoksin tänään viikon pitkän juoksulenkin kotoa Oulunkylästä Myllypuroon pikaluisteluhallille varatulle tontille ja kiersin tulevan pikaluisteluhallin paikan. Myllypuroon on asemakaavassa ollut jo useita vuosia tonttivaraus pikaluisteluhallille, mutta hallin rakentaminen ei ole edistynyt. Hallille varattu tontti on metsäinen kallio Myllypuron urheilupuiston reunalla.

Matkaa kotoa hallin paikalle tuli seitsemän kilometriä suuntaansa. Sää oli hyvä ja koko matka oli uusia hyväkuntoisia pyöräteitä. Juoksin kuvitellun hallin ympäri, ja hölkkäsin löysästi takaisin kotiin. Takareidessä vähän kiristi, mutta hallin paikan katsastaminen juosten tuntui kotiin saapuessa edelleen hyvältä ajatukselta.

KIHUn merkitys kasvaa

Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU on kahden vuosikymmenen aikana noussut merkittäväksi taustatekijäksi huippu-urheilun kehittämisessä. Reilun 2 miljoonan euron budjetilla toimiva noin 35 hengen organisaatio sai huippu-urheilun uudistamisen yhteydessä koordinaatiovastuun olympiakomitean osaamisohjelmasta.

Osaamisohjelmaa rakennetaan muutamien keskeisten toimintatapojen uudistamisen kautta. KIHUn oma toiminta suuntautuu yhä enemmän kentälle ja lajien konkreettisten kysymysten ratkaisemiseksi. Itse olen kutsunut toimintatavan uudistamista niin, että jo kymmenen konkreettista parannusta urheilijoiden tekemiseen toisi merkittävän tulosparannuksen.

Toinen keskeinen alue on suomalaisen osaamiskentän saaminen samoihin raameihin. KIHUn itsensä lisäksi merkittävää kehitystyötä tehdään urheiluopistoissa, lääkäri- ja testausasemilla ja liikunta-alan Suomessa toimivissa yrityksissä.

Kolmas ja ehkä haastavin tehtävä on valmennuskoulutuksen rakentaminen toimivaksi. Vapaaehtoisvalmentajien koulutus ei ole joidenkin mielestä ollut toimivaa 1990-luvun alun jälkeen. Vaikka maailmaa ei näkisikään ihan noin synkästi, valmentajan kehityspolku on monille epäselvä. Sen rinnalla ammattivalmentajien tarpeet poikkeavat monilta osin vapaaehtoistyötä tekevien tarpeista. Ammatikseen asiantuntijatyötä tekevät (alasta riippumatta) kaipaavat kansainvälisiä kontakteja, keskustelua ja sparrausta.

perjantai 15. elokuuta 2014

Huippu-urheilun johtaminen

Kirjoitin muutama vuosi sitten kirjan huippu-urheilun johtamisesta. Kirjaa kirjoittaessani kävin läpi niitä kokemuksia, joita olin kerännyt urheilussa ja työelämässä.

Yksi keskeisiä teesejäni on, että urheilijoilla (ja yleensä ihmisillä työelämässä) tulee huonompia jaksoja, jolloin suoritus ei ole ihan huipputasoa. Tällaiset tilanteet ovat haastavia johtamisessa, koska houkutus on suuri ajatella, että urheilijassa (tai työntekijässä) ei enää ole ainesta huipputuloksiin. Oma kokemukseni on, että tämä on usein virhearviointi, koska ihmisten suorituskyky muuttuu ajan myötä ja oikeissa olosuhteissa parannukset voivat olla selkeitä.

Oma havaintoni tällä perusteella on ollut, että karsiva, kriittinen ja valintoihin keskittyvä johtamistyyli tuottaa yleensä huonomman tuloksen pitkällä aikavälillä kuin mahdollistava, olosuhteisiin keskittyvä ja erilaisia elämäntilanteita ymmärtävä (tai joustavuutta korostava) tapa toimia.

torstai 14. elokuuta 2014

Suomen 1195 ammattiurheilijaa

Jari Lämsä kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU:sta on kerännyt yhteen tiedot urheilijoista, jotka saavat Suomessa palkkaa ja ovat vakuutettuja lain edellyttämällä tavalla.

Vakuutusvelvollisuus syntyy, jos veronalainen palkkatulo on yli 10.690 euroa vuodessa (2013). Tällaisia urheilijoita oli v. 2013 yhteensä 1195 kappaletta. Määrä on noussut 10% vuodesta 2010. Urheilijoista vain 2% on naisia ja vain 10 urheilijaa edustaa yksilölajeja. Jääkiekoilijoita luvusta on n. 60%, jalkaplloilijoita 20% ja sen lisäksi mukana on koripalloilijoita, lentopalloilijoita ja pesäpalloilijoita.

Lämsän selvityksen mukaan sen lisäksi arvioidaan ulkomailla urheilevan ammatikseen 400-500 suomalaista. Yksilölajien ja naisurheilijoiden kannalta tilastot antavat haastavan kuvan. Toimeentulon turvaamiseksi urheilu-uran aikana tarvitaan useimmiten muita kuin urheilusta saatavia tuloja.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Luistelulauta on hyvä harjoitusväline

Pikaluistelussa on kesäkaudella käytössä erilaisia pikaluisteluliikkeitä imitoivia harjoitteita. Yksi perinteisistä välineistä on luistelulauta, jota käytetään edelleen säännöllisesti.

Asiaa tuntemattomien kannattaa katsoa kuvia vaikka oheisesta linkistä. Luistelulauta on pikaluistelussa yleensä noin luistelijan oman pituuden mittainen (tosin osa on suosinut pidempää lautaa voimanhankintamielessä).

Luistelulaudan luistelutekniikassa on muutamia olennaisia kohtia, joiden oppiminen vie oman aikansa: Rytmi on noin potku/sekunti, ja liukuvaiheessa vapaa jalka tulisi pitää passiivisena (eli kun liukuva jalka ottaa kiinni stoppariin, toinen jalka ei saa olla vielä vieressä). Laudalla on hyvä harjoitella myös aikaisempaa alempaa luisteluasentoa.

Itse käytin aikanaan luistelulautaa säännöllisesti. Treenivedot vastasivat luisteltavia matkoja (eli 2 -15 min.). Oikein käytettynä se on edelleen hyvä tuki tekniikan ja luistelulihasten kehittämiseen.

tiistai 12. elokuuta 2014

Sotsin jälkipyykkiä

Suomessa käytiin keväällä tiukkasävyistä keskustelua pikaluistelujoukkueen tuloksista olympiavuonna. Muualla on käyty samantyyppistä jälkipyykkiä.

Yhdysvalloissa maa jäi pikaluistelussa ilman mitalia ensimmäisen kerran 30 vuoteen ja paras sijoitus oli seitsemäs. Jo Sotsin kisojen aikana oli kohua uusista nopeaksi uskotuista kilpailuasuista, joita urheilijat moittivat huonoiksi. Vastaavat asiat kerättiin yhteen selvitykseen kisojen jälkeen, ja sen lisäksi osa urheilijoista ja valmentajista teki muodollisen valituksen kisoihin valmistautumisesta.

Muodollisten valitusten tekeminen näyttää olevan nykyään maan pikaluistelussa tavanomainen menettelytapa, sillä tämä oli kolmas tai neljäs valitus neljän vuoden sisään. Yhdysvaltojen oma sisäinen yhteenveto ei ole julkinen, mutta julkisuuteen on tihkunut tietoja ainakin kahdesta eri osa-alueesta: välineistä ja kisoihin valmistautumisesta.

Uusien kisa-asujen lisäksi USA:n joukkue toi kisoihin uuden luistinten terotusmenetelmän, jolla oli määrä pienentää terän kitkaa. Sekä asuja että terotusmenetelmää ei käytetty ennen kisoja (koska haluttiin pitää ne salassa), ja jälkikäteen näyttää siltä, että USAssa(kin) välinevirittely vei niin paljon huomiota, että se haittasi muuta tekemistä.

Myös amerikkalaiset tuskailivat olympiavuoden hankalan kisaohjelman kanssa. Alkukaudesta kisat olivat Pohjois-Amerikassa, sen jälkeen Euroopassa ja Aasissa, ja amerikkalaiset pitivät vielä viimeistelyleiriä ulkojäällä Collalbossa. Suomessahan rankka reissuohjelma näkyi sairauksina. Amerikkalaiset uskovat sen vieneen parhaan terän heidän kisajoukkueestaan.

maanantai 11. elokuuta 2014

Berliinin halli vetää suomalaisia

Berliinin pikaluisteluhalli SportForum on viime vuosina vetänyt suomalaisia luistelijoita, kun Suomessa olosuhteet eivät ole mahdollistaneet jääharjoittelua. Varsinkin lokakuu on ollut suosittu kuukausia järjestää leirejä Berliinissä.

Laskeskelin, että Berliinissä oli viime kaudella lähes sata suomalaista ja majoitusvuorokausia tuli lähes 1000. Maajoukkueen kärkiluistelijoiden lisäksi Berliinissä jään liukkautta käyvät kokeilemassa B-maajoukkueen ja nuorten maajoukkueen luistelijat, ja seuroista ainakin Seinäjoki, Helsinki ja Jyväskylä, ja ovat valkeakoskelaiset ja porilaisetkin tainneet Berliinissä käydä. Esimerkiksi Helsingin Luistinkiitäjistä Berliinissä oli viime vuonna yli 30 hengen joukko, ja tänä vuonna näyttää jälleen syyslomaleiri keräävän suosiota.

Berliiniin vetää (paitsi se, ettei Suomessa ole olosuhteita) kohtuuhintaiset lennot (200 euroa tai alle), kätevä matka (2 h lento ja 30 min. taksimatka), edulliset hotellit ja SportForumin jäävuorot, joilta löytyy tilaa kaikille. Viikonloppuisin on lokakuusta alkaen vielä lähes joka lauantai kisoja, joihin pääsevät myös muut kuin huippuluistelijat mukaan.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kaatumiset kuuluvat pikaluisteluun

Kaatumiset ovat osa pikaluistelun luonnetta. Lajia opeteltaessa kaatuminen on osa perustaitojen opettelua, ja tulee vääjäämättä eteen, kun pitkiin teriin totutellaan. Pikaluistelussa kaatuminen johtaa harvoin loukkaantumiseen, koska seinät ja asfaltti ovat kaukana, ja kontakti kilpakumppaneihinsa on harvinaista.

Huipputasolla kaatumisia sattuu erityisesti kovassa vauhdissa kaarteissa, ja joskus jos tekniikka ei ole ihan kohdallaan. Olen ollut havaitsevinani, että kaatumiset ovat huipputasolla vähentyneet viime vuosina. Olisiko syynä short track -harjoittelun myötä parantuneet kaarretekniikat ja välineiden tuunaus eli terien vääntäminen kaarteen suuntaisesti?

Itselleni tuli aikanaan myös oma osuuteni kaatumisia. Hurjin kaatuminen sattui Innsbruckissa, jossa tein kokovoltin mainosaidan yli. Yritin vielä palata radalle, mutta paikalle rientäneet toimitsijat kehottivat ottamaan rauhallisesti. Vielä vähän aiemmin juniorikisoissa Pälkäneellä liuin kaarteessa ulos ja mäkeä alas. Joku ehti jo ihmetellä, mihin olin hävinnyt.

lauantai 9. elokuuta 2014

Igor Zhelesovskin varjossa

Tapasin aikanaan Valko-Venäjän Igor Zhelesovskin ensi kertaa alle 18-vuotiaiden maaottelussa Valkeakoskella, jossa vuotta vanhempi Zhelesovski voitti ylivoimaisesti ja minä taisin olla jossain keskivaiheilla. Kisa jäi mieleen, kun YLE ja Terttu Karhumaa kuvasivat puolen tunnin ohjelmaa "Nuoren luistelijan muotokuva", jossa olin pääosassa.

Zhelesovski otti myöhemmin hopeaa nuorten MM- kisoissa (Norjan Geir Karstadtin jälkeen) ja voitti kuusi sprinttereiden maailmanmestaruutta. Joulukuussa 1987 olimme kisaamassa upouudessa Calgaryn hallissa, ja 1500 metrillä omat odotukseni olivat korkealla, mutta minulla oli vaikeuksia tiukoissa kaarteissa eikä lopputulos tyydyttänyt, vaikka oma ennätys 1.58,77 tulikin. Seuraavassa parissa Igor luisteli silloisen maailmanennätyksen 1.52,50.

Vuosia myöhemmin 2000-luvun alussa tapasimme Moskovassa ja istuimme pikkutunneille. Zhelesovski halusi tarjota illan paikalla olleelle luisteluporukalle. Muutama vuosi myöhemmin liikkui huhuja siitä, että hän olisi sekaantunut vääriin porukoihin, ja olisi kuollut väkivaltaisesti, mutta huhut taisivat olla ennenaikaisia, koska googlaamalla löytyi uutinen hänelle v. 2013 myönnetystä kunniamerkeistä Valko-Venäjällä.

perjantai 8. elokuuta 2014

Dan Jansen ja henkinen valmennus

Amerikkalainen pikaluistelija Dan Jansen voitti olympiakultaa v. 1994 olympialaisissa epäonnistuttuaan sitä ennen useassa olympiastartissa. Dan Jansen voitti aikanaan useita maailmanmestaruuksia, mutta ehti jo saada epäonnistujan leiman olympialaisissa. Hänen epäonnistumisistaan ja lopulta onnistumisestaan on tehty myös TV-elokuva (jonka muistan joskus nähneeni). Uransa jälkeen Jansen esiintyi yhdessä psykologi James E. Loehrin kanssa puhuen siitä, miten hän monien epäonnistumisten jälkeen onnistui lopulta voittamaan.

 James E. Loehr kirjoitti työstää urheilijoiden parissa kirjan, jossa hän käyttää Dan Jansenin valmistautumista esimerkkinä henkisen kovuuden harjoittelusta. Minullakin on kyseinen kirja hyllyssäni (James E. Loehr: The New Toughness Training for Sports (1995)). Loehr kävi myös jossain vaiheessa puhumassa mm. Nokian johtamiskoulutusohjelmissa. Loehrin perusteesi on, että henkistä kovuutta voi harjoitella samalla tavalla kuin fyysistä suorituskykyä. Hänen mukaansa henkinen kovuus kasvaa, kun urheilija (tai kuka muu tahansa) joutuu hankaliin paikkoihin.

Eli henkisen kapasiteetin kasvun kannalta on tärkeää, että harjoittelee etukäteen niitä vastoinkäymisiä, joita voi tulla vastaan. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että on jo mieltänyt etukäteen sen, että ruoka voi vieraassa maassa olla erilaista, tai että lennot voivat olla myöhässä. Toisella tasolla kyse on siitä, että stressi kasvattaa, ja vaativassa ympäristössä toimiminen kouluttaa sietämään kaikenlaisia paineita.

torstai 7. elokuuta 2014

Doping-asioissa kannattaa olla tarkkana

Pikaluistelussa ei ole doping-tapauksia, jotka olisivat koskeneet lajin terävintä kärkeä. Yksittäisiä tapauksia ilmenee silloin tällöin.

 Suurin juttu viime vuosina on ollut Saksan Claudia Pechsteinin doping-tuomio. Pechstein oli ensimmäinen (ja tietääkseni edelleen ainoa) urheilija, joka sai kilpailukiellon pelkästään epäsuoran näytön perusteella eli hänen elimistöstään ei löytynyt kiellettyjä aineita, vaan doping-rikkomus todettiin sen perusteella, että hänen veriarvonsa olivat poikkeavat. Pechstein käy asiasta edelleen oikeustaistelua, ja hän on kertonut omaa tarinaansa eri foorumeilla (ja kirjoitti urastaan mm. kirjan, joka minullakin on hyllyssä).

Kansainvälinen luisteluliitto ISU on ollut jo vuosikausia eturintamassa doping-testauksen ja -sääntöjen kehittämisessä. Säännöt kehittyvät koko ajan, ja niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Yksi viimeisimpiä tapauksia oli ruotsalaisen junioriluistelijan saama varoitus. Hänellä oli lääketieteellisesti hyväksyttävä syy ja lupa Ruotsissa käyttää lääkeainetta, mutta nykyisten sääntöjen mukaan tällaiset poikkeussyyt ja -luvat täytyy rekisteröidä myös ISU:uun. Ruotsalaiset eivät olleet tätä havainneet, ja luistelija sai varoituksen (ja lisäksi hänen kilpailutuloksensa hylättiin ja Ruotsin liitto sai maksaa ISU:n kulut asiassa).

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Mistä tunnistaa menestyvän urheilulajin?

Huippu-urheilua sivuavassa keskustelussa puhutaan usein menestyvistä urheilulajeista ja lajeista, joista menestystä ei odoteta. Usein keskusteluun liittyy vielä arvio siitä, pitäisikö asia ottaa jotenkin huomioon jaettaessa rahoitusta eri lajeille. Itselläni on asiaan oma näkökulma.

Suomalaisessa yksilölajeissa "menestys" tarkoittaa yleensä sitä, että lajilla on 1-3 kansainvälisen tason urheilijaa (eli säännöllisesti kuuden parhaan joukossa olevia urheilijoita). Vain harvalla lajilla on samanaikaisesti yli viisi tällaista urheilijaa. Paljon tyypillisempää on, että menestys syntyy aaltoina, eli yksi ikäluokka tuottaa 3-5 hyvää urheilijaa ja sen jälkeen menee viisi vuotta ennenkuin seuraava sukupolvi nousee esiin. Säännönmukaisesti lajit, joilla ei muutamaan vuoteen ole ollut yhtään kärkitason urheilijaa, tuottavat niitä pienen tauon jälkeen.

Oma johtopäätökseni on ollut, että tämän "pienten lukujen" ilmiön perusteella on vaarallista ja usein harhaanjohtavaa vetää nykyisen menestyksen perusteella johtopäätöksiä tulevaisuudesta. Ehkä varminta on keskittyä kahteen asiaan: lajin perustyön tulee kehittyä koko ajan (jolloin se tuottaa jossain vaiheessa uusia huippuja) ja kulloinkin nousussa olevat urheilijat tarvitsevat (lajista riippumatta) kiihdytystukea.

tiistai 5. elokuuta 2014

Aikuisten maailmancupin ohjelma ja säännöt julkaistu

Kansainvälinen luisteluliitto ISU julkaisi eilen pikaluistelun maailmacupin ohjelman ja säännöt kaudelle 2014-2015. Aikarajat kisoihin ovat entiset ja Suomella on viime kauden tulosten perusteella kolme paikkaa miesten 500 metrillä ja 1000 metrillä, kaksi paikkaa naisten 500 metrillä ja yksi paikka muilla matkoilla.

 Uutuutena on maailmancupin kisojen toimiminen myös karsintakilpailuna MM-kisoihin. Ensimmäiset neljä kisaa ovat karsinta matkakohtaisiin MM-kisoihin, viides kisa (Hamar tammi-helmikuun vaihteessa) on karsinta yleisluistelun MM-kisoihin ja kuudes kisa (Heerenveen helmikuun alussa) on karsintakisa sprittereiden MM-kisoihin. Viidenteen ja kuudenteen kisaan saa lähettää yhden luistelijan enemmän (eli miesprintteihin neljä, naisprintteihin kolme ja yleisluistelumatkoille kaksi luistelijaa).

 Mielenkiintoista nähdä millaisen uuden dynamiikan maailmancupin korostettu merkitys tuo kaudelle.

maanantai 4. elokuuta 2014

Joukkuelajit lähentyvät yksilölajeja

Joukkuelajeissa on löydetty viime vuosina samoja menestyksen rakentamiskeinoja kuin yksilölajeissa eli että joukkuelajienkin kansainvälinen menestys rakentuu yksilöjen kautta.

Tämä tarkoittaa sitä, että menestykseen tähtäävälle joukkuelajille on tärkeää saada lahjakkaita yksilöjä, jotka pääsevät huipputason seurajoukkueisiin. Riittävän laaja huippuseuroissa pelaavien yksilöiden määrä tuottaa myös maajoukkueelle menestystä. Tätä kautta näyttää menstystä tulleen jääkiekon lisäksi myös lentopallossa, koripallossa ja ehkä jossain vaiheessa myös jalkapallossa. Myös jääpallossa maajoukuepelaajista useat pelaavat Ruotsin sarjoissa.

Juniorityölle tämä asettaa uuden perspektiivin eli juniorityön tavoitteena on yhä useammin tuottaa sellaisia junioreita, jotka ovat valmiita siirtymään huipputason seurajoukkueisiin maailmalle. Toisaalta yksilölajit voivat myös ottaa opikseen: menestyvän yksilön kannattaa hakea harjoittelu- ja kilpailuseuraa maailmalta parhaista harjoittelutiimeistä.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Medeossa

Pääsin aikanaan yhden kerran kisaamaan Medeon kuuluisalla pikaluistelustadionilla Alma-Atassa. Alma-Ata on taas ajankohtainen, kun se nykynimellään Almatyi on hakemassa v. 2022 talviolympialaisia.

Medeolla oli aikanaan kova maine luistelupiireissä ja niiden ulkopuolellakin. Rata oli yli 1700 metrin korkeudessa vuorten ja korkean padon ympäröimänä. Koneissa ja valoissa oli tehoja niin, että kisoja voitiin pitää lämpimässä kevätsäässä ja myöhään illalla.

Medeoon oli aikanaan mahdollista päästä vain kutsusta. Myöhemmin kutsuja ei enää kaivattu, kun 1980-luvun puolivälin jälkeen alkoi nopeiden pikaluisteluhalliin rakentaminen. Itselleni mahdollisuus avautui 17-vuotiaana, ja ennätykset parantuivat vähän samaan tapaan kuin nykyään nuorilla Heerenveenissä tai aikuisilla Calgaryssa. Mieleen jäi samassa kisassa luisteltu 5000 metrin maailmanennätys. Minä jäin muistaakseni yli 50 sekuntia.

Tuon ajan suurista nimistä Eric Heiden ei koskaan päässyt luistelemaan Medeossa, mutta tarina kertoo hänen juosseen alhaalta kaupungista 15 km (jossa 700 m korkeuseroa) radalle. Ajat olivat tuolloin muutenkin toiset. Kun ajoimme taksilla saman matkan, taksikuski ei ottanut maksua, kun meillä soi länsimusiikki koko matkan.

lauantai 2. elokuuta 2014

Treenivuoden syyskausi alkaa

Perinteisen harjoittelujaksotuksen mukaan elokuun alku merkitsee pikaluistelussa syyskauden alkua. Perusharjoittelukaudesta siirrytään lajiharjoitteluun ja monilla tehot kasvavat. Muita lajeja harrastaville nuorille elokuu on hyvä aika tulla mukaan pikaluisteluharjoitteluun.

Kauden vaihtuessa myös ISU julkaisi ensi kauden kansainvälisen kilpailukalenterin, ja myös luistelumaajoukkueen asiat alkavat selkiytyä. Olympiavuoden aikana korostui yksilöllisyys ja olosuhteiden räätälöinti mitalitoivoille. Nyt palataan yhteisöllisyyteen ja yhdessä tekeminen korostuu aikaisempaa enemmän. Yhteisöllisyys näkyy valmentajatiimin toimintamallissa, jossa kolmikko Pasi Koskela, Tuomas Nieminen ja Jason Andberg toimivat tiiviissä yhteistyössä. Leirityksessä yhteinen tekeminen näkyy niin, että syksyn jääleirit on aikataulutettu ISU-leirien yhteyteen kaikille maajoukkuetasoille. Toivottavasti nämä toimet osaltaan nostavat joukkuehenkeä, ja näkyvät myös tuloksissa.

Itselläni lomat alkavat olla takanapäin. Yksi oma urheilusaavutus tuli tänään kirjattua. Pyöräilin vajaat 60 km ensi kertaa 30km/h keskivauhtia vaihtelevassa maastossa. Syketasokin pysyi tiukan aerobisena eli 137 lyöntiä/min. Kesä on ollut hyvää aikaa oman kunnon nostamiselle  kevään sitkeiden flunssien jälkeen.

perjantai 1. elokuuta 2014

Tavoitteet ovat tärkeitä

Olen työelämästä oppinut, että tavoitteet ovat tärkeitä. Yllättävän usein "sitä saa mitä tilaa". Vastaan on tullut myös tutkimuksia, joiden mukaan ihmiset, jotka asettavat tavoitteet korkealle, ovat haluttomampia tekemään kompromisseja kuin ne, joiden tavoitteet ovat alempana. Vaikka sananlasku sanookin, että "ken kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa", arkielämässä olen havainnut, kuinka paljon lisäenergiaa syntyy, kun tavoitteet asetetaan korkealle.

Urheilussa monilla on unelmia ja tavoitteita kehittyä maailman parhaaksi. Näistä unelmista on tärkeää pitää kiinni, ja kannustaa niiden toteuttamiseen, koska edellä mainitun työelämän kokemuksen perusteella unelmat ajavat hyviin suorituksiin. Itse olen oppinut sekä urheilussa että työelämässä kuuntelemaan herkällä korvalla myös niitä, joiden tyyliin ei kuulu uhota omaa osaamista ja omia tavoitteita. Usein vaatimattomasti ilmaistut tavoitteet eivät ole yhtään sen vaatimattomammat kuin uhoamalla kovaan ääneen ilmaistut lupaukset voitoista.

Itse olen viime vuosina havainnut, että samaa "korkealle kurottamisen filosofiaa" kuin itse urheilutekemisessä tulisi soveltaa myös urheilun järjestötoiminnassa. Monissa järjestöissä on helpompi puhua tekemisestä lyhyen aikavälin projektien kautta (järjestetään se-ja-se tapahtuma) kuin rakenteiden kautta. Olen itse ollut sitä mieltä huippu-urheilun kehittämisessä, että esimerkiksi huippu-urheilijoiden terveysongelmien puolittaminen olisi hyvä tavoite tai ammattivalmentajien määrän kaksinkertaistaminen. Seuratasolla kannattaa hakea samanlaisia isoja pitkän aikavälin "unelmia".