Kaatumiset ovat osa pikaluistelun luonnetta. Lajia opeteltaessa kaatuminen on osa perustaitojen opettelua, ja tulee vääjäämättä eteen, kun pitkiin teriin totutellaan. Pikaluistelussa kaatuminen johtaa harvoin loukkaantumiseen, koska seinät ja asfaltti ovat kaukana, ja kontakti kilpakumppaneihinsa on harvinaista.
Huipputasolla kaatumisia sattuu erityisesti kovassa vauhdissa kaarteissa, ja joskus jos tekniikka ei ole ihan kohdallaan. Olen ollut havaitsevinani, että kaatumiset ovat huipputasolla vähentyneet viime vuosina. Olisiko syynä short track -harjoittelun myötä parantuneet kaarretekniikat ja välineiden tuunaus eli terien vääntäminen kaarteen suuntaisesti?
Itselleni tuli aikanaan myös oma osuuteni kaatumisia. Hurjin kaatuminen sattui Innsbruckissa, jossa tein kokovoltin mainosaidan yli. Yritin vielä palata radalle, mutta paikalle rientäneet toimitsijat kehottivat ottamaan rauhallisesti. Vielä vähän aiemmin juniorikisoissa Pälkäneellä liuin kaarteessa ulos ja mäkeä alas. Joku ehti jo ihmetellä, mihin olin hävinnyt.
