Muutama vuosi sitten aloitettu huippu-urheilun uudistaminen kaipaa lisäresursseja. "Urheilija keskiössä" - ajattelun tuominen keskeiseksi toimintaperiaatteeksi toi tervetulleen pirisitysruiskeen lähestymistapaan, mutta nyt kaivattaisiin kykya saada tätä ajattelua tukevat konkreettiset hankkeet kunnolla lentoon.
Urheilijoiden terveysongelmista ja tarpeista löytää niihin ratkaisuja olen kirjoittanut aiemminkin. Toinen lempiaiheeni on ammattivalmentajien määrän lisääminen osarahoitusperiaatteella (jolloin liitot ja seurat osallistuvat kustannuksiin). Akatemiaohjelma, osaamisohjelma ja huippuvaiheen ohjelma etenevät kaikki pienin askelin, ja pienellä lisäpanostuksella tuloksia alkaisi syntyä.
Ongelmaa ratkotaan tänä vuonna purkamalla urheilun hallintorakenteita ja sitä kautta siirtämällä painopistettä urheilijoiden lähellä tapahtuvaan tekemiseen. Itse näen kaksi keskeistä rahoitusmallia perinteisen yhteistyökumppanien tukeen perustuvan rahoitusmallin lisäksi: Osarahoitusmalli (jossa tiettyyn toimintaan annettava tuki kattaa vain osan todellisista kuluista) ja kasvava yritysten yhteiskuntavastuun merkitys (josta urheilu on tähän asti saanut vain pienen osan).
Suomalaisen urheilun suurin rahoituslähde on edelleen vanhempien halu rahoittaa lastensa harrastustoimintaa. Suuria haasteita aiheuttaa kuitenkin 19-25 -vuotiaiden urheilijoiden rahoitus lajeissa, joissa huipulle noustaan yleensä vasta yli 25-vuotiaina.
