Pikaluistelun valmennuksesta on muutamia keskeisiä teoksia. Yksi perusteoksia on Eric Heidenin valmentajan Diane Holumnin "The Complete Handbook of Speed Skating" (1984). Osa Holumnin opeista koskee asioita, joissa sittemmin kehitys on mennyt eteenpäin (esimerkiksi luistelutekniikka klaps-luistimilla on erilaista kuin kiinteäteräisillä pikaluistimilla).
Holumnin opit siitä, miten huippukunto saadaan esiin, ovat edelleen ajankohtaisia (tai ei ole uudempia teorioita, jotka olisivat osoittautuneet olennaisesti paremmiksi). "Kunto nousee lepäämällä" on osa myös Holumnin opetusta, mutta hän vie asiaa vähän pidemmälle. Missä vaiheessa pitäisi levätä? Kuinka paljon ennen tärkeitä kilpailuja? Vähennetäänkö harjoitusta vähitellen vai kertarysäyksellä?
Holumnin havaintojen mukaan sprintterit vaativat pidemmän (3-4 vkoa) kuin yleisluistelijat (1 vko) huippukunnon esiinsaamiseen. Sprinttereille sopii myös paremmin se, että harjoittelua vähennetään vähitellen pitkällä aikavälillä, kun taas yleisluistelijoille voi soveltua harjoittelun keventäminen kerralla. Vanhemmat urheilijat vaativat pidemmän ajan, kun taas junioreille liian pitkä kevennetty harjoittelu sisältää riskin suorituskyvyn laskusta. Holumn havaitsi myös, että yleisluistelijoilla keskimatkojen ja pitkien matkojen kunto löytyy ensin, ja sprintterimatkat vaativat heilläkin pidemmän harjoittelun kevennyksen.
Huippukunnon löytyminen näkyy leposykkeessä eli leposykkeen lasku kertoo suorituskyvyn paranemisesta ennen kisoja. Siksi on tärkeää seurata leposykettä säännöllisesti.
