Amerikkalainen pikaluistelija Dan Jansen voitti olympiakultaa v. 1994 olympialaisissa epäonnistuttuaan sitä ennen useassa olympiastartissa. Dan Jansen voitti aikanaan useita maailmanmestaruuksia, mutta ehti jo saada epäonnistujan leiman olympialaisissa. Hänen epäonnistumisistaan ja lopulta onnistumisestaan on tehty myös TV-elokuva (jonka muistan joskus nähneeni). Uransa jälkeen Jansen esiintyi yhdessä psykologi James E. Loehrin kanssa puhuen siitä, miten hän monien epäonnistumisten jälkeen onnistui lopulta voittamaan.
James E. Loehr kirjoitti työstää urheilijoiden parissa kirjan, jossa hän käyttää Dan Jansenin valmistautumista esimerkkinä henkisen kovuuden harjoittelusta. Minullakin on kyseinen kirja hyllyssäni (James E. Loehr: The New Toughness Training for Sports (1995)). Loehr kävi myös jossain vaiheessa puhumassa mm. Nokian johtamiskoulutusohjelmissa.
Loehrin perusteesi on, että henkistä kovuutta voi harjoitella samalla tavalla kuin fyysistä suorituskykyä. Hänen mukaansa henkinen kovuus kasvaa, kun urheilija (tai kuka muu tahansa) joutuu hankaliin paikkoihin.
Eli henkisen kapasiteetin kasvun kannalta on tärkeää, että harjoittelee etukäteen niitä vastoinkäymisiä, joita voi tulla vastaan. Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että on jo mieltänyt etukäteen sen, että ruoka voi vieraassa maassa olla erilaista, tai että lennot voivat olla myöhässä. Toisella tasolla kyse on siitä, että stressi kasvattaa, ja vaativassa ympäristössä toimiminen kouluttaa sietämään kaikenlaisia paineita.
