Yleisluisteluharjoittelua on kommentoitu näissäkin kirjoituksissa. Suomalainen sprintterivalmennus on ollut hyvää kansainvälistä tasoa, mutta mitalitaistoon yltäviä yleisluistelijoita ei ole viime vuosina Suomesta noussut, vaikka esimerkiksi Jarmo Valtonen joitakin vuosia sitten väläytteli lupaavasti.
Itse en usko siihen, että pikaluisteluhallin puute olisi ratkaiseva tekijä, vaikka sillä onkin merkitystä. Enemmän merkitystä saattaa olla tietynlaisen harjoituskulttuurin syntymisellä ja luistelutekniikalla.
Omat teesini yleisluisteluharjoittelusta ovat yksinkertaiset:
- Pikaluistelussa suhteellinen voima ja luistelutekniikka ovat keskeisiä, ja niitä tulee harjoitella. Suhteellinen tarkoittaa voimaa suhteessa omaan kehonpainoon eli mitä enemmän painaa, sitä enemmän tarvitsee voimaa. Luistelutekniikassa erityisesti erilaiset kaarreharjoitteet ovat keskeisiä.
- Perusvoiman merkitys on kasvanut olennaiseksi, koska kierrosvauhdit ovat kasvaneet. Perusvoima tarkoittaa maksimikapasiteettia 10-12 toiston sarjoissa. Perusvoiman päälle tulee yleisluistelussa rakentaa hyvät kestovoimaominaisuudet eli kyky tehdä samoilla voimatasoilla kymmeniä toistoja.
- Uskon yhä enemmän aerobisen harjoittelun merkitykseen eli jos viikossa on 12 harjoitusta, niistä ainakin puolet tulisi olla aerobisia eli syketasolla alle 140-150 lyöntiä/min..
Maailmalla näyttää yleistyneen harjoittelu, jossa varsinkin jäällä ei luistella pitkiä hitaita kierroksia, vaan haetaan lähes kilpailuvauhtia lyhyemmissä vedoissa. Eli jos tavoitteena on 3000 metrillä 5.00 minuuttia, luistellaan 3-5 kierroksen vetoja 39-40 sekunnin kierrosvauhtia. Jos tavoitteena on 4.00 minuutin loppuaika, treenikierrokset vedetään 31,5-32 sekunnin kierrosvauhtia. Ja ohessa paljon aerobista perusharjoittelua.
