Pikaluistelussa (niinkuin muissakin urheilumuodoissa) kuulee usein, että joku on treenannut itsensä jumiin. Jumiutuminen ilmenee siten, että joko ei saa huippuvauhtia esiin, elimistö tuntuu väsyneeltä tai kilpailusuorituksessa tapahtuu yllättäviä katkeamisia. Mistä tämä johtuu ja miten sitä voi välttää?
Jumiutuminen johtuu siitä, että harjoittelu on jossain vaiheessa ollut liian kovaa suhteessa elimistön kuntoon, ja elimistö ei ole ehtinyt palautua kunnolla. Harjoittelu ei enää kehitä, vaan suorituskyky heikkenee.
Oma käsitykseni siitä, miten jumiutumista voi välttää on seuraava:
- Liian voimakas voimaharjoitus voi johtaa jumiutumiseen eli liian paljon ja liian usein.
- Kestovoimaharjoittelu ja intensiivinen lajikestävyysharjoittelu voi jumiuttaa, jos taustalla ei ole riittävää voimakapasiteettia (eli elimistö voi tehdä jatkuvasti töitä enintään 40% voimateholla maksimista).
- Harjoitteluun sisältyy liiaksi anerobisella kynnyksellä tai sen yli meneviä harjoitteita suhteessa puhtaasti aerobisiin harjoituksiin.
- Lajitekniikka on puutteellinen.
Näistä havainnoista seuraa muutama oppi, joita näissäkin kirjoituksissa on toistettu: kannattaa muistaa riittävä aerobinen harjoittelu ja perusvoiman kehittäminen. Puhdas lajitekniikka kannattaa opetella viimeistään silloin, harjoitusmäärät kasvavat.
Paavo Nurmi opetti aikanaan Clas Thunbergille, että kannattaa oheisharjoitteena tanssia paljon. Itse olen ymmärtänyt tämän niin, että tanssissa itsessä ei ole mitään poikkeuksellista juoksu- tai luisteluharjoittelun kannalta, vaan kyse on matalatehoisesta (aerobisesta) harjoittelusta, jolla elimistö pidetään kunnossa kovan harjoittelun ohessa.
