Osana huippu-urheilun uudistamisprosessia 1-2 vuotta sitten eri lajit työstivät ja dokumentoivat urheilijan eri kehitysvaiheet. Työn tarkoituksena oli auttaa lajeja keskustelemaan toimista, joilla urheilijaa voidaan auttaa kehittymään uran eri vaiheissa. Osa syntyneistä lajien raporteista on varsin yksityiskohtaisia ja lähentelevät valmennuksen oppikirjaa. Osa raporteista on enemmän periaatetasolla. Pikaluistelun "urheilijan polku" kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Pikaluistelijaksi kehittymisessä on kolme olennaista kehitysvaiheita. Pikaluistelutekniikan oppiminen on otollisinta noin yksitoistavuotiaana. Tämä on myöhemmin kuin monissa muissa jäälajeissa, koska pitkät terät rajoittavat tekniikan omaksumista ennen kuin pituuskasvu antaa siihen edellytykset. Tämän vuoksi perusluistelutaito opitaan yleensä muissa jäälajeissa, ja pikaluisteluun tullaan mukaan, kun nopeasti luisteleminen alkaa kiinnostaa.
Toinen keskeinen kehitysvaihe on 15-vuoden ikä, koska on havaittu, että hyviä luistelijoita tulee tytöistä ja pojista, jotka ovat yleisesti hyviä urheilijoita tuossa vaiheessa. Hyvän urheilijan tunnusmerkkejä ovat hyvä juoksutaito, hyvä koordinaatio ja kehonhallinta, ja hyvät voima- ja kimmoisuusominaisuudet.
Kolmas olennainen kohta on 19/20 -vuoden ikä, koska maailmanluokan kilpaluistelijaksi kehittyvät ovat yleensä tuossa vaiheessa lähellä ikäluokkansa kärkeä. Hollantilaisten tutkimusten mukaan 17-vuoden iässä tulokset ja menestys antavat ensimmäistä kertaa viitteitä myöhemmästä menestyksestä.
Uutena merkityksellisenä ajanjaksona eri lajeissa on 19-25 -vuoden ikä. Pikaluistelu ei tee poikkeusta. Useimmat körkiluistelijat ovat nykyään yli 25-vuotiaita, ja uutena haasteena on mahdollistaa urheilijoiden kehittyminen tuossa ikävaiheessa. Laskin Sotsin talviolympialaisissa, että esimerkiksi syöksylaskun kuumassa ryhmässä oli vain yksittäisiä alle 25-vuotiaita ja vain pieni joukko alle 30-vuotiaita. Pikaluistelussa keski-ikä on hieman alempi, mutta trendi on sama.
