Kesälomilla on aikaa myös itse liikkua normaalia enemmän. Tänään ajoin kivassa kesäkelissä valtakunnalliseen pyöräilyverkkoon kuuluvan 47 km Luhangasta Sysmään. Reitti kiertää hienoja maisemia Päijänteen itärantaa ja on koko matkan hyväkuntoista kestopäällystettä.
Ajelen normaalisti maantiepyörällä n. 30 km/h vauhtia (yksin vetäen), ja mäkinen maasto yleensä hieman verottaa matkavauhtia. Luhanka-Sysmä oli vaihtelevaa maastoa ja reitillä oli muutama kovempi nousu, jotka omalle kunnolleni olivat hieman liian kovia ja pitkiä. Sykemittari/GPS oli jäänyt kotiin, mutta isoimmat mäet laittoivat puuskuttamaan niin, että syke ei enää tahtonut palautua, ja jaloissa tuntui koko loppumatkan. Tämä vähän pudotti keskivauhtia normaalista.
Loppumatkasta maasto tasaantui, ja matkavauhti palautui hyvälle tasolle. Paikallisen koulun ohi ajaessa nopeusnäyttö näytti 32 km/h ja syke tuntui pudonneen aerobiseksi eli tuntuman perusteella 140 lyöntiä/min.. En tiedä, pitäisikö masentua (tai toisin ajatellen olla tyytyväinen), kun peesissä ajaneen jälkikasvun sykemittari näytti 97 lyöntiä/min. Minä pysäytin Sysmän keskustaan ja vaihdoin kulkupelin autoon, ja hän jatkoi omilla tehoillaan vielä tunnin.
