Kesän aikana on taas käyty vilkasta keskustelua dopingjärjestelmän rajoista.
Keskustelua alkoi jo keväällä, kun iso joukko urheilijoita osoittautui Meldonium-lääkkeen käyttäjiksi, ja se jatkui Venäjän järjestelmää koskevalla tutkinnalla, ja keskustelulla venäläisten poissulkemisella Rion kesäolympialaisista. Oma sivujuonteensa sai myös norjalaisten astmalääkkeiden käyttö.
Tiukentunut linja järjestelmälliseen dopingsääntöjen kiertämiseen on tervetullut. Samalla itseäni on kiinnostanut, mihin keskustelu kääntyy astmalääkkeiden käytön osalta.
Miten tulisi suhtautua lääkkeisiin, jotka ovat tarpeen sairauden (astman) hoitoon, mutta jotka parantavat suorituskykyä myös terveillä, ja varsinkin, jos käytetty määrä on monikertainen sairauden normaalissa hoidottavassa vaadittavaan määrään?
