Minulla operoitiin keväällä akillesjänne. Pitkään jatkunut kipu kantapään alueella osoittautui repeämäksi akillesjänteen seudulla, ja siihen oli kuulemma leikkaus paras hoitokeino. Jossain luki, että vamman uusimisriski leikkauksen jälkeen on 2%, kun se ilman leikkausta on 25%.
Ensimmäiset kuusi viikkoa kului Walker-tukimono jalassa. Kipsiä ei nykyään taideta käyttää. Jalkaa oli pidettävä mahdollisimman paljon ylhäällä, ja vasta ensimmäisen kuukauden jälkeen sille sai laittaa varovasti painoa. Kuuden viikon jälkeen monosta luovuttiin ja alkoi kuntoutus.
Kuntoutusta on nyt takana kaksi kuukautta, ja jalan liikkuvuus ja voimat alkavat palautua. Alussa jalkaterä oli poikkeuksellisen kankea ja siinä ei ollut oikeastaan olenkaan voimaa. Kuntoutuksessa liikkeiden määrää on lisätty koko ajan. Tasapainolauta, yksinkertaiset varpaillenousut ja akillesjännnettä venyttävät liikeet ovat edelleen tärkeitä. Nyt on jo pari viikkoa päässyt pyöräilemään ulkona, kunhan edelleen pyörittää ylämäet kevyesti.
Kuukauden päästa aloitetaan juoksuharjoittelu, ja siihen asti pitäisi vielä vahvistaa ja venyttää nilkan lihaksia.
