Kuuluin aikanaan niihin pikaluistelijoihin, joiden ohjelmassa oli enemmän juoksua kuin pyöräilyä. Juoksutreeneihin antoi hyvän pohjan juniorivuosien kilpajuoksutausta.
Joskus 1980-luvun puolivälissä juoksimme Vierumäellä "klassisen" lampipolun ympäri kahden kilometrin vetoja kolmen minuutin kilometrivauhdilla. Yhdessä vedossa edellä alkoi näkyä toisen juoksin selkä, ja ehdin jo harmitella, että veto menee pieleen, kun lammen kapealla polulla ei ollut silloin (eikä ole edelleenkään) ohituspaikkoja. Edellä menevä selkä ei kuitenkaan tullut yhtään lähemmäksi, vaikka vauhti oli hyvää. Ehdin jo ihmetellä, kuka mahtaa olla tuo tuntematon, kun kuvittelin tietäväni suomalaiset, joita ei juosten saa kiinni. Tuo tuntematon "selkä" sattui hellittämään yhtä aikaa, kun minun paritonniseni tuli täyteen.
Kaveri osoittautui Italian Francesco Panettaksi, joka oli tuolloin maailman kärkinimi 3000m estejuoksussa.
