Hollanti on maana ollut Sochin olympialaisissa hämmästyttävän ylivoimainen. Mitaleja on kolissut laariin enemmän kuin varmaankaan kukaan etukäteen odotti. Tämän kauden kv. kisojen perusteella odotettiin mitaleiden jakautuvan palon tasaisemmin. Tällä hetkellä eri maissa mietitään kuumeisesti, mistä hollantilaisten onnistumisessa voi olla kyse.
Nopeasti on helppo löytää rakenteellisia edellytyksiä: viisi yli miljoonan euron budjetilla harjoittelevaa tiimiä, kymmenkunta hallia tai puolikatettua rata, ja lajin vahva asema maassa. Näitä syitä pohtimalla ei kuitenkaan selviä vastaus kysymykseen, miten niin moni hollantilainen teki kauden parhaan luistelunsa olympialaisissa samaan aikaan, kun useiden muiden maiden urheilijoilta sama ei onnistunut.
Muutaman vuoden kuluessa varmaan saadaan vahvistus sille, onko hollantilaisilla jotain välineinnovaatioita. Luisteluasu merkitsee luistelussa 70% ja luistimen terän käsittely 30%, ja molemmilla alueilla tehdyt parannukset vaikuttavat lopputulokseen. Toki päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy: Amerikkalaisten kaikkien aikojen nopein kisa-asu kuulemma löi kaikki ennätykset tuulitunnelissa, mutta oli niin hankala käyttää, että hyvän luistelutekniikan ylläpitäminen oli vaikeaa.
Konkreettisempaa spekulaatiota voi harrastaa jään laadun ja erityisesti kaarretekniikan osalta. Hyvienkin luistelijoiden poikkeuksellinen väsyminen kaarteissa saattoi juontaa juurensa siihen, miten hollantilaiset jäämestarit olivat rakentaneet Adler Arenan jään.
Helpoin selitys oikeaan osuneelle kunnonajoitukselle on maan luistelun laaja taso, joka mahdollisti sen, että kisoihin valittiin tammikuulla vain ne, jotka osoittivat nousukuntoa ja olivat terveitä.
