Kestävyysurheilun perusharjoitteita on intervallitreeni. Intervallitharjoittelussa tehdään harjoitetta lyhyehkö aika lähellä anaerobista kynnystä (eli maksimisyke - 20 lyöntiä) ja harjoitteiden välissä on vain lyhyt tauko, jonka aikana syke ehtii laskeutua tasolle 120-130. Yksi onnistuneen intervalliharjoittelun vaikutuksista on maksimaalisen hapenottokyvyn parantuminen.
Tyypillisiä harjoitteita ovat 15/15, 30/30 ja 45/45, jossa ensimmäinen luku on suoritusaika sekunteina ja jälkimmäinen aika palatutuksen pituus sekunteina.
Intervalliharjoittelusta on keskusteltu vuosikausia. Välillä sitä on pidetty ainoana oikeana harjoitteena ja välillä jotkut ovat pitäneet sitä varmana tienä ylirasitukseen. Oma kokemukseni vuosien varrelta on kiteytynyt muutamaan teesiin: (1) kova intervalliharjoittelu tuo parhaan tuloksen yhdistettynä pitkäkestoiseen aerobiseen harjoitteluun (eli kahden intervalliharjoituksen välissä pitkäkestoinen harjoite syketasolla 125-140 l/min.) ja (2) intervalliharjoittelu edellyttää hyvää aerobista pohjaa ja siksi parhaat tulokset saadaan sellaisilla urheilijoilla, joilla jo on riittävästi harjoitustaustaa.
